Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, onko tämä Kristitty mystikko -nimimerkillä kirjoittava sama KM kuin alkuperäinen, Käyttäjä(numero tähän)? Jotenkin erikoisen oloisia nuo viimeisimmät viestit mitä olen tässä silmäillyt.

Olen minä ihan sama. Riippuu paljon siitä mitä minulta kysytään, mitä vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä tulikin mieleeni, että näkyykö Mystikko sinun mielestäsi valokuvissa henkiä tai enkeleitä? 

On teoriassa mahdollista että jos joku itsensä hyvin tiedostava ja aineen ja hengen maailman yhteyden tunteva henkiolento haluaisi manifestoitua valokuvassa, se voisi sen tehdä. Mutta käytännössä se on niin harvinaista että kuvatodisteita voi pitää luonnollisen ilmiön väärintulkintana yliluonnolliseksi ilmiöksi. Henget kommunikoivat yleensä suoraan mielestä mieleen, silloinkin kun ne tuottavat esim. kuvan tai hajuaistimuksen itsestään, eivät varsinaisesti manifestoitumalla materiaksi tai valoksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko esim. Arcturuslaiset ja Plejadilaiset näitä edistyneempiä olentoja?

Ja onko totta, että he tai jotkut muut edistyneet olennot kanavoivat tekstejä maapallon ihmisten kautta, jotta tietoisuutemme nousisi? Esim. näden kaltaisia: http://www.luxonia.com/viestit/78-marilyn-raffaele

Eivätkö maapallonkin ihmiset ole aikoinaan olleet edistyneempiä tietoisuudessaan, esim. Atlantiksen ja Lemurian aikana?

Luuletko, että Atlantiksen tai Lemurian sivilisaatioiden jäänteitä koskaan löydetään mistään maapallolta?

Ehkä olet käynyt niissä, sillä aikaahan ei ole, joten voitko seikkailla sekä niin sanotussa menneessä tai tulevassa?

Itse koen päässeeni meditaatiossa Atlantiksen aikaan. Kävelin siellä vaaleahiekkaisen näköisiä mutkikkaita pikkuteitä pitkin esim. rakennukseen, jossa oli valtavan iso kristalli. Se oli joku parantamishuone.

 Siellä pystyi matkustamaankin jotenkin ihmeellisesti ilman mitään polttoaineita. Siitä on niin kauan, etten muista, mitä meditaatiossani sain selville.

No mihin ne huiman edistyneet Lemurian ja Atlantiksen valtakunnat katosivat, jos siellä oli kaikki niin hyvin? Tukehtuivat omaan täydellisyyteensä?

Loki

Kuka sanoi, että siellä oli kaikki hyvin. Siellä oltiin edistyneempiä kuin nykyaikana, mutta sielläkin joidenkin egot alkoivat pullistella ja erillisyys ja ylimielisyys vahvistui, oma etu kiinnosti enemmän kuin yhteisön etu. 

Kuulostaa nyt pahasti siltä, että vähän arvostelet niitä egojensa vallassa olleita atlantislaisia ja lemurilaisia. Vaikka me kaikki ollaan yhtä hyviä ja juuri oikeassa kohdassa matkaamme. Tut, tut...

Loki

En arvostele, vaan totean vain.

Jos sanon, että Jyväskylä on pohjoisempana kuin Helsinki, onko se arvostelua vai toteamista. Samoin voi sanoa, että joillakin on vahva ego tai joku on ylimielinen - se on havaitsemista/toteamista.

Pohjoisessa ja etelässä ei ole arvolatausta. Vahva ego ja ylimielisyys ovat selkeästi negatiivisina pidettyjä piirteitä, jolloin se voi olla arvostelua. Jos joku kutsuisi sinua idiootiksi, tuskin pitäisit sitä toteamuksena.

Loki

Mitä vahvempi ego ihmisellä on, sitä enemmän hän näkee/kokee asioissa arvolatauksia.  Esim. Mystikko, jonka ego on hyvin pieni, ottaa asiat asioina neutraalisti eikä arvota niitä arvolatauksilla mihinkään suuntaan.

Jos joku kutsuu minua idiootiksi, ei se minua haittaa enkä koe tarvetta reagoida siihen mitenkään negatiivisesti. Toisia ihmisiä moittiva henkilö todistaa käytöksellään muille, millainen hän itse on eikä sitä, millaisia muut ovat.

