Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka heräisikin, valaistuisi, niin siitäkään ei saa palkkioksi kivutonta kehoa, mutta oppii onneksi olemaan kärsimättä siitä kipeästä kehosta ja nälästä, kun ei enää samaistu siihen kehomieliolentoon.

Jos olisin lapseton sinkku, en enää jaksaisi yrittää tsempata itseäni, mutta kun hankkii lapsia, niin motiivi pysyä terveenä ja elossa hyvänä äitinä on suuri.

Olen pahoillani, jos nämä kirjoitukseni herättävät ahdistuksen tunteita muissa, mutta näin minä olen KM:n tekstit ymmärtänyt. Hän toivottavasti oikaisee, jos olen ymmärtänyt väärin, ja toivottavasti olen ymmärtänyt väärin tietyt asiat.

Voimia kaikille, joiden sielut ovat valinneet teille liian raskaan elämän. Olen pahoillani, ettei herääminen/valaistuminen voi tapahtua helpommin. 

Se on niin kuin Jeesuskin sanoi: ihmiset etsivät häntä leivän ja kalojen ja ihmeiden takia, mutta se ei ollut hänen ydinsanomansa joten hän jopa torui heitä. Hän varoitti seuraamasta itseään, koska 'Ihmisen pojalla ei ole mihin päänsä kallistaa', niin että ne jotka etsivät vain aineellista hyvää ymmärtäisivät virheensä ja kääntyisivät.

Koska paradoksaalista kyllä, tie myös aineellisen tason täyteyteen on sen kautta että sen toivomisesta luopuu. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä annetaan teille. Ei palkkiona, niin että joku ulkopuolinen Jumala päättäisi että oletpas ollut kiltti kun olet totellut ja etsinyt Jumalan valtakuntaa, vaan automaattisena manifestaationa uudesta omasta tietoisuudentilasta. Ei rangaistuksia, ei palkkioita, vain tietoisuus projisoitumassa koetuksi todellisuudeksi. 

Mutta niin, siihen yhteen kehoon ei enää niin samaistuta, mikä on hyvä, koska vaikka olisi täysin kivuton, rikas, älykäs ja kaikkea inhimillisesti katsoen hyvää, ei kauaa mene niin se keho vanhenee ja sen kyvyt heikkenee ja pian se jo kuolee. Se ei ole se, mikä on ikuista Sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM: "Tarkoitus ei ole pysyä unessa ja vain vähentää unessa olevia epämiellyttäviä asioita. Tarkoitus on herätä tiedostamaan, että tämä missä on kärsimystä on vain unta ja Minä olen unennäkijä, en (vain) unen armoilla oleva unihahmo. Olisi tämän pyrkimyksen vastaista tehdä unesta niin miellyttävä, että siinä haluaisi lillua loputtomiin - silloin kun on aika herätä. On toki aika tutkia unien muokkaamista mieleisekseen, mutta kun se aika on ohi, sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois." 

Siis olisi  heräämispyrkimyksen vastaista tehdä elämänunesta niin miellyttävä, että siinä vain haluaisi lillua loputtomiin. Tuo on jotenkin lohdutonta.

Olen lapsesta asti jo vuosikymmeniä kärsinyt kivuista. Allergioita ja vatsaoireita on niin paljon, etten oikeasti tiedä mitä enää söisin, ja kun pelkästä veteen keitetystä riisipuurostakin tulee närästys ja kipuja. 

Nyt sain tietää, että olen aivan turhaan rukoillut vuosikymmenet, käynyt lääkäreillä ja parantajilla isot rahat menettäen, koska toivoa ei edes ole, koska olen kai sielun tasolla päättänyt tässä elämässäni kulkea heräämisen polkua, ja koska Jumala on tehnyt tästä maailmasta epämiellyttävän, ellei jopa hyvin kärsimyksentäyteisen juuri siksi, että me heräisimme. 

