Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

108: en ymmärrä; koit että sinulla oli henkilökohtainen suhde Jeesukseen mutta nyt ajattelet että se oli pelkkää mielikuvitusta? Erikoiselta tuntuu että olet kokenut uudestisyntymisen mutta nyt miellät Jeesuksen vain kuolleeksi ihmiseksi jonka voi rinnastaa siddartha gaugamaan tai julius caesariin?

Anteeksi että sanon näin, en haluaisi kyseenalaistaa (silloista) uskoasi mutta oletko ihan varma että uudestisynnyit Pyhästä Hengestä etkä mennyt ryhmäpaineen mukana?

Jos ole tuskosi menettänyt ei ole mahdotonta saada se takaisin. Mutta sen säilyminen vaatii Jumalan läsnäolossa pysyttelyä, harvan usko kestää jos aikaa Jumalan kanssa ei oikeasti vietä, maailma on täynnä houkutuksia, mikä kuhunkin tehoaa.

Et ainakaan menetä mitään jos annat Jeesukselle vielä mahdollisuuden.

Minä tiedän, että tulin uskoon aidosta hengellisestä kutsumuksesta ja janosta. Kun kuulin Jeesuksesta, tuntui kuin olisin tullut kotiin, löytänyt sen mitä olin etsinyt  -vaikken tiennytkään että olisin mitään kaivannut.

Sitten kun tulin uskoon helluntaiseurakunnan tilaisuudessa, minua luonnollisesti ohjattiin ko. seurakunnan oppeihin ja tapoihin. Kävin ylistyskokouksissa, rukoilin, luin Raamattua, ja minulle rukoiltiin Pyhän Hengen täyttymystä. Jokunen kuukausi uskoontulosta ylistyskokouksessa koinkin sen, että aloin puhua kielillä ja tuntea uskomattoman hyvää oloa, ylitsevuotavan rakkauden tunnetta. Tämän ainakin silloin ajattelin olevan Pyhän Hengen täyttymys.

Seurakunnan opetukseen kuului myös, että Jeesukselle voi jutella omassa sydämessään. Niin minä tein. Lähes parikymmentä vuotta elinkin uskovaisen elämää kaikin tavoin, kunnes eräänä päivänä huomasin että en taida enää itse uskoa siihen koko ristin uhri- ja pelastusjuttuun. Itse asiassa järkytyin, että miten olin antanut aivopestä itseni niin, että olin alkanut uskoa ihan hulluja tarinoita näkymättömien henkiolentojen tahdosta ja tekemisistä ja läsnäolosta. Heti tuli tietysti pelokas vastaisku: mieli alkoi torjua "henkivaltojen hyökkäystä", ja pyysin rukousta puolestani monelta, luin entistä enemmän Raamattua, yritin kaikin tavoin pysyä uskossa kiinni koska vielä kuitenkin oli ainakin pelko, jos ei enää uskoa, että helvettiin menen jos usko menee. 

No, se kuitenkin meni se usko, kaikesta huolimatta. Pyhän Hengen täyttymyksestä olen lukemisteni ja juttelemisteni kautta sitä mieltä, että kokemus on itse asiassa universaali monessa uskonnossa ja uskonnottomilla. Esim. kielillä puhumista tapahtuu tietyissä meditaation tiloissa ihan muilla kuin kristityillä. Se Jeesuksen kanssa juttelu sydämessä oli kyllä ihan aidosta vilpittömästä yhteyden halusta tehtyä, mutta en enää koe että oikeasti sain yhteyden johonkin konkreettiseen jumaluuteen. Käytännössä juttelin omien mielen sisäisten äänieni kesken. Yksi ääni kysyi, toinen vastasi. Omaa sisäistä puhetta kaikki tyynni. Vieläkin, vaikken usko, voin yhtä lailla saada saman sisäisen äänen neuvoja, mutta nykyään en kutsu sitä enää Jeesukseksi, vaan ihan vain yhdeksi puoleksi omaa psyykeäni.

- 108

Itselläni on samantapainen historia, ja siitä näkökulmasta sanoisin, että tuo on hyödyllinen hengellinen kasvuprosessi, ahdistavuudestaan huolimatta. Koska olet kerran alunperin voimakkaan kutsun hengellisiin kokenut, luulen että se kutsu kyllä herää uudestaan vielä, mutta aika epätodennäköistä on, että enää ryhtyisit minkään valmiin uskonnon perinteiseksi uskovaiseksi. Olet jo kasvanut ulos yhdestä uskonnosta, ja luultavasti itseni tavoin koet kaikki ihmisten uskomusrakennelmat sellaisiksi, joihin et enää pysty uskomaan. Voi olla, että tulet uskomisen sijaan näkemään, kuljettuasi läpi pimeän yösi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan rakkaus, huolenpito ja varjelus on niin huikeaa ja havaittavaa jokaisessa päivässä :)

Niin se jumala pitää hyvän huolen pedofiilien uhreista, joista tänäänkin lehdissä kirjoitellaan. Mikähän huikea jekku jumalalta oli käydä tyrkkäämässä se kuusivuotias tyttö pyörän päältä ojaan niin, että aivot vaurioituivat?

Tämän maailman herra on lusifer. kiitä häntä tästä.

Kerrotaan nyt tähän omakin näkemys, koska tiedän että jotkut tykkäävät niitäkin lukea.

Minun näkemyksessäni se maailma, jonka ihmiset yleisesti näkevät, ei ole ollenkaan Jumalan luoma maailma, vaan vääristymä siitä, illuusio. Kun ihmiset katsovat maailmaa, he näkevät vain heijastuksen omasta tietoisuudentilastaan, oman tulkintansa - kuvajaisen itsestään. Ihmiset uskovat hyvään ja pahaan, aikaan, paikkaan, materialistiseen todellisuuteen jne, ja näkevät maailman näiden uskomustensa mukaan.  

