Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa yhä.. Rakas päiväkirja... Blaablaa.
Alan tässä jo oikeasti "rukoilla" jotain nopeaa ratkaisua ja täyskäännöstä näihin pelkoihin ja jännitykseen, olkoot se sitten melkein mitä vaan, kunhan saan vapautuksen nopeasti. Yritän tässä toki tutkia näitä omia uskomuksia, mutta kyllä on vähän turhan usein vain olo, että vj.ittuako tässä enää jatkamaan, eiköhän tämä ole jo nähty. Ymmärrän pelkojeni olevan vain ajatuksia, mutta en pääse loikkaamaan niiden yli vielä. Tekee mieli hankkia päihteitä, niiden avulla voisi tuntea olevansa hieman vapaampi. Olisiko täällä ihmisiä, jotka haluaisivat jakaa jonkinlaisia selviytymistarinoitaan?
On tämä melkoinen murrosvaihe, ole nyt Rakkaus mukava ja auta minua. Sammakotkin loikkivat metsässä kun käyn lenkillä, niiden näkeminen tarkoittaa kuulemma sitä, että tulen läpikäymään TRANSFORMAATION. Kiitos nyt heti tänne se ilman tuskaa, ahdistusta, pelkoa ja epämukavuutta heh heh!No itsehän käytin päihteitä tietyssä vaiheessa, joten huono minä olen sanomaan että siinä olisi jotain erityisen tuomittavaa. En ole varma olisinko edes jaksanut hengissä kaikista hetkistä yli ilman päihteiden tuomaa kemiallista helpotusta. Toki, sellainen hieman hidastaa ehkä prosessia mutta silti se tapahtuu, ja toisaalta parempi hitaampi prosessi kuin liiasta kuormasta tuhoutuva mieli.
Toki, on niitä muitakin tapoja kuin päihteet, vähemmän riippuvuusriskiä sisältäviä. Useimmat vaan joksikin aikaa keskittyvät ihan muuhun kuin henkisyyteen tai hengellisyyteen, panostavat vaikka uraan tai asuntoremonttiin tai vastaavaan, joko siihen päätyneenä ettei hengellinen tie johda mihinkään, tai tietäen että se johtaa mutta nyt ei vaan jaksa sitä tällä hetkellä kulkea - joskus myöhemmin.
No joo, vähän siltä nyt itsestäkin tuntuu että jotain kemikaaleja täytyy käyttää selvitäkseni tästä... Tuntuu, että minua viedään kohti sosiaalisia tilanteita, melkeinpä kuin joku voiman veisi minua niihin ja minä vikisen ja itken, "en ole valmis", ja on käytettävä alkoholia tai jotain joka rauhoittaa.
Minun ongelmani on ehkä se, että tunnen olevani kusessa sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa. Tunnen, että nyt on jatkettava eteenpäin, ylitettävä nämä nämä pelot ja se tuntuu välillä todella pelottavalta, ja välillä taas ihan mahdolliselta, neutraalilta, jopa helpolta.
Kyse siis ei ole siitä, että henkisyyden tie olisi suurin ongelma tässä..
En tiedä.. Kyllä se tästä..
Toivottavasti et kuitenkaan alkaisi käyttää päihteitä, joita on tietty monenlaisia. Isäni oli alkoholisti. Hän oli pariin otteeseen yli 10 vuotta raittiina ja eli hyvää elämää, mutta sitten taas retkahti ja lopulta viinaan kuoli suurehkon omaisuutensa viinan vuoksi menettäneenä, ja moneen kertaan muiden humalaisten pahoinpitelemänä. Päihderiippuvuus toi paljon tuskaa niin hänen omaan elämäänsä kuin myös hänen vaimolleen ja lapsilleen.
Vaikka Mystikko onkin kyennyt käyttämään päihteitä ilman, että niihin olisi syntynyt riippuvuus, tai jos riippuvuus onkin syntynyt, hän on siitä selvinnyt, niin läheskään kaikki eivät päihderiippuvuudesta selviä. Jos sille tielle lähtee, niin myöhemmin voi todeta, että ennen päihteitä olleet ongelmani olivatkin aika pieniä siihen verrattuna, mitä päihteet elämässä ovat aiheuttaneet.
