Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?
On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa sisäisen äänen kuunteleminen?
Jotkut sanovat, että sisäinen ääni tulee tunteena, mutta omalla kohdallani saattaa olla joskus ristiriitä sekä tunteen että järjen viestissä, ja koenkin sisäisen äänen enemmän kehollisena tai sitten vain tietona.Esimerkiksi kaveri pyytää minua johonkin kurssille.
Järki sanoo: "Ehkei kannata mennä".
Tunne sanoo: " Ehdottomasti kyllä".
Sisäinen ääni jotenkin kaikuu jossain tietoisuudessani hyvin varmana: "Ei ole hyvä juttu mennä".
Tai tulee pallean kohdalle joku outo tunne, josta tulkitsen, ettei kannata mennä.
Olen oppinut luottamaan sisäiseen äääneeni, mutta aina en sitä kuuntele, kun tunne vie. Uskon, että monia lahkolaisiakin voi tunne viedä. Jotkut perustelevat jopa järjellä lahkopomon juttuja itselleen.
Tämä on hyvin yksilöllinen asia, joka ihmisten on yleensä opittava yrityksen ja erehdyksen kautta. He seuraavat erilaisia sisäisiä ääniä, ja kokevat seuraamisen lopputulokset. Vähitellen he oppivat, mikä niistä on viisas ja sellainen mitä kannattaa seurata, ja mikä jotain mikä johtaa huonoon lopputulokseen. Itselläni intuitio oli aina hyvin neutraali ääni. Siinä missä järki saattoi "jäkättää" esim. äitini äänellä että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja tunne taas esim. pelkäsi jotain tai halusi jotain, jos asiaan tuli intuitio, se oli vain ajatus ilman mitään erityistä äänensävyä tai tunnetta, tieto että näin se on, tai näin pitää tehdä. Mutta tämä on yksilöllistä, miten pintatietoisuus esittää syvemmältä tulleen impulssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että on Jumalallinen Tietoisuus (JT) ja yksilöllinen tietoisuus (yt). Tämä yt käsittääkseni on ihminen, ts. fyysinen keho ja egomieli. Olenko tähän asti "oikeassa"?
Jos tuo on totta, niin miten voi olla mahdollista, että tämä JT samaistuu fyysiseen kehoon ja egomieleen, jos Se/Hän on kaikkinainen äly ja viisauskin?
Vai ovatko JT ja yt kuitenkin jotenkin erillisiä?
Kyllä Jumalallinen Tietoisuus tietää olevansa myös yksilöllinen tietoisuus, koska on tarkoituksella jakautunut sellaisiksi voidakseen kokea itsensä yksilöllisesti. Mutta yksilöllinen tietoisuus ei tajua olevansa tai kuuluvansa Jumalalliseen Tietoisuuteen.
Aallot - yksilöllinen tietoisuus. Meri aaltoineen - Jumalallinen Tietoisuus.
Jossain luki, ettei absoluutilla ole mitään tietoa meistä vaan se on täydellinen rakkaus eikä siihen mahdu mitään niin epätäydellistä kuin planeetat ja olennot. Onko absoluutti sama kuin JT`?
Tämä on pelkkä näkökulmakysymys. Minä olen Kaikki-Mitä-On, mutta minä voin olla tietoisesti kaikki ja silloin ei ole mitään katoavaista tai kuolevaista tai rajallista, on vain Minä, mutta voin myös ottaa näkökulmia joissa olisin ikään kuin jokin "piste" tietoisuudessa, jokin rajallinen kokonaisuus, ja katsella itseäni siitä käsin. Valaistuminen on sitä, että ymmärtää ja kokee konkreettisesti myös ollessaan samaistuneena rajoittuneeseen näkökulmaan olevansa se Tietoisuus, joka on kaikki ja jossa ei ole erillisiä kuolevaisia objekteja.
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut useamman Taavi Kassilan haastattelun. Hyvin usein hän kehoittaa ihmisiä tekemään hyviä tekoja, ajattelemaan kauniita ajatuksia. Hänen mielestään olisi hyvä, jos jokainen ns. siivoaisi oman tonttinsa, siis itsensä, oman käyttäymisensä, omat ajatuksensa. Hän suositteli, että jos joku moittii sinua vaikka netissä, niin kannattaa kuitenkin itse valita ystävällinen tapa vastata siihen.
Mitä olet Mystikko mieltä tuosta? Voisiko maailma vielä pelastua tuholta, jos mahdollisimman moni ihminen olisi ystävällinen ja auttavainen muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan?
Kyllä, mutta sen pitäisi lähteä siitä päästä, että ihminen sisäisesti muuttuu sellaiseksi, että hän luonnostaan haluaa tehdä auttavaisuuden ja ystävällisyyden hedelmää, eikä niin että hän on vanha itsensä ja yrittää esim. maailmaa pelastaakseen tai valaistuakseen tehdä muunlaisia tekoja. Viimemainittu on kuin liimaisi hedelmättömään hedelmäpuuhun hedelmiä kiinni, että se näyttäisi kauniimmalta. Hedelmien tulisi syntyä itsestään, pulputa sisältä. Muuten loppujen lopuksi hyvän ihmisen roolin esittäjä väsyy tai katkeroituu tai masentuu. Kukaan ei jaksa loputtomiin olla muuta kuin on, näytellä muuta kuin on.
Tietyllä tasolla sinä olet energiaa, ja musiikki on enegiaa. Ne voivat vuorovaikuttaa. Se, miten tärkeää juuri tämä energian muoto on kellekin, vaihtelee yksilöittäin. Ja aina se ei ole mikään erityisen henkinen musiikki joka tekee hyvää, joskus jollekin se voi olla jotain ihan muuta. Musiikin tarkoitus on tasapainottaa senhetkistä tilaa, ja joskus se mitä siihen voidaan tarvita on vaikka ysäripoppi tai death metal henkisenä pidetyn sijaan.