Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Kiitos kuitenkin, että olet halunnut auttaa minua. <3

Minulla on sinun suhteesi vähän hämmentynyt olo. Koen, että olet lämmin ja välittävä olento, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun kerrot tietäväsi monia tapoja, miten voi manifestoida, ja tiedät senkin, että kärsin kroonisesta kivusta - sitä on kestänyt jo useita vuosikymmeniä - niin etkö voisi kertoa minulle/meille lukijoille joitain muitakin manifestointitapoja kuin tuon:

"Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää."

Jos oikein ymmärsin, niin mielestäsi vaikeissa tapauksissa on haasteellista saada aikaan se aito tunne, jota tarvitaan sydämen resonoimiseen ja manifestaation onnistumiseen.  Itse olen sitä mieltä, sillä olen tehnyt manifestaatioita terveyteni parantamiseen jo 90-luvun lopulta alkaen ja tässä sitä ollaan, monet kivut ovat vain lisääntyneet.

Olen kokeillut sellaista, että äänitän affirmaatioita iloisella, kiitollisella ja vakuuttavalla äänellä, joissa kiitän terveydestäni joko yksityiskohtaisesti tai laajemmin äänitteestä riippuen. Niitä olen kuunnellut tosi paljon. 

Olen hymyillyt peilikuvalleni muutamia kertoja päivässä ja kiittänyt niistä hyvistä asioista, joita minulle terveyden suhteen on, esim. liikuntakyky. Iltarukouksessa olen kiittänyt, jos olen voinut päivän aikana tehdä enemmän ilman, että kehoni laittaa vastaan tai jos kipuja on ollut vähemmän, eli

"Kiitos, kun olen saanut tänään olla niin terve". "Kiitos, kun sain tehdä niitä ja niitä juttuja".

Sitten olen laittanut itsestäni sellaisen kuvan kaapin oveen, jossa olen ollut tavallista terveempi ja oikein terveen, hyväkuntoisen ja iloisen näköinen. Sitä olen sitten katsellut muutaman kerran päivässä ja samalla kiittänyt siitä, kuinka hyvin minulla on asiat ja kuinka terve olen, ja että kuvakin sen todistaa.

Lisäksi olen kokeillut muutamia muitakin, lähinnä ajatustasolla toteutettavia lauseita ja kiittämisiä. Esim. tänä aamuna koin muutaman minuutin ajan kovia pistäviä kipua päässäni oikealla. Tuntui vähän siltä, joku työntäisi nauloja päähäni, mutta käänsin sen heti kiitokseksi siitä, että nyt lähti kivut päästäni pois ja siksi vain kävi hetken kipeää se lähtö, ja onpa ihana myönteinen muutos, kiitos paljon!

Tuli mieleen Salaisuus -kirjasta, että siinä jotkut kertoivat, että jos heiltä kysytään, miten voit, niin he aina vastaavat jotain tyyliin: Erinomaisesti.

Siis vaikka heillä olisikin flunssa tai joku kipu päällä just silloin. Sitten he ovat vain jatkaneet sitä tapaa ja parantuneet jossain vaiheessa, eli vanhat sairaudet ovat kadonneet.

Itselleni tuo ei ole sopinut, koska tuntuu pahalta, että valehtelisin kenellekkään, joka oikeasti kyselee vointiani. Sanonkin usein jotain sellaista, että tässähän tämä menee, tai ihan pärjäilen, sillä pärjäilenhän minä. Ja myös siksi olen rehellinen, että jos sanon voivani tosi hyvin, vaikken voikaan, niin muutamat sukulaiset ovat heti pyytämässä minulta apua. Mitä sitten sanon, kun oikeasti en voi matkustaa heitä auttamaan. Mutta tuo sukulaisten avunpyyntöasia on aika tuore, noin puolen vuoden mittainen, joten se ei ole ollut esteenä sille, ettei manifestaatiot toteudu.

Mitä manifestaatiota vielä keksisin kokeilla?

Kerrottehan meille tiedoksi affirmaatioita, manifestaatiota, jotka olette tehokkaaksi havainneet!

 Iso kiitos! :)

Manifestaatio ei ole automaattinen taikavoima, eikä täysi parantuminen ole aina mahdollista. Tarkempia yksityiskohtia tilanteestasi tietämättä tulee tunne, että jokin energiassasi laittaa vastaan. Sinun kannattaisi tutkia tunnelukkojasi, sillä tarvitset mahdollisesti parannusta muuhunkin kuin krooniseen kipuun. Vaativuuden, oikeutuksen ja riippuvuuden teemat nousevat mieleen. Mikään yksittäinen affirmaatio, tekniikka tai lappujen laittaminen jääkaapin oviin ei auta, jos sydän on rikki.  

