Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta toki, voin kyllä muuttaa kokonaan fokustani ja kokea niitä toisia tasoja ilman tätä aineen ja materian maailmaa."

-KM

Jos olisit se mitä yrität antaa ymmärtää.

Fokusesi olisi jo aikoja sitten sulanut pois

Eikä mitään erotusta tai kaksinaisuutta olisi.

Mystikkohan on itse sanonut, että toimiakseen tässä ihmisten todellisuudessa hänen on pakko pitää yllä myös tätä dualistista tietoisuuden tasoa. Se ei onnistuisi täydellisessä ykseydessä. 

Ei ole mitään erillistä ihmisten todellisuutta.

Todellisuus on todellisuus ja kaikki näennäinen on siinä yhtä tasaisesti ja yhtä paljon tuo itse todellisuus.

Se mitä tämä todella on ei sitä pysty tyhjentävästi sanoin ilmaista.

Mutta antaako hän joka tietää ja on

Itselleen nimen Mystikko?

Tuskin kukaan kuka todella on "valaistunut" tulee tänne vauva.fi sitä kertomaan.

Miksi?

Se tarkoittaisi että jotakin on vielä jäljellä jotta voi kertoa ja kuvailla.

Mutta jos olet ei mitään ja sinulle ei enään ole toiseutta niin missä on motiivi tai edes välittäminen, koska olet jo kaikki muut.

Kertoisit asioita lopulta vain itsellesi.

Perimmäisellä tasolla ei olekaan mitään erillisiä todellisuuksia ja kaikki on yhtä ja samaa, mutta et millään tunnu ymmärtävän että täällä ihmisten tietoisuuden filtterin läpi katsottuna se ei mene niin. Täten syntyy se erillisyyden harha (dualismi). 

Mielestäni Mystikko vastasi varsin hyvin ja selkeästi noihin saamiinsa kysymyksiin, kiitos siitä. Ja aina voi katsella vanhempia vastauksia, kyllä tuo asia on selitetty varsin moneen otteeseen. 

Eikä symny koska ei ole mitään mikä synnyttäisi sen.

Hyvin yksinkertaista... mitään ei koskaan tapahtunut.

Perimmäisestä filosofiasta väittely vaan ei ole useinkaan kovin hedelmällistä siinä mielessä, että se auttaisi ihmisiä eteenpäin siitä pisteestä, jossa he nyt ovat oman kokemuksensa kanssa. On usein tarpeen lähteä liikkeelle jostain muusta kuin absoluutista, jos on tarkoitus auttaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen herääminen tuhosi elämäni taloudellisesti koska en halua enää mitään. Mitä teen? Muutanko erakkomajaan katselemaan pilviä ja imeskelemään ruohonkorsia?

Jos herääminen on todellinen, tiedät mitä haluat tehdä, ei täällä kukaan voi siihen vastata.

Toisaalta jos Totuus on tietämistä, sen vastapainoksi tarvitaan aimo annos Tietämättömyyttä.

Ovatko kaduilla mellastavat spurgut sittenkin osa universumin tasapainottavaa voimaa ja siten elintärkeä osa yhteiskuntaa?

Äiti Teresalla oli tapana sanoa, nähdessään rappiolla olevia, aggressiivia, pahoja tms. ihmisiä, että katso, Kristus vaikeassa valepuvussa. Heidänkin Olemisensa oli Jumalan oleminen, Tietoisuus Kristuksen Tietoisuus. 

Vierailija kirjoitti:

" K.M. sanoi: Sen Tietoisuuden, minän muuttumattoman osan, löytäminen ja tunnistaminen omaksi kuolemattomaksi minuudekseen ja samalla kaiken muun ydinolemukseksi, on se mitä etsitään. Jotkut löytää sen ajatuksettomuudesta, jotkut ajatusten "takaa" tarkkailijana tai kaiken lähteenä."

Jotenkin on traakista, että 'etsitään'

sitä mikä on ilmiselvää.

Ei Tietoisuutta tarvitse etsiä, se on tässä ja nyt mutta minä elää siinä harhassa että se olisi jossain muualla ja sitä on etsittävä eri menetelmillä.

