Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM on sellaisella tasolla ihmisenä (sieluna), että tällaiset avautumiset, joita hänelle kohdistetaan, ovat kuin jokin muurahainen yrittäisi saada kotkan huomion ja selittää, millainen maailma oikeasti on.
Moi KM
En ollut minä. Minä näen kaikki ihmiset Jumalan lapsina enkä siis arvota itseäni heidän yläpuolelleen enkä heitä itseni yläpuolelle.
Mutta sori, kristinusko on edelleen monoteistinen uskonto. Jeesus sanoi olevansa ainut Tie, Totuus ja Elämä.
Jeesus sanoi tosiaan: "Minä olen tie, totuus ja elämä". Minäkin sanon, että MINÄ olen. Ja sinäkin voit sanoa niin. Nondualismissa ja valaistumisessa on kyse äärimmäisestä monoteismista, jossa millään muulla kuin Jumalalla ei ole kuin illusorinen tai unenkaltainen olemassaolo. Jossa kaikkien Oleminen, Elämä ja Substanssi on Jumala, samoin kuin ihmisen unessa kaikkien hänen unihahmojensa todellien substanssi on unennäkijä. Olen siis samaa mieltä, että on vain yksi Jumala, ja se on Kaikki-mitä-on. Mutta se tie on kunkin oma "minä", sen ydinolemus riisuttuna kaikesta katoavaisesta ja muuttuvasta, ei jonkun 2000 vuotta sitten eläneen henkilön minä.
Jos joku haluaa perustaa uskonnon ja rajaa tiukasti muut pois, niin on sen perustajan opetusten väärinkäyttöä alkaa satojen vuosien jälkeen vääntämään niitä toisiksi.
Ei Jeesus perustanut kirkkoa tai uskontoa, asettanut oikeita tulkintoja opetuksilleen. Näitä on eri perinteiden parissa sen sijaan laadittu Jeesuksen kuolemasta asti. Ja kuten kaikki tietää, tulkinnat eriävät myös vaikka suomalaisten kristittyjen "oikeaksi kristinuskoksi" hyväksymien perinteiden kesken. Ja on toki paljon perinteitä jotka eriää niin paljon, että vaikka luterilainen tai helluntailainen sanoisi, että tuota minä en laske enää kristinuskoksi ollenkaan. Ja hän saa näin ajatella. Mutta myös niillä toisilla on oikein ajatella ja tulkita kuten he tekevät, ei nykyään harrasteta enää mitään noitavainoja väärin ajatteleville.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko kirjoitti:
"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."
Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?
Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?
Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)
Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.
Olen toivonut, että joskus voisin sulautua Jumalaan eikä minun tarvitsi tämän kivuliaan elämän jälkeen enää syntyä mihinkään kokemaan lisää tuskaa, mutta sitä ei kai voi Mystikkokaan luvata, vaan epävarmuus jatkuu, sillä kaikki on jo luotu eikä voi tietää, mitä yksilöllistyneen sielumieliolennon koettavaksi "on tarkoitettu" täällä tai jossain muualla ajan illuusiossa, joka tuntuu niin todelliselta.
Pohjimmiltaan, absoluuttisesta näkökulmasta, mitään erillistä sinua ei ole.
Se on samankaltaista kuin jos näkisit unta. Samaistut yhteen unihahmoon ja se ajattelee ja tuntee, havaitsee ja toimii. Unen sisältä katsoen unimaailma aikoineen, paikkoineen ja hahmoineen on totta. Mutta sillä sinun unihahmollasi, tai millään unessa, ei ole itsenäistä tietoisuutta tai todellisuutta, vaan niiden tietoisuus on unennäkijän tietoisuus. Uni on paitsi sinun luomuksesi, niin kaikki siinä on olemuksellisesti sinua niin että jos vaikka kuolisit unen aikana, koko uni häviäisi heti kokonaan eikä jäisi olemaan kuten vaikka esine jonka olisit edellisenä päivänä hankkinut ja joka jäisi jäämistöösi.
Sellaista on herääminen tai valaistuminen: tajuat ei vain sulautuvasi Jumalaan vaan olevasi Jumala, se yksi tietoisuus joka on kaiken muunkin tietoisuus. Eikä ole mitään muuta, se on Kaikki-mitä-on. Mutta tosiaan, kukaan ei voi luvata, että eläväksi ja kuolevaksi ja ehkä jälleensyntyväksikin itsensä kokeva unihahmo pääsisi tuohon oivallukseen tiettynä aikana, esim. ensi vuonna tai fyysisen kuoleman hetkellä. Siihen ei kannatakaan keskittyä, että milloin se tapahtuu, vaan hetki kerrallaan tehdä se minkä sillä hetkellä voi ja haluaa intuitiivisesti tehdä, edistääkseen oivallusta. Sillä sen murehtiminen, että meneekö siihen vielä kauan aikaa tai tapahtuuko se edes tämän kehon elämän aikana, vain luo lisää psykologista aikaa ja siten viivästyttää kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa ei ole olemassa muuten kuin havainnoistijasta käsin. Kaikki mitä on tuleva ja on nyt, on jo aikanaan ollut. Tulevaisuus on jo tapahtunut, et vain ole vielä sitä saavuttanut.
Näin. Vertauskuvana voisi ajatella että on ikään kuin elokuvia filmirullilla, jotka on varastossa. Siellä ne kaikki on, jo nyt, valmiina. Kaikki mahdolliset. jos joku alkaa katsoa elokuvaa, hänestä kuitenkin tuntuu että siinä tapahtumat tapahtuu aikajärjestyksessä eikä loppu ole hänelle selvä alussa.
Näin on ja tulee ollakin niille, joiden tie ei ole sellainen, että minun ajatuksistani olisi sillä iloa tai hyötyä. Mutta ketju jossa vastailen ihmisille on toistasataa sivua pitkä, joten selvästi tilausta on sillekin mitä sanon.