Toivoisin, ettei Mystikko toisi esiin tuota alkoholiin turvautumista liian kevyesti, vaan muistaisi kertoa myös sen huonot puolet. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin hän.
Varmaan kaikki Suomessa ymmärtävät alkoholin riippuvuusriskin, eiköhän jokainen tunne alkoholiongelmaisia. Lähinnä tarkoitan osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ei aina joka hetkeä selvin päin ole jaksaneet vaan ottaneet helpotuksensa mistä hetkessä sen helpoiten saavat, olipa se alkoholi tai joku lääke.
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Kirjoitin pidemmän viestin mutta herjasi, että vasta hyväksynnän jälkeen julkaistaan. En tiedä mikä siinä oli vikana.Voitko mystikko rukoilla puolestani. En tiedä mitä se auttaa, mutta ei kai minun tarvitse tietääkään. Olen avoin kaikelle.
Otan nimimerkin käyttöön nyt.. Olkoon se vaikka "Entinen jännittäjä" :D
Kyllä, rukoilen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle, joka kerroit kuinka olet itse ylittänyt masennuksen ja paniikkihäiriön. Kiitos kaikille, jotka tsemppaavat. Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan eteenpäin. Tiedän, että pystyn mihin vaan, mutta se voi ottaa hieman aikaa.
Olin jo valmis jollain tasolla luovuttamaan, mutta jossain taustalla on ollut yhä unelmia, jotka tosin olen torpannut useasti monista eristä syistä. Mutta nyt tuntuu, että ne unelmat käyvät vahvemmiksi ja kaipa niitä itsekin ruokin. Haluaisin kokea rakkauden ja matkustaa erääseen maahan pitkäksi aikaa tai jopa muuttaa sinne (vaikka en ole koskaan siellä ollut). Nämä unelmat ovat nyt syy miksi jatkan eteenpäin, miksi uudistua. Oli muuten jännä, olin päättänyt etten koskaan enää halua parisuhdetta ja tunsin olevani erityisen ok asian suhteen, mutta aloin näkemään unia miehistä ja aamuisin tunsin kovan kaipauksen. En kyennyt enää kenties valehtelemaan itselleni ettenkö parisuhdetta tai vastaavaa haluaisi kokea. Välillä olen kokenut todella voimakasta Jumalankaipuuta ja tottakai se on yhä läsnä, mutta nyt koen myös näitä tavallisen maailman haaveita. Tosin välillä mietin, mitä näiden muiden haaveiden saavuttaminen auttaa, sillä ei se ole Jumalan tuntemista, en löydä sieltä sitä mitä pohjimmiltani haluan. Mutta ehkäpä silti kannattaa kulkea näitä unelmia pitkin. Yhä kuitenkin tässä maailmassa pitää elää.
On ollut hankalaa elää, sillä paljoakaan ei voi ole tehnyt sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Ihan oikeasti pelkäsin hurjasti sosiaalisia tilanteita. Mutta nyt... Asiat ovat jo muuttuneet ja muuttuvat vauhdilla.
Tosiaan näiden uskomusten muuttaminen ei tunnu käyvän ihan käden käänteessä vaan ihan oikeasti saa korjata "vinoutuneita" uskomuksia, sillä ne meinaavat vaivihkaa jatkaa eloaan päässäni. Yhdestä asiasta olen kyllä iloinen: mieleni ei yleensä vastaväitteitä juuri esittele. Se on kyllä ollut sitäkin, että olen elämässä sitten uskonut jokaista ihmistä, mielipidettä ja tuomiota :D
Loistavaa, olet löytänyt sen tien jota sinun tulee kulkea juuri tällä hetkellä :) Älä koskaan ajattele, että se on jotenkin huonompi kuin sisäänpäinkääntyneempi tai henkisempi tie. Eikä se edes sulje sellaista tietä pois, on aikoja kääntyä ulkomaailmaan ja rakentaa siellä elämää ja aikoja levätä Lähteellä.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sielun pimeä yö, jota käyn läpi? Voiko niitä olla useita elämän aikana? Tämä alkaa tukehduttamaan nyt entistä enemmän. On ollut pakkoliikkumista, kuin yrittäisin kävellen paeta jotain tai löytää perille.
