Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Millainen se todellinen Jumalan, Taivasten valtakunta sitten on joka on totta? Aiemmin luulin että sillä tarkoitetaan Jumalaa itseään, joka ilmenee eri muodoissa, mutta se on kuitenkin yksi ja sama Jumala. Mystikko sanoi yhdessä vaiheessa, että meistä tulee henkisessä heräämisessä enemmän tosiolemuksemme kaltaisia, ja kaikki olemme erilaisia Jumalan luomuksia. Tarkoittaako tämä illusorisessa ihmismuodossamme, vai tosiolemukseltamme erilaisia? Miten meissä voisi olla eroja hengellisessä, todellisessa muodossamme, jos olemme kaikki Jumalan lapsia, Jumalaa itseään muodossa? Luulin että sillä muodolla tarkoitettiin tätä maallista ihmismuotoa.

Mitä siellä taivasten valtakunnassa on? Jumalan lapsia yksilöllisissä muodoissaan? Miten vaikka jonkun esineen, sanotaan nyt jääkaapin todellinen olemus eroaa ihmisen todellisesta, hengellisestä olemuksesta Taivasten perimmäisessä valtakunnassa?

Tuo käsite on vähän hakusessa vielä.

Taivasten valtakunta on teidän keskellänne, se ei ole joku toinen paikka vaan tämä "paikka" katsottuna ilman ihmisen ehdollistumia. Tosin aika ja paikkakin on jotain, mikä on vain tietyn tietoisuuden tason perusoletuksia, ja siksi tämä on asia josta voi puhua korkeintaan vertauksin ja viittauksin - sen voi kokea, mutta aina kun sen yrittää ilmaista kielellä, sotkeutuu siihen että kieli on olemassa jotta voidaan kommunikoida asioista tässä ajan ja paikan maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.

Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.

Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.

Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.

Miksi valaistuneet kehoittavat ihmisiä keskittymään tähän hetkeen ja Minä olen -tunteeseen? Minä olen -ajatus liittyy egoon, en tarkoita sitä, vaan nimenomaan tuota Minä olen -tunnetta tai Minä olen -tilaa.

He sanovat, että Minä olen tila on Pyhä tila, Jumalan läsnäolon tila. Ja sitten jossain vaiheessa se Minä olen -tila sitten loppuu. Milloin ja miksi?

En ole kiinnostunut egon minä olen tai en ole -ajatuksista siis.

Minä olen -tunteeseen kehotetaan keskittymään, koska se on ikään kuin portaali toiseen ulottuvuuteen. Tänään käyttämääni näytteijävertausta jatkaakseni, se on se mikä on puhtaasti näyttelijää eikä roolihahmoa. Lavalla olevalla kuningas Learilla voi olla sotahuolia ja aviohuolia ja ties mitä murheita, mutta mistään niistä ei voi oivaltaa näyttelijän olemusta. Mutta olemisen tunne, se ei ole roolihahmon asia, se on näyttelijän olemista. 

Minä olen -tunne vain näyttää yhdeltä kokemukselta muiden joukossa, mutta sitä tarkemmin tutkiessa se osoittautuu paikaksi, jossa ei ole todellisuuden peittävää kokemusta, kuin maalauksessa olisi kohta jossa ei ole maalia ollenkaan pinnalla.

Useimpien tie menee niin, että ensin täytyy erottaa itsensä kaikenlaisesta katoavaisesta ja muuttuvaisesta, ja löytää tuo puhdas Minä olen -kokemus. Se on Via Negativa, kieltämisen tie. En ole mikään ajatukseni koska ajatuksia tulee ja menee ja minä pysyn, en ole mikään tunne koska nekin muuttuvat, lopulta en ole kehonikaan, ja jäljelle jää vain olemisen tunne. Mutta tämän jälkeen tulee Via Positiva, vaihe jossa kaikki tuollainen erottelu katoaa, ja tajutaan ettei ole mitään muuta kuin Minä ilmenemässä lukemattomissa muodoissa, että se Oleminen joka Minä olen olen kaiken olemassaolevan oleminen, Minä olen Kaikki-mitä-on. Se on rakkauden ja harmonian tie jossa konkreettisesti rakastaa kaikkea kuin itseään, koska kaiken kokee olennaiselta olemukselta itsekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.

Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.

Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.

Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.

Tämä on ihan totta. Henkilö luulee olevansa joku erillinen yksilö, mutta tosiasiassa hän on rooli jota Tietoisuus tai Jumala esittää, ja häntä ei ole olemassa sen enempää kuin kuningas Learia kun näyttelijä näyttelee häntä lavalla. Jotain selvästi on: hahmo jolla on siellä lavalla tietty elämäntilanne, murheet ja ilot, joka puhuu ja elehtii tietyllä tavoin, mutta sen ainoa oleminen ja mieli on näyttelijän.

Ja tämän takia herääminen johtaa myös suurempaan Minä olen tunteeseen kuin heräämätön tila. Kyllä, kyllä tiedostat olevasi Ilmentymätön, mutta myös Ilmennyt, etkä vain joku yksi asia vaan sen kaikkeus, se Oleminen tai Tietoisuus tai Henki joka elävöittää kaiken. Siinä on Minä olen tunnetta enemmän kuin ihmisen muotoon täysin samaistuvalla koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen herääminen tuhosi elämäni taloudellisesti koska en halua enää mitään. Mitä teen? Muutanko erakkomajaan katselemaan pilviä ja imeskelemään ruohonkorsia?

Jos koet siihen tarvetta niin mene vaan. Mutta useimmat eivät koe. Haluaminen siinä mielessä ei lopu, etteikö olisi impulsseja tehdä asioita. Sen motiivi kuitenkin muuttuu: se on heräämisen jälkeen leikkiä muodoilla, riemukasta itseilmaisua, elämän juhlistamista, eikä enää nouse esim. pakosta, puutteen pelosta tai tarpeesta rakentaa identiteettiä ulkoisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon kerrotaan tuosta Minä olen -tilasta, mutta Minättömyydestä ei ole juurikaan saatavilla tietoa, vaikka ilmeisesti sekin on edessä valaistumisen myötä. En löytänyt edes Youtube -videoita aiheesta. Vinkkejä saa antaa. Kiitos paljon.

Se on tila josta ei voi olla mitään tietoa. Tieto on tietoa asioista, esineistä, henkilöistä, olemassaolevista asioista. Se on olemassaolon tuolla puolen. Se ei siis ole joku ihmisen mielentila tai senkaltainen asia.