Kristitty mystikko

Rukoilen heti, vaikka tiedänkin etteivät monet pidä minua terveellä tavalla uskovaisena ;) Ei kuitenkaan syytä huoleen sen takia, sillä se joka sinua koskettaa ja auttaa on Jumala, ei minun tai kenenkään muun ihmisen mieli tai uskomukset. Ihminen on vain työkalu tai kanava, ja rukouksen aikana hänen on oltava ei mitään, että Jumala voisi olla kaikki.

Kun joku oli vanhan ketjun nostanut, niin jaanpa yhden inspiraation joka minulle tuli eilen kun juttelin tuttavan kanssa. Hän on luterilainen kristitty ja pyrkii hyvään elämässään, mutta hänellä oli ongelma: hän oli työssään joutunut kierteeseen jossa hän halusi tehdä työnsä hyvin kuten kuuluu, mutta ajautui jatkuvasti välttelykäytökseen. Hän tiesi että on väärin ottaa palkkaa mutta olla tekemättä työtä, mutta ei saanut itseään pakotettua työn tekoonkaan. Viime aikoina oli tullut kuvioon tekemättömistä töistä ja niistä kiinni jäämisen pelosta sekä syyllisyydentunteesta johtuva iltainen viinin tissuttelukin. 

Uskovaisena ihmisenä hän oli tietysti rukoillut asian puolesta, paljonkin. Mutta tuntui että hän puhuu rukoillessaan tyhjyyteen, että Jumala ei mitenkään ilmaise läsnäoloaan tai kosketustaan, tai sitä että välittää koko asiasta. Nyt hän pyysi minua rukoilemaan puolestaan, että jos rukouksen kautta Jumala koskettaisi häntä jotenkin niin, että hän voisi taas itsevarmana tarttua työhönsä ilman pelkoa ja välttelyä, ja asiat selviäisivät.

Mutta ei hän saanut kosketusta, vain sanan: sinun pitää aloittaa itse virtaus ulospäin, niin vesille heitetty leipä palaa takaisin. On alettava käyttää sitä vähää, mikä itsellä on, vaikka inhimillisesti näyttäisi ettei se riitä. Niin Jeesuskin alkoi jakaa tuhansille viittä leipää ja kahta kalaa, vaikka arkijärjellä ajatellen teossa ei ollut mitään järkeä - eihän sellainen määrä riitä. Niin leskivaimo alkoi tehdä Elialle viimeisistä jauhoistaan ja öljystään kakkuja, vaikka järjellä ajatellen oli hullua uhrata viimeisistä elintarvikkeistaan vieraalle, kun oli vielä poikakin vastuulla. He aloittivat luottavaisina antamisen, virtauksen ulos, ja Jumala siunasi toiminnan, niin että leivät ja kalat monistuivat, ja leskivaimon astioista ei öljy ja jauhot loppuneet lainkaan.

Näin täytyy työnvälttely- ja pelko-ongelmassakin tehdä: alkaa tehdä se pieni mitä pystyy, eikä odotella erityisiä Jumalan kosketuksia. Ne kosketukset ja apu tulevat, kun aloittaa tekemisen, virtauksen. Sama koskee myös muuta: jos haluaa rakkautta, täytyy aloittaa rakkauden virtaus ulospäin. Jos ei ole ketään ihmistä jota rakastaa, niin rakastaa sitten vaikka lintuja ja kukkia, kunhan rakastaa. Jos haluaa vaurautta, täytyy laittaa raha kiertämään ja elää uskoen rahan riittävyyteen. Ihminen saa mitä hän uskoo saavansa, mutta usko pitää usein osoittaa myös teoilla, sillä virtauksen aloittamisella, ei pelkästään sisäisellä puheella jolla vakuutetaan itselle "uskottavan jo saaneen", kun samaan aikaan teot osoittavat toista.

Omassa näkemyksessäni uudestisyntyminen on konkreettinen kokemus, eräänlainen valaistuminen, ei vain jotain mikä uskotaan todeksi vaikkei mitään ihmeellistä koe eikä näe. Jeesuksen oppeja seuraamalla sen voi kyllä löytää, mutta ihan niin helppo ei tie ole, että vain lukisi yhden määrämuotoisen rukouksen ja sillä selvä.

Töissä tulee usein käytettyä hameita tai mekkoja. En pukeudu huomiota herättääkseni vaan päinvastoin, asialliseen "univormuun" joka laittaa itseni taka-alalle niin että itse käsillä oleva asia saa etualan. Jakkupuvut tai yksinkertainen tumma mekko + jakku on aika tavallinen työasu. 

Vapaa-ajalla käytän joskus värikkäitä mekkoja, esim. Gudrun Sjödeniä  tai Desigualia. En silloinkaan mieti huomion saamista, vaan pukeudun vaan sillä tavalla mikä ilahduttaa omaa silmääni.

Sinun täytyy nyt tarkkaan tutkia itseäsi tämän asian kanssa, että mitä ihan oikeasti pohjimmiltasi edes haluat ja mihin pohjimmiltasi uskot. Vaikuttaa, että siinä saattaa olla ristiriitoja: syvin minäsi ja pinnallinen mielesi haluavat eri asioita.

Se voi sinänsä olla oikein hyväkin juttu, että halut katoavat, ja sitä kautta sekä fyysisin että psyykkisin keinoin niiden tavoittelemisen tarve. Mutta sinun zeniläiseksi kuvaamaasi tilaan ei liity tunteita siitä että haluaisin kyllä kovasti, mutta en vaan enää jaksa uskoa että saan tai että ehkä saavuttaminen ei olisikaan hyväksi lopulta.