Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kunpa Mystikko kertoisi meille, miten naapurimaan tilanne saataisiin loppumaan?
Ja miksi tuollaista pitää edes tapahtua?
Miten pu tella voi olla valta kääntää koko maailma mullin mallin?
Eikö kukaan voi häntä pysäyttää?
Mystikko on toki jo antanut meille konkreettista apua tärkeiden neuvojen muodossa, mutta tämä asia on niin iso ja mullistava, että kaipaan Mystikon viisaita neuvoja. Mietin, pitääkö meidänkin aistenkin varautua vastaavaan, mitä naapurissamme tapahtuu?
Eräs (itsensä kai viisaaksi luuleva), kertoi meidän hössöttävän ja hätäilevän liikaa ja sanoi, että kunkin pitäisi vain mennä omaa sydämeensä tekemään rauh aa jne. Sellaiset neuvot eivät auta yhtään. Paljon enemmän naapurin pa ko laiset ovat saaneet apua ihmisten hyvien tekojen kautta. Jos jokainen konkreettisten tekojen kautta auttanut olisi jättänyt auttamatta heitä ja mietiskellyt sydämessään rauhaa, niin mikä mahtaisi olla heidän tilanteensa nyt. Mitä Mystikko siihen vastaisi?
Visualisointi ja rakkauden ja rauhan ajatukset ovat tietenkin tarpeellisia, mutta eivät ratkaisevia näin nopeasti etenevässä tilanteessa. Toivon, että pu ten sydänchakra avautuu spontaanisti ja hän ymmärtää alkaa toimia rakkaudellisesti ja hyvittää tekonsa uh reille. Totta kai se on epärealistista, mutta sellaista visualisoin monien muiden visualisaatioiden lisäksi, esim. ajattelen vahvat, suojaavat valopilvet ihmisten ympärille ko alueelle jne.
Maailmassa on ollut sotia kauan ja tulee olemaan vielä. Tämä ei ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin monet sodat, mitä on ollut muissa osissa maapalloa, ainoa ero on että nyt länsimaiset on säikähtäneitä ja välittävät enemmän, koska asia on tullut alueellisesti ja kulttuurillisesti lähemmäs. Jos Putin olisi (taas) hyökännyt joihinkin köyhiin maihin kaukana, asia olisi mennyt ihmisiltä aika kevyesti ohi "voi, onpa ikävää, mutta tällainen maailma on". Mutta minä en pysty pitämään yhtä sotaa jossa menetetään ihmishenkiä sen vähemmän tai enemmän kauheana kuin toisiakaan sen perusteella että sen sijainti on lähempänä, että kuolevat ja kärsivät ihmiset ovat ulkoisesti tai vaikka uskonnoltaan enemmän kaltaisiani tms. Kaikki ovat yhtä lailla Jumalan lapsia ja tämä on toistaiseksi ihmiskunnan tietoisuuden tila, että näitä tapahtuu.
Käytännön tasolla voi auttaa jos voi ja tuntee kutsumusta, rukoilla voi, manifestoida voi. Mutta kun on tehnyt voitavansa, tärkeintä on elää itse rauhan ja kiitollisuuden tilassa, niin että ylläpitäisi omalla energiallaan sellaista taajuutta eikä pelon ja vihan ja epätoivon taajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Aistivälineet kuten silmät, korvat, makuaisti, tuntoaisti ovat sensoreita ja linjoja jotka havainnoivat ja välittävät tiedot ulkopuolisista asioista ja olosuhteista aivoille jotka ovat kotelossa pään sisällä kaiken ulkopuolella.
Aivot luovat kuvan todellisuudesta näiden viestien avulla. Olosuhteet ja ympäristö on aivojen luoma illuusio sen perusteella mitä viestejä aistimet välittävät ja kuinka aivot ovat ne tulkinneet. Tulkinta voi olla oikein tai virheellinen aivot eivät sitä kyseenalaista.
Yhtähyvin aivot voisivat olla suljettu säilytysastiaan kun ihmiskehoon eivätkä ne sitä tietäisi jos viestit tulisivat samalla tavoin.
Entä jos viestit eivät tulekaan aistielimiltä vaan linjan toisessa päässä on kone tai eliö joka suunnittelee ja lähettää viestit. Aivot voivat olla jäänne menneisyydestä. Ihmiskunta on saattanut tuhoutua tuhansia vuosia sitten ja joku on pelastanut yhdet aivot ja koko todellisuus on simulaatio niiden sisällä?
Tai ehkä ihmistä ei ole koskaan ollut. Aivot ovat vain kokeellinen projekti, jossa jokin alien oppilas alaluokalla on luonut keinotekoisesti aivot joissa ajaa elämä simulaatiota syöttäen aivoille visiota ympäröivistä ihmisistä ja kaupungeista. Ehkä ihmiskunnan historia on yksi syötetty lisäosa tai päivitys.
Kuvitellaan että aivot ovat kehittyneen rodun pelin pelihahmo. Jokainen pelaaja on luonut yhdet aivot joilla pelaa sims tyylistä peliä ja npc:t ovat vain pelin ohjelmoimia viestejä "aistielinten" välityksellä.
Lopultakaan emme tiedä onko meillä oikeasti jalkoja, käsiä, silmiä yms. Emmekä tiedä onko ihmiset kuten vanhempamme olleet olemassa tai olemmeko itse olemassa tavalla jolla olemme ymmärtävinämme olemassa olon.
Plot twist: jos onkin vain yksi tietoisuus, joka havainnoija Itse on, ja kaikki erilliset kehot ja mielet ovat sen illuusiota tai unta.
