Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.
En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.
Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan?Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani.
Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.
Olen luullut, että ihminen olentona olisi totta, MUTTA olennossa/kehossa "oleva/elävä" Maija Meikäläinen, koko, ikä, ulkonäkö, ammatti, luonne ym. sellainen ja tälläinen, olisi harhaa ja epätodellista, sillä nimeä, hiusten väriä, ammattia ym. voi vaihtaa, jopa sukupuolensa ja koko identiteettinsä voi vaihtaa, joten missä on silloin se alkuperäinen Maija Meikäläinen. Ei sitä ole, kuten ei ole sinua aikuista enää vauvanakaan ajallisessa tässä hetkessä ilmentymässä. Perimmäisestä katsoen ei ole edes aikaa.
MUTTA olen luullut, että se fyysinen olento kuitenkin ilmenee ja pysyy, vaikka siinä ne muuttuvat leimat ovatkin päällä, kunnes keho-olento kuolee ja taas syntyy jossain joksikin.
VAI onko koko olento harhaa, ja jos on, niin onko se hengen, sielun vai kenen harhaa?
Tosin sielukin lienee harhaa siinä tapauksessa, jos olentokin sitä on.
Osaisiko joku tätä selittää, kiitos.
Ja vielä pieni ajatuskulku:
Joku ystävä tapaa toisen 10 vuoden jälkeen. He kuvittelevat, että vastassa on se sama Maija tai Matti, jonka he ovat lapsesta asti tunteneet, mutta kumpikin tai toinen heistä voi samannäköisestä kehostaan, äänestään ja ilmeistään huolimatta olla ihan erilainen ihminen kuin ennen.
Aivan perimmäinen näkökulma on, että koko ajan ja materian maailma on harhaa, ja siis myös ilmeneminen yhtenä hetkenä yhdessä kehossa, toisena toisessa tms. Mutta siitä näkökulmasta on vaikea kommunikoida sellaisten kanssa, jotka kokevat olevansa ajan ja materian maailmassa kuolevaisina kehollis-mielellisinä olentoina. Siksi joudutaan aina niihin väkisin asioita vääristäviin näkökulmiin ja vertauksiin, joissa joku joka ei luonnostaan koe ajan ja materian maailmaa joutuu katsomaan asioita ikään kuin kokisi niin, miettimään miten voisi ohjata näkymää siitä näkökulmasta käsin edes vähän enemmän perimmäisen suuntaan.
Sielusta - usein se on vain egon keino yrittää luoda itselleen jatkuvuutta sen jälkeen kun keho johon se on samaistunut kuolee. Se on useimmille vain yksi egon projektio tulevaisuuteen, kuvitelma. On toki olemassa myös aidompi tapa ajatella sielua. Koska Jumala (Todellisuus) on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, mitään ei koskaan katoa eikä mitään synny. Jos siis on sinä tai minä, se on aina, mutta se mitä se on jos asiaa katsoo aika-avaruus-ulottuvuuden ulkopuolelta on jotain mitä useimmat ei pysty käsittämään. Sitten päädytään näihin ajatuksiin joissa yritetään kuvata jotain aikaulottuvuuden ulkopuolelta ikään kuin se olisi ajassa, ja luodaan mielikuvia syntymistä ja kuolemista ja jälleensyntymistä, joissa yksilösielu vaeltaa kehosta toiseen. Itse koen yhä vähemmän halua mennä sille tasolle, koska se vääristää perimmäistä totuutta niin paljon. Joskus toki puhun tai kirjoitan ihmisten maailmankuvasta lähtien, jos tunnen siihen kutsumusta, mutta yhä suuremmalla näkemyksellä siitä, että jos se ei edistä henkilön heräämistä koko ajan ja materian illuusiosta, sitä ei kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.
En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.
Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan?Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani.
Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.
Jos jollakin ihmisolennolla on ollut pysyvä hermovauriokipu jossain kohtaa kehoa vuosia, niin eikö se kipu ja vaurio ole kuitenkin silloin siinä yhdessä kehossa/olennossa eikä vain ole joku kipu jossain universumissa, jonka olento virheellisesti kokee olevan siinä kehossa?
Se koko keho on pelkkä illuusio esimerkiksi minun näkökulmastani katsoen. Se on vääristävien lasien läpi katsottu tulkinta jostain ihan muusta. Jos rukoilen jonkun puolesta joka kokee että hänellä on kehoon liittyvä ongelma, en koskaan näe tai koe sairasta kehoa. Minä näen vain Jumalan ainoan Pojan ilmenemässä ikään kuin lihallisen kuolevaisen valepuvussa, vailla vikaa tai virhettä. Vain sellaisen illuusion kourissa, että hänellä paitsi on kuolevainen materiaalinen keho, niin lisäksi siinä kehossa on vaivaa tuottava ongelma. (Se, tapahtuuko tämän näkemisen seurauksena henkilön kokema paraneminen vai ei riippuu siitä, pystyykö näkemisen kohde jakamaan sen mitä näen. Valitettavasti nykymaailman tietoisuuden taso on sellainen, että monelle se näkemys on liian radikaali, liian epäluonnollinen siihen verrattuna miten he uskovat maailman olevan, ja he vaistomaisesti torjuvat sen.)
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.
Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.
Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.
Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.
Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos.
Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan.
Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.
https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…
Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.
Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3
Rukoilen <3
Molemmat näkökulmat voi valita, joko että katsoo kaiken olevan tarkoituksellista ja lopulta johtavan hyvään, tai että kaikki on sattumanvaraista ja johtaa sattumanvaraisiin seurauksiin.
Itse valitsin aina ensimmäisen näkökulman, jo siksikin että olin helluntaiuskova ja siellä on tapana uskoa, että Jumala aina johdattaa, vaikkakin välillä salattuja ja mutkaisia polkuja. Joten kun minua esimerkiksi koulukiusattiin rankasti, ajattelin, että Jumala on antanut tämän tapahtua jotain tarkoitusta varten. Ehkä minua karaistaan ja vahvistetaan vaikka sitä varten, jos jonain päivänä joudun kärsimään pilkkaa evankeliumin tähden. Toinen ääripää olisi ollut näkökulma, jossa olisi todettu, että olen kai vaan jotenkin huono ja nolo, ja tulen aina olemaan ihmislaumoissa syrjitty ja kiusattu, eikä siitä seuraa mitään hyvää, vain pelkkiä mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä loppuiäksi. Selvää on, että ensimmäinen näkökulma johtaa yleensä myönteisempään lopputulokseen.
Aika usein runsas tarkoitusten ja merkitysten pohdinta on myös masennuksen tai ahdistuksen merkki. Ihminen alkaa, sen sijaan että menisi ja eläisi hetkessä, vatvoa näitä asioita jotka eivät oikeastaan ole ihmisen näkökulmasta käsin ymmärrettävissä, niihin ei ole selitystä löydettävissä.