Niitä on useimmiten kaksi, voi olla useampiakin. Useimmilla ensin on sielun pimeä yö, joka on paljolti psyykkisellä tasolla. Psyyken rakenteet mylläytyvät sen aikana sellaisiksi, että herääminen on mahdollista. Myös älylliset uskomukset koskien hengellisiä asioita voivat muuttua paljonkin. Samoin näkemykset kanssaihmisistä voi muuttua, esim. pehmentyä elämässään epäonnistuneita kohtaan.
Jossain vaiheessa tulee sitten hengen pimeä yö, mikä on jotain ihan muuta. Se on kuin koko olemisesi perusta vedettäisiin alta pois, eikä ole mitään muuta kuin sellaista kauhua ja ahdistusta, kuoleman ja hulluuden pelkoa, jota et tiennyt olevan olemassakaan. Kauhua ja pelkoa ilman mitään ulkoista syytä, ilman edes mitään selvää sisäistä syytä kuten trauma menneisyydestä. Kauhua joka johtuu siitä, että jollain tasolla olet jo näkemässä sen, että identiteetti joka olet aina kokenut olevasi on pelkkää tyhjää, pelkkä ajatusten ja tunteiden pyörre, jonka ytimessä ei ole yhtään mitään, myrskyn silmässä pelkkä tyhjyys.
Nämä eivät kaikilla tule noin intensiivisenä, ellei elämäntilanne sitä salli tai jos mieli sitä vahvasti vastustaa. Silloin voi tulla useita lievempiä pimeitä öitä, ja heräämisprosessi on hitaampi, mutta ilman yhtä pahoja tuskan huippukohtia kuin niillä jotka valitsevat millä hinnalla tahansa ottaa vastaan kaiken mitä heräämiseen vaaditaan.
Miksi pimeän yön kokemus ei ole uskomuskysymys? Jotkut asiat sinä esität uskomuksina ja jotkut ns. faktoina, kuten sen että pimeä yö tulee kahdesti. Eikö se ole alun perin Ristin Johanneksen uskomus joka manifestoituu? Olen itsekin valittavasti sillä tiellä ja nähtävästi hengen yössä koska hulluksi tulemisen kauhu on jokapäiväistä ja ensimmäisen pimeän yön olen jo kulkenut läpi.
Kaikki on perimmältään uskomuskysymyksiä, perimmäisistä asioista kuten karmasta eli "mitä ihminen kylvää sitä hän niittää" periaatteesta lähtien. Toki myös pimeä yö. Mutta ihmisten kollektiivisessa tietoisuudessa on niin vahvasti tiettyjä asioita, että käytännössä lähes kaikki kokevat asiat samalla tavalla. Eikä useimmat pysty itseään psyykkaamaan niin että saisivat manifestoitua että eipä karma minua koskekaan tai hengen pimeä yö, ennen kuin ovat jo heränneet tai uudestisyntyneet. Ei se ole teoriassa mahdotonta, mutta sen verran epätodennäköistä, että useimmiten on parasta puhua siitä, miten 99.5% ihmisistä sen kokee.
Lohdutukseksi sinulle: hengen pimeä yö on viimeinen iso koettelemus. Samalla tavalla ei henkinen tie koskaan enää ravistele suoraan psyykesi perustuksia. Ulkoisia koettelemuksia voi tulla, mutta ne on pientä sen rinnalla kun otetaan suoraan perustuksista kiinni ja heilutetaan. Eikä hengen pimeä yö ole koskaan kovin pitkä, se on kuin tuli joka palaa kiihkeästi ja sitten sammuu, jättäen jälkeensä jotain mistä on kuona palanut pois.
Kyllä, tarvitset enemmän voimavaroja ja energiaa elämääsi. Lepo, luonto, uni, kaikenlaiset hyvät asiat mistä nautit - lataa itseäsi niillä aina kun on mahdollisuus.