Ydinongelma on juuri "hyvä ja paha tieto", usko erilaisiin, toisiaan vastaan taisteleviin voimiin. Sen Raamattu ilmaisi paratiisista karkoittamisen syyksi, ja niin se todella on. Ei kuitenkaan niin että joku ulkopuolinen Jumala olisi kirjaimellisesti ajanut ihmiset pois jostain paikasta nimeltä Paratiisi, vaan ihmiset ovat edelleen Paratiisissa, mutta siitä on tullut heidän luonnollisessa näkökyvyssään helvetin esikartano vuosituhansien aikana kasautuneiden uskomusten myötä. 

Jumala ei poista sotia, koska Jumalan valtakunnassa, joka on ainoa todellinen valtakunta, ei ole sotia. Jumala ei paranna sairauksia, koska Jumalan valtakunnassa ei ole sairauksia. Jumala ei herätä kuolleita, koska kaikki mikä on Jumalan luomaa, on ikuista ja kuolematonta. Ihmiset itse ovat vastuussa omasta illuusiostaan, ja paras lopputulos sen ahdistavuudesta on, jos joku alkaa etsiä "taivasten valtakuntaa teidän keskellänne", ja löytää. Illuusiollekin tapahtuu usein mielenkiintoisia asioita, kun se kohtaa henkilön joka näkee siitä läpi.

Oletko kenties lukenut Ihmeiden Oppikirjaa ja Maailmankaikkeus katoaa-teosta?

Itse näen ne sielunvihollisen huijauksena ja eksytyksenä.

En ole lukenut kumpaakaan. En myöskään usko persoonalliseen pahaan, sielunviholliseen. Ihminen itse on oman maailmansa pahuuden luoja, ja ihmisen itse pitää tietoisuudentilansa korjata, jos haluaa nähdä toisenlaisen maailman, sellaisen joka olisi vähemmän räikeä vääristymä siitä Jumalan luomasta, jonka luotuaan Jumala totesi että kaikki siinä on hyvää.

Olen, mutta pidättäydyn myös parisuhteista ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan rakkaus, huolenpito ja varjelus on niin huikeaa ja havaittavaa jokaisessa päivässä :)

Niin se jumala pitää hyvän huolen pedofiilien uhreista, joista tänäänkin lehdissä kirjoitellaan. Mikähän huikea jekku jumalalta oli käydä tyrkkäämässä se kuusivuotias tyttö pyörän päältä ojaan niin, että aivot vaurioituivat?

Tämän maailman herra on lusifer. kiitä häntä tästä.

Kerrotaan nyt tähän omakin näkemys, koska tiedän että jotkut tykkäävät niitäkin lukea.

Minun näkemyksessäni se maailma, jonka ihmiset yleisesti näkevät, ei ole ollenkaan Jumalan luoma maailma, vaan vääristymä siitä, illuusio. Kun ihmiset katsovat maailmaa, he näkevät vain heijastuksen omasta tietoisuudentilastaan, oman tulkintansa - kuvajaisen itsestään. Ihmiset uskovat hyvään ja pahaan, aikaan, paikkaan, materialistiseen todellisuuteen jne, ja näkevät maailman näiden uskomustensa mukaan.  

Ydinongelma on juuri "hyvä ja paha tieto", usko erilaisiin, toisiaan vastaan taisteleviin voimiin. Sen Raamattu ilmaisi paratiisista karkoittamisen syyksi, ja niin se todella on. Ei kuitenkaan niin että joku ulkopuolinen Jumala olisi kirjaimellisesti ajanut ihmiset pois jostain paikasta nimeltä Paratiisi, vaan ihmiset ovat edelleen Paratiisissa, mutta siitä on tullut heidän luonnollisessa näkökyvyssään helvetin esikartano vuosituhansien aikana kasautuneiden uskomusten myötä. 

Jumala ei poista sotia, koska Jumalan valtakunnassa, joka on ainoa todellinen valtakunta, ei ole sotia. Jumala ei paranna sairauksia, koska Jumalan valtakunnassa ei ole sairauksia. Jumala ei herätä kuolleita, koska kaikki mikä on Jumalan luomaa, on ikuista ja kuolematonta. Ihmiset itse ovat vastuussa omasta illuusiostaan, ja paras lopputulos sen ahdistavuudesta on, jos joku alkaa etsiä "taivasten valtakuntaa teidän keskellänne", ja löytää. Illuusiollekin tapahtuu usein mielenkiintoisia asioita, kun se kohtaa henkilön joka näkee siitä läpi.

Minulle Jumala on kaikki mitä on. Perimmäinen todellisuus, jonka näen hengellisellä näkökyvyllä, on Jumala ilmenneenä lukemattomissa muodoissa. Se maailma, minkä ihmiset näkevät, on eräänlainen käsitteellinen näkemys tästä perimmäisestä todellisuudesta, vääristymä tai illuusio. Mutta jokaisen ihmisaisteinkin nähdyn olennon tai asian tai esineen taustalla on hengellinen todellisuus, Jumala ikuisessa muodossa ilmenneenä, joten kaikki minkä kohtaan on Jumalaa ja siten pyhää ja äärettömän arvostettavaa. Minä näen kaksi maailmaa, ihmisten perususkomusten ja aistien läpi suodatetun illuusion, ja perimmäisen todellisuuden sen taustalla. Kahden maan kansalainen tosiaan.