Koska olen heräämisen polulla eikä minua enää kiinnosta muu kuin herääminen ja rehellisyyden nimissä terveenä eläminen rakkaitten läheisteni kanssa, ja toki, tietoisuustasoni nostaminen, niin on taattua, että koko elämäni joudun näitä kipuja kärsimään, koska sieluni niin haluaa: "...sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois."

Pelottaa, miten jaksan kärsiä jatkossakin. Lapseni kuitenkin vielä tarvitsevat minua eikä miehenikään minusta mielellään ole luopumassa.

Näinhän se on. 

Itselläni oli tämä oivallus joku vuosi sitten ja menetin kokonaan toivoni. Toivo itse asiassa ylläpiti osittain kärsimystä. En kohdannut sitä suoraan. Kun lakkasin toivomasta, kärsimyksen keskeltä löytyi hyvin kivulias ilo ja tyyni kohta. Jostain syystä tämä on vaikuttanut myös terveyden kohentumiseen. En enää odota apua ainakaan jumalalta kun sitä ei ole saatavissa. 

Wau, sanattomaksi vetää, ja silti koen tarvetta kirjoittaa. :)

Sinulla on ollut raskasta, mutta onneksi se on kääntynyt paremmaksi - ihmeellinen juttu. Olen iloinen puolestasi, että terveytesi on kohentunut. En osaa edes kuvitella, mitä tarkoittaa tuo, että kärsimyksen keskeltä löytyi hyvin kivulias ilo ja tyyni kohta. Voitkohan avata sitä enemmän?

Olen siinä vaiheessa, että vähän kyynisenä luovun lähes koko elämäni pituisesta toiveesta, että Jumala auttaisi ja/tai Jeesus auttaisi. Se, miksi olen niin pitkään toivonut, että Jumala auttaisi, johtuu siitä, että olen nähnyt, lukenut ja kuullut, kuinka jotkut ovat saaneet valtavan avun Jumalalta jopa yhdellä rukouksella tai jotkut sinnikkäällä rukoilemisella. Kun itse ei saa apua, siitä tulee tietenkin olo - epistä, mutta ehkä se ei ole epäreilua, vaan menee vain suunnitelman mukaan. 

Varsinkin helluntalaiset ovat kovia vakuuttamaan, että Jeesus parantaa ja pitää vain sinnikkäästi rukoilla. Olisiko parempi vaihtoehto kertoa sairaille ihmisille heti suoraan, että Jumala ei paranna? Paranisivatko he nopeammin omin voimin, kun eivät enää odottaisi apua ulkopuolelta?

Entisenä helluntalaisena sanoisin, että useimmat eivät, koska kyllä helluntalaiset käyttävät myös ihan tämän maailman keinoja yleensä eli lääketiedettä, terapiaa jne. Ei se näiden toimimista vahingoita, jos he rukoilevat Jumalan viisautta hoitavalle lääkärille, tai jos he ajoittain rukoilevat myös ihmeparanemistakin.

Suurempi vaara on muissa kuin fyysiseen kehoon liittyvissä asioissa, esim. elämänvalintojen suhteen. Esim. itselleni profetoitiin, että menisin lähetystyöhön Afrikkaan ja saisin Jeesukselle paljon uusia sieluja. Jos vanhempani eivät olisi lahjoneet, kiristäneet ja uhkailleet minua opiskelemaan, olisin luultavasti jättänyt väliin, uskoen että Jumalan tahto minulle on lähetystyö eikä jotkut tavalliset maalliset ammatit.Samoin meille opetettiin erittäin epäilyttäviä keinoja ohjata elämäänsä kuten "peukalopaikat" Raamatusta, ihmiset teki jopa avioliittopäätöksiä tällaisten ns. merkkien perusteella, pahimmillaan ajattelevan mielen järjen kokonaan unohtaen. 