Millaisen sydämen rikkoutumisen ajattelet olevan esteenä manifestaatiolle?

Oma surukokemukseni ja manifestaatiot alla.

Olin suruissani ja yksinäinen, sydämeni oli vähän rikki. Ajattelin, että haluaisin kissan hoitooni, mutta en tiennyt mistä ja millaisen. Aloin katsella netistä kissojen kuvia ja vähitellen piirsin mieleeni kuvan, millainen kissa tuntuisi olevan meille sopiva. Sitten löysin kaupasta kissakortin, jonka kissa "veti puoleensa". Laitoin kortin seinälle. Aloin jostain syystä katsella netti-ilmoituksia myytävistä kissoista, ja siellähän olikin ilmoitus, jossa etsittiin pienelle, ihan saman näköiselle kissalle hoitopaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Ja niinpä sain sen suloisen kisulin luokseni hoitoon. Ajattelen manifestaation onnistuneen vaikka sydämeni olikin vähän rikki.

Toinen tapaus sattui myöhemmin. Silloinkin olin aika alamaissa, koska olin menettänyt läheisen henkimaailmaan joitain aikoja aiemmin. Lapset olivat pitkään pyytäneet koiraa. Emme olleet aiemmin siihen valmiita, mutta lopulta päätimme hankkia koiran.

Aloin tutkia koirarotuja. Jonkun viikon kuluttua olimme tehneet päätöksen, millainen koira(tyttö) sopisi meille parhaiten. Toivoimme löytävämme pennun joka olisi jo sisäsiisti. Laitoin kuvan saman rotuisesta koirasta tietokoneeni taustakuvaksi. Muutaman päivän kuluttua laitoin ostoilmoituksen nettiin illalla n. klo 22. Seuraavana aamuna n. klo 9:30 tuli viesti, jossa meille tarjottiin juuri saman rodun puolivuotiasta tyttökoiranpentua. Ja näin saimme ihanan perheenjäsenen. Manifestaatio onnistui vaikka sydämeni olikin särkynyt.

Olkaa varovaisia millaisia uskomuksia omaksutte. Jos alatte uskoa, että "tunnelukot" ja vastaavat estävät teitä, sitten ne estävät. Eivät ne estä. Eivätkä traumat eikä surut eikä rikkinäisyydet, toisin sanoen ihmisyys. Jos ette itse omaksu uskomusta, että ne estävät. Niillä on voimaa vain jos se annetaan niille "ylhäältä", teidän Tietoisuudestanne.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sinulta KM  minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?

Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.

Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?

Loki

Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.

Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.

Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, onko tässä ihmiselämässä ja fyysisen tason kokemuksessa maa-planeetalla jotain poikkeuksellisen arvokasta verrattuna muihin todellisuuksiin ja tasoihin? Olemme kai sielun tasollla halunneet tätä kokemusta? Joskus henkisissä opeissa häiritsee se, että on vain kiire pois täältä. Ehkä tarkoitus on kokea tämä taso tietoisena kaiken ykseydestä?

Ihan jokaisella kokemuksen tasolla, ihan jokaisen yksilönkin kokemuksella, on merkityksensä. 

Inhimillinen kokemus on erittäin kasvattava, mutta siihen liittyy myös vaikeita kasvukipuja, siksi moni haluaisi siitä yli niin pian kuin mahdollista. 

Eläimen kaltaisena olet rauhassa: elät universumin elämänenergian ohjaamana, teet mitä vaistot sanoo, elät pelkäämättä kuolemaa ja kuolet rauhassa (jopa silloin kun siihen liittyy fyysistä kipua) kun on aika. Sellaiseen olemiseen liittyy vahvasti aistillisuuden nautinnot, täyden elämän tunne kehollisena olentona.

Toisaalta ihmisen tason tuolla puolen olet taas rauhassa, mutta toisesta näkökulmasta: tiedostaen olevasi kuolematon, yhden Tietoisuuden yksilöitymä, joka voi projisoida itsensä erilaisiin ulottuvuuksiin mutta jonka perusolemus on ikuinen. 

Ihmisenä olet jotain "eläimen ja enkelin väliltä". Kehollinen ja kuolevainen, mutta et enää täysin kosketuksissa elämänenergiaan ja vaistoihin. Joudut ohjaamaan elämääsi kovin vajavaisella tietoisella mielelläsi, siinä missä näet kaiken muun luonnon pitävän yllä tasapainoa ihan vaistomaisesti, ilman vaivaa. Syntyessään ihmiseksi toisaalta useimmilla ei myöskään luonnostaan ole kosketusta ikuisuusnäkökulmaan, joten hän on vain eläin, joka on tyytymätön eläimyyteensä, joka haluaa jotain muuta ja on levoton koska ei ehkä edes tiedä mitä haluaa mutta elämä sellaisenaankaan ei ole tyydyttävää.

