Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Entinen jännittäjä kirjoitti:
En ymmärrä mitä mulle tapahtuu. On alkanut ahdistaa aika paljon. En tiedä saanko kiinni siitä mikä aiheuttaa ahdistuksen. Se suuri mullistus sisälläni? En ymmärrä en.. :/
Mitä muille kuuluu?"Opetelkaa sulkemaan puhelimet, tietokoneet ja televisiot. Viettäkää aikaa luonnossa, tehkää lyhyitä meditaatioita ollessanne työpöydän ääressä, tiskatessanne astioita, odottaessanne punaisissa valoissa, tai mitä tahansa. Vieroittakaa itsenne jatkuvien häiriötekijöiden riippuvuudesta – musiikki, ääni, tekstailu, radio, puhelimet. Ihmismieli rakastaa häiriötekijöitä ja saa siitä tyydytyksen ja myös saavuttamisen tunnetta, mutta jos pyritte harmoniaan korkeamman mielen kanssa, teidän täytyy ymmärtää, että se puhuu hiljaisuudessa eikä sitä voi kuulla häiriötekijöiden melun yli."
Lähde:http://www.luxonia.com/viestit/78-marilyn-raffaele/9008-2282021-viesti-…
Ei sillä etteikö meditaatiolla ja aistiärsykkeiden hiljaisuudella ole paikkaansa, on todellakin, mutta Hiljaisuus on aina läsnä, olipa meteliä vaikka kuinka paljon ja vaikka katsoisit yhtä aikaa televisiota ja surffaisit kännykällä netissä. Se on se tila, missä ärsykkeet ilmenee, se tietoinen tila. Sen voi aistia ikään kuin aistimusten taustalla tai välissä, jos siihen haluaa kiinnittää huomiota, myös ilman ulkoista hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin oivaltaa (muistaa?), että olenkin Jumala, joka vain jostain syystä haluaa kokea ja luoda elämän asioita tämänkin kehomieliolennon kautta?
Sen unohtamisen vuoksi tämä kehomieliolento kuvittelee olevansa paljon rajoittuneempi olento, mitä onkaan. Vai?
Kiitos mahdollisesta vastauksesta. <3
Tämä kysymys on käytännössä sama kuin "Miten voisin herätä tai valaistua". Siitä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, ja tämä ketjukin koskee isolta osin sitä. Siihen ei voi tyhjentävästi vastata tällaisessa lyhyessä vastauksessa, varsinkaan koska vastaus on paljolti yksilöllinen. Erilaisille ihmisille on sopivia erilaiset menetelmät ja ajattelun mallit. Samalle vuorenhuipulle vieviä teitä on monia erilaisia, jokainen valitsee oman intuitionsa johdatuksen mukaan niistä kussakin vaiheessa sopivia itselleen.
Yksi ydinkysymys on aina lopulta se, mikä tai kuka olet sinä joka koet että olet erilläsi Jumalasta ja täytyy etsiä koettua yhteyttä. Kun sitä kysymystä tutkii riittävän pitkälle, päätyy siihen, ettei mitään erillistä minää ole, ja jäljelle jää Elämä tai Tietoisuus tai Jumala, miksi kukin sitä kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
En halua pelotella ketään, vaan toivon saavani Mystikolta neuvoja, sillä en tiedä, pitäisikö lapsilleni antaa koronarokote vai ei.
Kanadalainen immunologi ja rokotetutkija tri Byram Bridle on sanonut näin:
”Me teimme virheen,” Bridle sanoo.”Meistä piikkiproteiini oli erinomainen kohdeantigeeni (antigeeni on aine, joka aiheuttaa elimistössä vasta-aineiden muodostumisen tai soluvälitteisen immuunivasteen). Emme tienneet, että piikkiproteiini on itsessään toksiini ja patogeeninen proteiini. Joten kun rokotamme ihmisiä, me rokotamme heitä myrkyllä.”
Luuletko Mystikko, että piikkiproteiini on itsessään toksiini, josta voi tulla haittoja kehoon?
Kiitos paljon avustasi.
En ota kantaa itse asiaan kyllä vai ei, koska teille minä olen vain satunnainen verkkokirjoittelija, enkä halua rohkaista sellaista maailmankuvaa, jossa päätöksiä tällaisessa asiassa tehdään sen perusteella, mitä joku tuntematon, ehkä tavalla tai toisella uskottavalta vaikuttava tyyppi Vauva-palstalla kirjoittaa. Jokaisen tulee päättää itse, oman tiedonhakunsa ja intuitionsa pohjalta.
Mutta valitsipa kummin vain, henkisestä näkökulmasta kannattaa muistaa se, miten jokaisella on mahdollisuus luoda henkilökohtaista todellisuuttaan, uskomuksillaan vaikuttaa siihen mitä tapahtuu ulkoisesti. Otitpa siis rokotuksen tai et, on hyväksi olla rauhallisessa ja pelkoja lietsomattomassa mielentilassa, uskoa terveyteen ja elämänenergiaan. Jeesus sanoi seuraajistaan : "jos he juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita". He uskoivat Jumalan olevan heidän kanssaan ja pitävän heidät kyllä hengissä niin kauan kuin heillä on tehtävää maan päällä. Näin he välttyivät monilta yksilöllisen ja kollektiivisen tietoisuuden pelkoa lietsovilta kuvilta, jotka pyrkivät manifestoitumaan todellisuudeksi uskomusten takia.