Itse en usko sellaiseen ulkopuoliseen Jumalaan, joka pidättää tai antaa asioita. Minun näkökulmastani tuollainen rukous voi toimia vain, jos itse onnistuu sillä aktivoimaan omat luovat jumalalliset voimansa, niin että toive manifestoituu siihen illuusioon jota fyysiseksi todellisuudeksi sanotaan. Jos saamiseen uskoo, niin voi joskus käydäkin. Mutta useimmiten rukoilija uskoo lähinnä puutteeseensa ja kaipuuseensa, ja onnistuu manifestoimaan niitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka heräisikin, valaistuisi, niin siitäkään ei saa palkkioksi kivutonta kehoa, mutta oppii onneksi olemaan kärsimättä siitä kipeästä kehosta ja nälästä, kun ei enää samaistu siihen kehomieliolentoon.

Jos olisin lapseton sinkku, en enää jaksaisi yrittää tsempata itseäni, mutta kun hankkii lapsia, niin motiivi pysyä terveenä ja elossa hyvänä äitinä on suuri.

Olen pahoillani, jos nämä kirjoitukseni herättävät ahdistuksen tunteita muissa, mutta näin minä olen KM:n tekstit ymmärtänyt. Hän toivottavasti oikaisee, jos olen ymmärtänyt väärin, ja toivottavasti olen ymmärtänyt väärin tietyt asiat.

Voimia kaikille, joiden sielut ovat valinneet teille liian raskaan elämän. Olen pahoillani, ettei herääminen/valaistuminen voi tapahtua helpommin. 

Minä olen ymmärtänyt samalla tavoin.

Ja minusta tällainen jumala on yksiselitteisesti paha, enkä halua olla missään tekemissä sen kanssa. 

En ole tällaisen jumalan orja, joka perseraiskaa olentoja mielikseen ja kokeakseen heräämisen. 

En tiedä onko muuta jumalaa mutta jos on niin käännyn mieluummin hänen puoleensa ja rukoilen hänet pelastamaan minut tästä hullujenhuoneesta. 

Lisään vielä, että nykyään gnostilainen käsitys on alkanut tuntua järkevämmältä kuin tämä "heräämispeli". He ovat yleisesti siltä mieltä että tämän maailman teki paha ja sokea luojajumala. 

Tämän maailman olennot, hallitsevimpina ihmiset itse, tämän illuusionsa projisoivat, se on heijastus heidän tietoisuudentilastaan. Kun ihminen muuttuu, syntyy uudet taivaat ja uusi maa, kuten Raamattu sanoo. Todellisuudessa mitään ei ole luotu eikä uudelleenluoda, kyse on vain siitä että vääristävien illuusioiden sakeus vähenee, niin että näyttää kuin rajusti vääristävien silmälasien tilalle olisi saatu toimivat lasit, ja niinpä todellisuus, joka on Taivasten valtakunta, näkyy puhtaampana. Ihmisten silmissä maailma on kuitenkin uusi ja radikaalisti erilainen. Kaikkien illuusioiden loppu seuraava vaihe ei vielä ole, kokemus ajasta ja fyysisestä todelisuudesta säilyy esimerkiksi vielä jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuuden nostamisesta:

"Työtänne on pelkästään olla valoa joka hetki – kun menette töihin, kun pesette astioita, kun elätte tavallista elämäänne."

"Kehittyneen tietoisuuden korkeampi taajuus muodostaa henkilön energiakentän, joka säteilee automaattisesti ulospäin kaikkialle, minne hän menee. Monet tuntevat sen ja se saattaa vetää heitä puoleensa, kun taas toiset torjuvat sen. Se miten muut reagoivat energiaanne, ei ole teidän ongelmanne. Sillä on merkitystä, että pidätte valoa olemalla valo. Näin autatte nostamaan maailman energiaa, joka on kauan ollut jumissa siihen uskomisen tiheydessä ja tuskassa, että ollaan erillään Jumalasta ja kaikista muista."

"Korkein henkisyyden muoto on pelkästään tietää se valo, levätä siinä valossa ja olla se valo, joka on ykseystietoisuus."

Olemme Arcturuslainen ryhmä.

_____________

Mutta miten ollaan valoa? Se jäi Arcturuslaiselta ryhmältä kertomatta. 

Olisiko niin, että ollaan myönteisiä, suvaitsevaisia, empaattisia, rauhallisia konfliktitilanteissa, rakkaudellisia, iloisia, ystävällisiä jne. Vai miten ollaan valoa.