Ihmisen oleminen on mahdollisuus nousta tiedostamaan Ykseys, tai elää melkoisen eläimenkaltainen elämä jossa tavoitellaan hyviä ruokia, hyviä parittelukumppaneita, hyvää asuinpaikkaa jne aineellista. Jokainen käytännössä elää molemmankaltaisia elämiä. Ne "eläimenkaltaiset" ovat nautittavia niin kauan kuin on niiden aika, tukalia tahtoo olla ne olemassaolot, joissa herää halu johonkin muuhun mutta vielä ei ole mitenkään suoraa ja selvää reittiä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen Mystikon kanssa hyvin eri mieltä korona-asiasta. Totta puhuen olen ketjua aivan alusta seuranneena aika pettynyt siihen, että hänen kantansa koronapandemiaan on niin vahvan poliittinen. Hieman myös aistin rokotevastaisuutta, jonka, anteeksi nyt vain, yhdistän salaliittohörhöilyyn. Sinänsä en ole yllättynyt, koska juuri ns. hengellisissä piireissä tietynlaiset teoriat leviävät kulovalkean tavoin.

Minä en ole huolissani "perusoikeuksien kapenemisesta" ja "hysteerisestä kuolemanpelosta". Ei mikään ole tässä ihmisille ilmenevässä maailmassa pysyvää, eivät edes ns. perusoikeudet, mitä ne ovatkaan. Siksi tuntuu aika vieraalta asialta, että KM, joka on aiemmin puhunut materiaalisen maailman merkityksettömyydestä, onkin yllättäen ottanut kantaa juuri tähän aiheeseen näin vahvasti.

Pelko on aivan inhimillinen reaktio tässä tilanteessa siinä missä pelon leimaaminen hysteriaksi. Koronapandemia on samanlaista muotojen tanssia kuin kaikki muukin ihmiselämässä, ja samoille ehdollistumisille altista. Oikeastaan se tuntuu olevan kuin muistutus siitä, kuinka haavoittuvaista tämä materian tason arkielämä yhteiskuntajärjestyksineen oikein on.

Tämän haavoittuvuuden havaitseminen on valitettavasti järkyttänyt monen tuntemani herkän ihmisen mielenterveyttä.

Nro 14

En usko mihinkään salaliittoihin. Ihmiset jotka tahtovat hyvää, ovat parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan pyrkineet etsimään ratkaisuja epidemiaan ja sen seurauksena on syntynyt rokotteita ja lääkityskokeiluja. En ole myös kehottanut ketään olemaan ottamatta rokotetta (enkä ottamaan).

Itse en ota rokotetta, mutta tämän ketjun lukijat varmasti tietävät miksi, ja miksi siitä ei voi päätellä että keskivertokansalaisen ei kannattaisi ottaa rokotetta. Jokainen tehköön oman maailmankuvansa, tietonsa ja harkintansa mukaan. Omasta näkökulmastani, kun koen tehtäväkseni opettaa ei-dualistista hengellisyyttä, asia on yhtä kiinnostava kuin syökö joku mieluummin ruisleipää vai vehnäleipää. Oma valinta, jonka jokainen tekee järjellä ja intuitiolla.

Tavallaan ideat, kuten perusoikeudet, ovat tärkeämpää kuin ihmiset. Ihmisiä syntyy ja kuolee, mutta heidän rakentamansa laajemmat asiat jäävät. Kun kerran on länsimaisissa yhteiskunnissa todettu orjuus moraalittomaksi, niin tämä näkemys jää riippumatta yksilöiden kuolemista. Samoin kun joskus aikanaan julistettiin vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, niin että ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo riippumatta syntyperästä, ihonväristä, varakkuudesta tms, niin tämä idea elää paljon kauemmin kuin alkuperäiset luojansa. 

En väheksy ihmisten pelkoa kuolemaa tai koronaa kohtaan. Ymmärrän, että useimpien näkökulmasta se on ainoa mahdollinen näkemys. Se ei voi olla minun näkemykseni, koska Minussa muotoja syntyy ja kuolee jatkuvasti eikä siinä ole mitään tragediaa, mutta tiedän hyvin että se on sellaisten näkemys, jotka samaistuvat keho-mielikokonaisuuteen, uskovat olevansa se. Ja käytän mm. maskia ja pidän turvavälit siksi, etten aiheuttaisi tartunnan pelkoja ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko kaikki sittenkin sattumaa ja egojen valintoja visualisointikyvyllä tai ilman?