Tietyssä mielessä olet oikeassa, Tietoisuus tosiaan on aina läsnä eikä kukaan edes tiedostaisi omia aistimuksiaan tai ajatuksiaan ilman. Mutta siinä mielessä etsintää tarvitaan, että useimmat eivät ole tottuneet pitämään sitä Tietoisuutta itseään minään, koska ovat niin keskittyneitä kaikkiin tiedostettaviin kohteisiin. Jos joltain kysyy, että oletko tietoinen, niin hän hetken outoa kysymystä ihmeteltyään luultavasti vastaa että kyllä, koska hän on kerran hereillä ja tajuissaan. Mutta siitä on vielä matkaa siihen, että ymmärtää että se tietoisuus ei ole esim. joku aivojen tuottama pelkkä kokemusten taustakohina vaan Oleminen, Nykyhetki, yksi ja sama kaikelle, Jumala, Minä perimmäisellä tasolla. Siihen voi tarvita sitä etsimistä että ymmärtää arkisen tietoisuuden todellisen luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Mystikko mielestäsi tulisi suhtautua yliluonnollisiin kokemuksiin, kuten enkeleihin? Onko sinulla tällaisia kokemuksia?

Tietyssä mielessä ei, ja tietyssä mielessä paljonkin. Siinä mielessä ei, että minulla ei ole tapana sekoittaa tämän todellisuuden tason ja muiden asioita yhteen aistimaailman kuvaan, sillä tavalla että ikään kuin toinen taso tunkeutuisi yliluonnollisena tähän maailmaan. Mutta toki, voin kyllä muuttaa kokonaan fokustani ja kokea niitä toisia tasoja ilman tätä aineen ja materian maailmaa.

Mutta ihmiset toisinaan kokevat spontaanisti näitä kokemuksia ikään näyn kaltaisina, äänen kaltaisina tms. Valveilla tai unissa. Jos niistä on iloa ja lohtua, ne kannattaa hyödyntää ja nauttia niistä. On olemassa paljon asioita joita ihmisen arkitietoisuuden kapea fokus ja kehon aistit ei pysty näkemään ja kokemaan, ja joskus jopa sellaisia asioita harjoittamattomat silti kokevat spontaanisti jotain "ihmisen karsinan" ulkopuolelta. Se on useimmiten kokemuksena hieno ja voi tuoda lohtua elämään. 

Mikä toinen taso? Kun Saharassa näet kangastuksen lähteestä ja yrität sitä kahmia käsilläsi, ovat kätesi täynnä hiekkaa.

Ymmärsitkö?

Ymmärrät varmaan, että tässä kuvataan todellisuutta siltä tasolta, miltä ihmiset ja muut rajoittuneet olennot sitä katsovat. Näkökulmia on monia, ja kaikista niistä on toisinaan tarpeen puhua. Ihmisiä ei hyödyttäisi aina vain pysyä absoluuttisessa näkökulmassa, koska railo heidän kokemuksensa ja sen mistä puhutaan välillä olisi mahdoton ylittää.

Vierailija kirjoitti:

"Mystikko puhui että jokaisella on omanlainen tosiolemuksensa. Eli jokaisella on oma illusorinen vääristymänsä Todellisesta (tämän jo ymmärrän täysin), mutta sitten vielä oma persoonallinen Todellinenkin sen lisäksi?"

Ymmärsinköhän viestisi oikein?

Eli onko Mystikko mielestäsi tarkoittanut, että Todellisuus ilmenee yksilöllisinä henkinä sen lisäksi, että he ilmenevät yksilöllisinä, fyysisinä, egon sisältävinä ihmispersoonina?

Eli kun jonkun ihmisen fyysinen elämä loppuu, niin hän on edelleen  yksilöllinen henki (jossain henkitasolla)

TAI

kun vielä elossa oleva ihminen luopuu egostaan, esim. valaistuu, niin hän on edelleen yksilöllinen henki fyysisessä kehossaan?

Toisaalta eivätkö ne ns. yksilölliset hengetkin ole illusorisia, jos on vain Yksi?

Ehkä ihmiset siis ovat yksilöllisiä henkiä tässä illuusiossa, olipa heillä keho tai ei?

Koska aikaa ei perimmäisessä mielessä ole, ei voi olla mitään, mikä on olemassa joskus mutta joskus taas ei. Se vain näyttää siltä ajan näkökulmasta. 

Mitä taas tulee illusorisuuteen ikään kuin ajan näkökulmasta katsottuna, niin ovatko näyttelijän esittämät eri roolit illusorisia vai ei? Siinä mielessä ei, että ne tosiaan ovat eri rooleja, niillä on erilaisia ominaisuuksia, mutta siinä mielessä ovat, että oikeasti ei ole niitä monia eri henkilöitä vaan vain se näyttelijä esittämässä eri rooleja.