Mutta tässä ollaan olennaisen äärellä, että "emme tiedä onko meillä oikeasti jalkoja, käsiä, silmiä,...onko ihmiset kuten vanhempamme olleet olemassa..." Omassa valaistumisprosessissani olennaista oli juuri tuon tiedostaminen ja siksi kokemuksen pitäminen pelkästään kokemuksena. Ok, tunnen tietynlaisia tuntemuksia. Ajattelu sanoo että niin, nämä ovat tuntemuksia KEHOSTANI, nämä toiset taas ULKOMAAILMASTA, mutta jos asiaa tarkastellaan puhtaana kokemuksena, siinä ei ole tällaisia leimoja. Se on vain kokemuksen virta tietoisuudessa ilman mitään rajoja, teorioita tai leimoja. Ja lopulta kaikki kokemus osoittautuu vähemmän merkittäväksi kuin Tietoisuus, joka sitä havainnoi. Ja se Tietoisuus paljastuu olevan Yksi, ei niin kuin tämä maailma uskoo, että on minun aivojeni tuottama minun tietoisuus ja sinun aivojesi tuottama sinun tietoisuus ja valtava määrä muita. (Jos tietoisuudesta puhutaan esim. ajattelukykynä tai persoonana, silloin ne ovat toki eriäviä, mutta puhun tietoisuudesta ikään kuin tilana missä kaikki tapahtuu, tai nykyhetkenä, puhtaana tietoisena Läsnäolona).
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsuudesta alkaen lähes 20 vuoden ajan hyvin usein painajaisunia, joissa tietty sama määrä ihmisiä tms. yrittää tap paa minua. Pisin vaihe oli kaksi vuotta putkeen joka yö painajaisia. Ne ovat ihan hirveitä unia, joista herään siihen, että sydän hakkaa ihan hurjasti, ja pitkään heräämisen jälkeenkin. Välillä oli vuosia, etten noita painajaisia nähnyt, mutta taas ne ovat alkaneet ja jokaöisenä.
Eräs valaistunut kertoi kirjassaan, että myös unessa (ihmisolennon yöllä nukkuessa) tapahtuvat asiat tapahtuvat jollain tasolla oikeasti. Onko todellakin niin? Onko Mystikko kertonut sellaista?
Olen aina tosi väsynyt kun herään tuollaisen painajaisyön jälkeen. Koko päivä menee ihan pilalle. Nyt on jo kolme yötä peräkkäin eri muodossa noita saman aiheen unia. Enkä katso mitään väkivalt elokuvia tms., joista unet johtuisivat.
Toki niillä on tietty energeettinen ja sähköinen/kemiallinen todellisuus, mutta ei fyysistä materialisaatiota. Ei niitä tarvitse pelätä tai olla huolestunut, että niistä olisi sen enempää seuraamuksia kuin tuo väsymys yms.
Koska oma mielesi luo unesi, voisit kokeilla hiljentymisessä tai meditaatiossa kysyä siltä, mitä se haluaa niillä kertoa, mistä ne unet kumpuaa? Ihmisillä on alitajunnassa kaikenlaista tavaraa, joka ei tule pintatietoisuuteen yleensä kuin unissa. Mutta hiljentymisen tilassa, kyselemällä itseltään unen asioista voi hyvinkin päästä eteenpäin sen selvittämisessä mistä on kyse. Usein kirjoittaminen auttaa siinä, se että ihan kirjoittaa millaisia tunteita unen eri elementit herättää, onko näitä samoja tuntemuksia missään oikeassa elämässä, tai niiden pelkoa, vaihtoehtoisia tulkintoja unen eri hahmoille ja paikoille - kun osuu oikeaan, yleensä sen tietää kyllä, vaikka olisi alunperin vain arvuutellut mitä kaikki voisi merkitä.
Vierailija kirjoitti:
MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.
Miten voi olla niin?
Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?
He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.
Niistä syyllisyyksistä ja häpeistä ei kannata tehdä ongelmaa. Antaa niiden tulla ja mennä vaan. Hyväksyy, että ihmisyyteen kuuluu ainakin tällä hetkellä sellaista, mutta ei se ole vakavaa, ne on vain välillä tulevia ja sitten taas taustalle painuvia ajatuksia ja tunteita. Ihmisillä vaan on tapana takertua näihin ja ajatella: "nyt minulla on ongelma, ei minun kuuluisi tuntea näin, ei kaikkien näiden vuosien jälkeen", ja sitten alkaa ajatella tätä ongelmaa ja yrittää ratkaista sitä. Kun yhtä hyvin voisi antaa sen vaan olla ja tarkkailla kaikkea siihen liittyvää, eikä sillä olisi mitään voimaa häiritä Itsen, tarkkailevan tietoisuuden rauhaa.
- Eri työpaikassa ja eri maassa.
- En halua kumppania enkä ole haluamatta sellaista. E
- Ei ole lemmikkejä, minulla oli koira joka kuoli 16 vuoden iässä viime keväänä.
- Valaistuminen ei ole sellainen asia, jossa on syvyysasteita, se on tai ei ole. Se, miten valaistuminen ilmenee ihmiselämässä ja ihmistasolta katsoen koetussa maailmassa, toki muuttuu koko elämän ajan koska ihmistasoa eletään kehon ja mielen välityksellä, ja niihin ykseystietoisuus "imeytyy" ajan kanssa, ei niin että koko ihmisolemus ja sen tuottama kokemus maailmasta muuttuu hetkessä kun valaistuu.
- Ei. Voin hyvin kokea olevani kaikkiallinen, ikuinen tietoinen Läsnäolo, ja kaikki sen ajalliset ilmentymät. Myös tämä ajallinen keho-mielikokonaisuus joka näppäilee nämä sanat tietokoneella.