Miksihän selvänäkijät ovat nähneet jotkut asiat elämässäni niin hyvin (sellaiset, joihin en edes ole voinut uskomalla vaikuttaa), mutta joissain asioissa he ovat erehtyneet pahasti, (vaikka juuri niihin asioihin olen vahvasti uskonut, että ne toteutuvat).

Jos uskot että kaikki on sattumaa, niin siitä tulee sinun henkilökohtainen todellisuutesi tässä elämässä. Jos uskot että luot itse todellisuutesi, ja harjoittelet sitä, kokemuksesta tulee jotain muuta. Toki tähän vaikuttaa kunkin  lähtötaso ja harjoittelun sinnikkyys, että miten onnistuu luomaan henkilökohtaista todellisuuttaan. Lähtökohdat ei ole kaikille samat.

Esimerkiksi itse onnistuin manifestoimaan (ja ennen valaistumista) varsin vaikuttavia asioita kuten pääsemään sairauksista, muokkaamaan ulkonäköäni niin että ihmiset luulivat että olen käynyt kauneusleikkauksissa tms. Mutta minä olin myös lapsesta asti tiedostanut aiemman elämän tätä kehittyneemmässä todellisuuden tasossa, jossa manifestaatio oli luonnollista ja välitöntä. Ihminen joka nelivuotiaana pelkää, että toivottavasti en vahingossa manifestoi itseäni siirtymään vaikka kaverin kotiin kun ajattelen häntä ilman fyysistä sinne menoa ovikellon soittoineen jne, koska se pelästyttäisi ihmisiä, lähtee manifestoinnin opetteluun paljon edullisemmasta lähtökohdasta kuin useimmat muut. 

Vielä tuosta, kun onnistuit jo ennen valaistumista manisfestoimaan itsellesi terveyttä ja kaunettakin kai, niin entä jos iso porukka esim. sukulaisiasi olisi usein ajatelleet, että voi sitä "M"-ressukkaa, kun hänellä on niin paljon niitä sairauksia ja kipuja, niin olisiko sinun ollut vaikeampi päästä hyviin tuloksiin?

Eli onko mahdollista, että muiden ajatukset toisten tilanteista vaikuttavat hänen elämäänsä ja heikentävät hänen visualisointiaan?

Jotkut väittävät, että jos äiti pelkää, että hänen lapsensa joutuu vaikka väkivallan uhriksi, niin se tapahtuu todennäköisemmin.

Kyllä minua säälitteleviä oli paljon. Äitini eniten, hän kärsi tilastani enemmän kuin minä itse melkein. Hänen haaveensa toki oli että menestyisin, saisin miehen ja lapsia jne. Mutta kun näytti että jo nuorena meneekin terveys ja myös kauneus (tai edes normaali ulkonäkö) jolla jonkun miehen voisi saada, niin hän kärsi sekä minun että itsensä puolesta, jolta jäisi esim. lapsenlapset saamatta. 

Minullahan oli diagnosoidusti kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes tyyppi 2, fibromyalgia (aiheutti jatkuvia kipuja ja väsymystä), oikeasta polvesta nivelside hajonnut ja sen seurauksena polveen tullut vaikeita kulumia joista kipuja ja vaikeuksia liikkua, lisäksi allergioita kasa mm. kiva koivu-hedelmä-juuresallergia joka esti syömästä melkein mitään hedelmiä tai kasviksia. Ulkonäöltäni olin lihava ja kulahtaneen näköinen ikäisekseni, kun kaikkien kipujeni ja vaivojeni kanssa oli naamalle jäänyt kärsivä otsa rypyssä ja suupielet alaspäin -ilme. 

Mutta ei, ei ne läheiset kovin paljon minua häirinneet, koska pidin heihin etäisyyttä sitten kun aloin tosissani uskoa mahdollisuuteen manifestoida jopa parantumattomaksi sanotut vaivat pois. Tässä kannattaa olla varovainen: jos uskot että ne muut voi sinua estää, niin oma uskomuksesi voi manifestoitua fyysiseen todellisuuteen. Jos uskot, että luot oman todellisuutesi ja hehän eivät minua estä, niin käy. Toki kannattaa rajoittaa kontaktia jos nämä ihmiset esim. usein puhuvat voivottelevasti tilastasi, säälivät tms. Sellainen helposti vaikuttaa mieleen, ellei ole jo todella pitkällä siinä että luottaa kykyynsä luoda henkilökohtaista todellisuuttaan.