Häiritseekö teitä yhtään se, että haluatte täysin tunteettomiksi psykoiksi? Voitte vain katsoa vierestä miten lapsi persr*iskataan kuoliaaksi eikä teidän tarvitse tuntea mitään, koska tietoisuus ei välitä ja jumala haluaa kokea kivoja juttuja. Vai millaiseksi tuo asenne tekee teidät?

Loki

Ei se tee ketään tuollaiseksi. Tietoisuus itse Ilmentymättömänä ei tuomitse. Se sallii itsessään ilmentyä yhtä lailla hyvän kuin pahankin. Mutta kun Tietoisuuden tietty lokalisaatio, joka tiedostaa yhteytensä perusolemukseen liikkuu täällä maan päällä, hän tuntee rakkautta ja välittämistä kaikkia olevaisia kohtaan. Dualismin illuusiossa hän on ja haluaa olla hyvän puolella, silti vaikka tietää että perimmiltään koko dualismin valtaama maailma on illuusio. Hän on näyttelijä suuressa produktiossa, jossa hyvä ja paha taistelee, ja hän on hyvän puolella, ei neutraali.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko,

silloin kun et ollut vielä valaistunut, vaan "tavallinen kristitty", niin uskoitko, että Jumala on Olento?

Mietin vain, kun eräs helluntalainen sanoi näin: "Jumala on henkilökohtaisesti minut kutsunut tiettyyn tehtävään."

Olen myös kuullut seuraavia:

"Kyllä Taivaallinen Isä rakastaa sinua" JA "Herrani pitää minusta huolen".

Noista tulee vaikutelma kuin puhuttaisiin Olennosta/Olevaisesta.

Toki siitäkin lauseesta tulee mieleeni Olento, kun kerroit, että "Jumala ei loisi erillisyyden illuusioita eri hahmoissa..." Minäkin ajattelen, että Jumala ei ole olento, vaan Elämä, Oleminen, Tietoisuus... Meillä ei ole riittävästi sanoja kuvata Jumalaa. Moni sanoo Jumalasta Hän, mikä tietenkin viittää Olentoon.

Ehkä kannattaisi käyttää sanaa Elämä  tai Tietoisuus. Esim. Elämä kutsui minut tiettyyn tehtävään eikä Jumala henkilökohtaisesti kutsui...

Muistaakseni E. Tolle ei käytä Jumala -sanaa juuri siksi, että siitä tulee vaikutelma Olennosta, joka tekee sitä ja tätä....

Näkökulmakysymys. Perimmiltään Jumala ei ole olento, mutta kyllä tietyn kehitysvaiheen ihmisestä voi tuntua ja näyttää siltä että Jumala sitä on ja että tämä Jumala hänelle ikään kuin ihmisen kaltaisena olentona jopa puhuu. Ei siinä ole mitään väärää eikä se ole ristiriidassa perimmäisen olemuksen kanssa. Se on eri näkökulma. Kristinuskossa puhutaan välittäjästä, Pyhästä Hengestä, joka puhuu ikään kuin olentona ihmiselle, vaikkei Jumala perusolemuksessaan ole olento.

Vierailija kirjoitti:

Entäs ihminen, joka menettää lopullisesti järkensä fyysisen elämän aikana, miten hän yleensä kokee kuoleman? Palautuuko jonkin sortin mieli siinä vaiheessa kun irtautuu kehosta? Entä vaikkapa Alzheimeria sairastava ihminen, jonka mielen toiminta näyttää lakanneen täysin?

Kiitos Mystikolle jo aiemmista vastauksista :)

Mieli sellaisena kuin ihminen sen tuntee tuntee loppuu aivojen mukana, olipa ollut järjissään tai ei. Tietoisuus jää. Useimmat eivät eläissään tutustuneet Tietoisuuteen, vaan he tuntevat vain mielen siihen tuottamia tiedostettavia objekteja kuten ajatuksia ja tunteita. Heille transitio pois kehollisuudesta on vaikea ja usein johtaa tarpeeseen kehollistua uudestaan mahdollisimman pian. Ne, jotka ovat oppineet tuntemaan olemuksensa Tietoisuutena itsenään, ja jotka ymmärtävät miten ihmisnäkökulmasta "tyhjä" Tietoisuus on itsessään tietoinen ja sisältää kaiken mitä on, eivät tarvitse uutta mieltä ja kehoa (mutta halutessaan voivat sellaisen ottaa).