Ei oikeastaan. Tuo voi olla ihan vaan pelkkää hyvää ihmisyyttäkin. Mikä sinänsä on arvostettavaa ja tarpeellista ja tuottaa hyvää lähimmäisille. Sanomattakin selvää on että tämä  on myös energeettisesti korkeampaa ihmisyyttä kuin sellainen ihmisyys jossa aiheutetaan toisille kärsimystä. Mutta olla valo - se tarkoittaa että kokemusperustaisesti tietää yhteytensä siihen, joka on Kaikki ja ohjautuu toimissaan siltä tasolta. Se tarkoittaa sitä mitä kutsutaan uudestisyntymiseksi tai valaistumiseksi tai heräämiseksi, elämistä siinä tilassa. Mutta jos jonkun ei ole nyt mahdollista olla siinä tilassa, on toki hyvä voimiensa mukaan pyrkiä niin hyvään luontaiseen ihmismielestä lähtevään hyvyyteen ja ystävällisyyteen kuin pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Kiitti Mystikko taas. Täällä siis tämä mullistus-sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Mä tiedän, että mua nykyään vie eteenpäin voima, joka ei ole mun mielestä lähtöisin. Tuntuu siltä, että se alkoi ottamaan ohjia käsiinsä kaksi vuotta sitten, kun mulle avautui kärsimyksessä lopullinen ymmärrys siitä, että en ole vain kehoni. Pelkään vaan, että mut laitetaan tai pakotetaan kohtaamaan tilanteita liian nopeasti, niin että se vaan hajottaa eikä auta kasvamaan ja ylipääsemään ongelmista. Mutta toisaalta, jos se voima joka minua kuljettaa (ja jonka "kyydistä" välillä tipahdan kun pelot ottaa vallan) on rakkaus, niin tuskin se laittaisi minua tilanteisiin, jotka hajottaisivat kokonaan. Toisaalta tähänkin asti olen kohdannut ihmisiä esimerkiksi kaupassa aina silloin kun jotenkin on ollut vähän varmempi olo. Aivan käsittämätöntä, on tuntunut aiemmin siltä, ettei minua ole laitettu kohtaamaan liian suuria esteitä, aivan kuin minusta pidettäisiin huolta. Ja vieläpä sellaisiin ihmisiin olen törmännyt, jotka eivät tunnu niin pelottavilta :D

Ymmärrän kyllä, että kasvu tapahtuu monesti kivuliaisen tapahtumien ja ajanjaksojen avulla. Alanpa noita uskomuksia perkaamaan, tässä ehdin jo hieman niitä pohtia ja kyllähän niitä löytyy melkoinen kimppu. Mä muuten jatkuvasti hoen itselleni "olen niin herkkä, kehoni on todella herkkä". Haluaisin tuon muuttaa tuon, haluan kehon joka ei hätkähdä pienistä (ruoka-aineista, kosketuksesta, kivusta). Nyt ajatus tökkää... Kylläpä tätä itkua taas piisaa...

Tiedät itsekin, että hokemalla tuota herkkyyttä luot sitä. Siitä tulee affirmaatio joka manifestoituu uskosi mukaan - ja usko siihen on vahva. Mitä jos alkaisit affirmoida päinvastaista, joko kerralla tai sitten asteittain, tyyliin 'tänään olen vähemmän herkkä kuin eilen, kestän tänään kaiken mitä täytyy kestää'. 

Joskus tie ulos ongelmista on jonkunlaisen hajoamisen kauttakin, mutta ei sinua siihen pakoteta. Se Henki joka johtaa prosessia on tosiaan Rakkaus, ja se on samalla syvin Sinä itse. Et sinä itsellesi tuhoa ole hakemassa vaan uudistumista ja kasvua. Itse valitsin tietynlaisen hajoamisen, mutta se oli minun oma valintani haluta herääminen ihan millä hinnalla tahansa, jopa sillä riskillä että voi olla etten kestä vaan valaistumisen sijaan sekoan lopullisesti.