Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Moni sanoo ettei manifestoinnissa saa käyttää kieltävää muotoa, "ei", sillä "universumi ei ymmärrä sanaa ei". Ei kai tuo nyt haittaa jos joissain affirmaatioissa on ei-muotoakin käytetty, jos pääasiallisesti keskittyy käyttämään positiivista lausetta? Esim. "Luojan kiitos olen niin rikas ettei minun tarvitse käydä töissä enää."
On ollut suhteellisen ahdistunut olo viimeaikoina. Kai niitä sisäisiä muutoksia tapahtuu koko ajan. Välillä epäröin, että pystynkö elämään täysillä vielä ja olemaan täysin rennosti ihmisten seurassa..
Mietin myös sitä, että kun manifestoinnissa jippo on saada itsensä uskomaan, että oon saanut jo sen mitä haluaa, niin miksi joissain tapauksissa usko siitä, että jokin asia TULEE TAPAHTUMAAN, riittää? Muistaakseni KM sanoi itse, että sairas ihminen voi parantua jos hän uskoo jo parantuneensa tai jos hän uskoo tulevansa parantumaan. Miksi näin?
Lisäksi olen pohtinut rinnakkaistodellisuuksia ja jokaisen ihmisen eri versioita eri todellisuuksissa ja sitä kuinka näiden todellisuuksien välillä helposti hypitään. Jotkut sanovat, että tämän takia on mahdollista manifestoida kumppanikseen kenet tahansa, sillä kaikki mahdollisuudet ja tilanteet ovat jo olemassa.
Jatkan toisessa viestissä...
Yleensä "universumia" käytetään synonyyminä kaikkiallisesta Tietoisuudesta, Jumalasta. Kyllä se ymmärtää kaikenlaisia sanoja ja intentioita. Jos joku olisi esteenä, niin ihmisen oma mieli, mutta useimmat saavat kyllä myös ei-sanat toimimaan senkin suhteen.
Tulee paranemaan toimii, jos pystyy uskomaan prosessin olevan jo käynnissä. Tai jopa kokemaan sen, miten intentio muodostuu ensin aineettomalla tasolla, ja miten se energeettisesti vähitellen alkaa syntyä aineen maailmaan. Se on vähän sama kuin jos tilaat jotain netistä. Et sinä usko tilattuasi, että tuote on jo sinulla ja yritä käyttää sitä, mutta tiedät ettei sinun tarvitse huolehtia, vaan kyllä se sieltä tulee lähiaikoina.
On myös mahdollista uskoa asteittaiseen paranemiseen tai saamiseen. Itse toimin näin allergian kanssa. Usko ei olisi riittänyt vielä siihen että olisin uskonut että allergia lähtee sillä hetkellä tai yhtäkkisesti lähiaikona pois eikä koskaan palaa (samalla kun koin hyvin hankalia oireita). Mutta pystyin uskomaan sen menevän vähitellen ohi, päivä päivältä olevan vähän parempi kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkän aikaa voi samaan aikaan etsiä Jumalaa ja harrastaa manifestointia samaan aikaan? Onko se edes mahdollista?
Eikö manifestointi ole sitä, että uskoo itsessään olevaan Jumalaan ja sitä kautta luomisen mahdollisuuteen?
Jotkut uskoo Jumalaan, jotkut taas että ns. vetovoiman laki on ikään kuin luonnonlaki, jolloin mitään Jumalaa sisällä tai ulkona ei tarvita. Uskomusperustoja on monia, ja kunhan löytää sellaisen johon itse pystyy uskomaan tai pitämään sitä ainakin testauskelpoisena hypoteesina, niin silloin voi saada toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkän aikaa voi samaan aikaan etsiä Jumalaa ja harrastaa manifestointia samaan aikaan? Onko se edes mahdollista?
Niin pitkään kun tuntee siihen halua ja se tuntuu hyvältä. Jos tulee vaiheeseen, jossa sellaisesta on luovuttava, koska se ylläpitää egon väärää näkemystä siitä että on joku erillinen itse jolla on oma erillinen tahto, manifestoinnista menee itsestään maku, sitä ei tarvitse järjellä miettiä että missähän vaiheessa pitäisi lopettaa. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että itsen kautta manifestoituu enemmän kuin koskaan ennen, mutta ei ole minää joka manifestoi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on iso toive. Sitä on vaikea toteuttaa. Toivon, että kuoleva ystäväni saisi vaikka unessa nähdä, että hän on turvassa kuolemankin jälkeen, ettei hän enää niin pelkäisi elämänsä loppumista.
On raskasta, kun en osaa sanoa hänelle lohduttavia sanoja ja asioita siten vakuuttavasti, että hän voisi niihin täysin uskoa.
Mystikko tai joku muu, mitä sanoisit naiselle, joka kovasti haluaa elää, mutta syöpä ei suostu pysähtymään eikä poistumaan?
Sen mitä henki intuition välityksellä toisi sanottavaksi juuri siinä tilanteessa, juuri sille ihmiselle. Aika useassa tilanteessa se luultavasti olisi enemmän läsnäoloa rauhan tilassa kuin mitään sanoja. On tilanteita, jolloin sanoilla ei ole juurikaan merkitystä. Joissa kaikki lohdutus tai vakuuttelu oman henkisen tai uskonnollisen näkemyksen oikeellisuudesta (kuten vakuuttelu siitä että kuoleman jälkeen on parempi paikka) on turhaa. Parempi on olla läsnä, hyväksyä sekä pelko että kuolevaisuus, ja hyväksynnän tuomasta rauhan tilasta käsin tuoda vähän rauhan energiaa sairaan elämään. Energia välittyy ilman sanojakin, silloin kun sanoilla ei ole tietä koskettaa toista.
Käytännössä ei pysty manifestoimaan ketä tahansa kumppaniksi. Niillä ihmisillä on oma todellisuutensa jota he luovat päivä päivältä, omat manifestaationsa johon häntä kumppaniksi haluava ei välttämättä kuulu. Toki joskus, jos itsellä on hyvin vahva intentio ja halu toimia myös käytännössä, ja toinen haahuilee tavoiteettomana, on mahdollista vaikuttaa siihen toiseen vahvastikin, mutta se on epäeettistä eikä johda yleensä mihinkään hyvään kummallekaan. Yleensä lopputulos on onneton suhde.
Äidin käytöksen muutosta ei voi varsinaisesti manifestoida. Mutta jos uskoo äitinsä olevan mukava, oma käytös ja elekieli häntä kohtaan todennäköisesti muuttuu, ja tämä voi johtaa äidin suhtautumisen ja käytöksen muutokseen ihan luonnollisella tavalla.
Kyllä on kyse uskosta paranemiseen. Energiaa, sitä samaa elämänenergiaa, on käytössä käytännössä rajattomasti jokaiselle joka hetki, jos sitä ei blokkaa uskomuksillaan ja tottumuksillaan, ei kukaan oikeastaan tarvitse sitä lisää ulkopuoleltaan. Pohjimmiltasi sinä olet elämänenergia.