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Jostakin luin, että meillä on täysi oikeus ja vapaus poistua tästä elämästä vaikka samantien, jos niin haluamme. Kiinnostaisi kyllä miten sen voisi tehdä vahingoittamatta kehoaan. Kai pitää tosiaan olla jo mestari meditoimaan yms? Hyvä kannuste minulle meditoimiseen, heh heh..
KM hei, kauanko yleensä ihminen joutuu meditoimaan ennen kuin rupeaa saamaan ns. erikoisia kokemuksia? Päivittäin kuukausia, vuosia? Mua myös kiinnostaa kuinka sinusta tuli peloton persoona ennen valaistumista..
Käytännössä jos noin tästä elämästä poistunutta tutkittaisiin, hänellä mitä todennäköisimmin löydettäisiin jokin tavanomainen lääketieteellinen kuolinsyy. Eli keho kyllä vaurioituu, mutta sitä ei tarvitse tehdä ulkoisesti ja sotkuisella tavalla. Kehon toiminta ja tasapaino sotkeentuu kyllä, jos vetää siitä pois elämänenergian, kehon "sielun", ja siitä seuraavat fysiologiset prosessit johtavat kuolemaan luonnollisella tavalla.
Erikoiset kokemukset... Jotkut kokevat niitä hyvin piankin, jotkut eivät koskaan, eivät varsinkaan jos eivät erityisesti ja tietyillä tekniikoilla tavoittele niitä vaan harrastavat vain jotain perus mindfulness-meditaatiota. Erikoisia kokemuksia saa etsiä ja tutkia, niistä voi oppia mielenkiintoisia asioita todellisuuden ja illuusioiden olemuksestakin, mutta valaistua voi myös kokematta yhtäkään erikoista meditaatiokokemusta koskaan. Tai edes tietoisesti meditoimatta koskaan. Siinä mielessä kokemukset ovat sivuasia.
Minusta tuli peloton persoona käytännössä sillä, etten enää välittänyt pätkääkään elänkö vai olenko kuollut, kärsinkö vai nautinko, mistään tässä maailmassa. Kaikki ne näytti ohimenevältä ja merkityksettömältä, ja minä etsin sitä mikä on ikuista eikä muuttuvaa. Elämäni sellaisena kuin olin tuntui niin merkityksettömältä, että sen vaarantaminen ei ollut minkään arvoista, miksi siis pelätä mitään? Mielenkiintoista oli, etten silti ollut masentunut tai kokenut elämää kärsimykseksi koko ajan tms. Minä vain olin saanut kyllikseni siitä elämisen tasosta jolla elin, eikä edes ns. täydellinen elämä sillä tasolla vaikuttanut enää mitenkään houkuttelevalta.
Kun olin hellutaikristitty kyllä, ajattelin että homoavioliittoa ei pidä hyväksyä. Peruste oli se, että koska Raamatussa avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja lisäksi Paavali listaa "miehimykset" porukkana joka ei pääse taivasten valtakuntaan. Ymmärsin, että ei homoseksuaalisuudesta näyttänyt yhteiskunnalle tai homoille itselleen haittaa olevan, mutta Jumalan käsky oli Jumalan käsky, eikä sitä käynyt ihmisjärjellä kyseenalaistaminen.
Kauan ennen valaistumista jo kyllä aloin ajatella vapaamielisemmin. Huomasin, että edes fundamentalistit eivät itse asiassa noudata kaikkia kohtia, vaikka niin sanotaan. Esimerkiksi naisen oleminen pää peittämättömänä kielletään Uudessa Testamentissa "enkelien tähden", mutta eipä näkynyt juuri huivipäitä seurakunnan kokouksissa. Samoin pitkät hiukset oli miehelle häpeä ja lyhyet naiselle häpeä, mutta ei näitäkään noudatettu. Ne olivat yhtäkkiä "aikaan sidottuja" käskyjä, joita ei enää tarvitse noudattaa, koska ajat on muuttuneet ja muutenkin oltiin erilaisessa yhteiskunnassa kuin Raamatun syntyajan Palestiina. Miksei siis jotkut muutkin määräykset esim. avioliitosta voisi olla yhtä lailla aikaansa sidottuja. Lisäksi aloin ajatella niin, että tässä asiassa kirkko ja yhteiskunta voisivat olla erillään. Yhteiskunnan ei ole syytä rajoittaa avioliittoa minkään uskonnon näkemysten tähden, mutta uskonnollisilla yhdyskunnilla voisi silti olla oikeus päättää, millaisia pareja heillä vihitään ja millaisia ei. Olin siis sitä mieltä, että homoavioliittojen pitäisi olla mahdollisia ainakin maistraatissa vihkien, kirkot tekevät omat linjauksensa.
Nykyään koko ajatus siitä, että rakkaus ja seksuaalisuus olisi jotenkin syntiä sen mukaan, mitä sukupuolta rakastavaiset edustaa, on itselleni outo. En siis itse pidä homoseksuaalisuutta millään tavoin syntinä enkä näe syytä rajoittaa avioliittoja.