Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Neile Donald Walch opettaa, että ns sponsoring thought totetuu aina. Tämä on joko pelko tai rakkaus.
Tältä pohjalta olen huomannut, että en pysty manifestoimaan mitään, ellen tunne rakkautta asiaa kohtaan. Voisiko siis tiedostamaton pelko vaikuttaa negaation toteutumiseen?
Ap
Kyllä, sellaiset pelot voivat vaikuttaa asioihin. Tosin en usko niinkään että yleisellä tasolla pelko, vaan mahdolliset pelot liittyen joko prosessiin jolla yrittää saavuttaa (joillain esim. pelko että Vetovoiman lain käyttäminen on väärin), tai saavutettavaan asiaan itseensä (esim. voi manifestoida itselleen vaativaa työpaikkaa, mutta toisaalta pelätä ettei ehkä pärjäisikään siellä). Tavallisempaa kuin negaation toteutuminen on tosin se että ei toteudu oikein mitään. Toisaalta ei pidä itse antaa liikaa valtaa alitajuisille ajatuksille, koska jos alkaa ajatella, että siellä jossain tiedostamattomissa on valtava määrä ajatuksia ja uskomuksia joista en tiedä, ja jotka voivat kuitenkin tuhota kaiken mitä yritän, niin homma käy hankalaksi.
Sitä voi tuhlata vaikka koko elämänsä yrittäessään penkoa alitajunnan sisältöä, vaikka ei sellaiseen ole tarvetta. Sen sijaan vaan muuttaa uskomuksensa sellaisiksi, että ei enää usko että tiedostamattomat ajatukset vaikuttavat merkittävästi. Samoin kuin voi ajatella, että riittää että yli 50% ajatuksista on tavoitteen mukaisia, vaikka välillä tuleekin epäuskoa ja epätoivoa, eikä antaa tilapäisille epäilyksille valtaa tuhota sitä mitä yrittää manifestoida. Itse käytin aikanaan tuota paljon, huomasin että sama uskomusten laki toimii tuollakin tasolla, että voi itse päättää minkä antaa vaikuttaa manifestoinnin estämiseksi ja minkä ei. Tiedän että jotkut enemmän selvittelevät noita alitajuisia vastauskomuksiaan, ja sitä voi tehdä, jos se tuntuu hyvältä ja luonnolliselta itselle. Ihmisten psyyket on erilaisia, ja vähän erilaiset tekniikat toimivat eri ihmisillä.
Itselläni ei koskaan liittynyt manifestointiin erityisiä tunnetiloja. Varsinkin sitten kun aloin olemaan siinä hyvä, se oli kuin kevyttä leikkiä, ja saatoin tehdä sitä vain ilokseni, ilman mitään erityistä tunnetta: tarvetta, rakkautta tai mitään erityistä. Vähän kuin ottaisi muovailuvahaa ja päättäisi että taidanpa tehdä tästä lehmän - ei ihmeempiä tunteita, vain inspiraatio hetkessä ja sen toteutus.
Vierailija kirjoitti:
28 lisää: toki minun elämä ei millään lailla perustu yrityksille hallita elämää manifestoimalla tms., olenpahan vain ollut huomaavinani että synkronisiteetti (koseli) vaikuttaisi todella olevan olemassa ja muutenkin tekee mieli kokeilla asioita. Ja jotkut jutut tulee tilaamatta ja pyytämättä.
Suurin osa tulee aina tilaamatta ja pyytämättä, tiedostamattomina manifestaatioina, jotka kumpuavat vaan ihmiskunnan ja omista henkilökohtaisista perususkomuksista ja yleisestä tietoisuudentilasta sekä yksilön "mielen sävystä", ajatus- ja tunnemaailmasta joka sitä hallitsee. Kävisi se raskaaksi, jos täytyisi tietoisesti manifestoida kaikki luonnonlaeista ja muista tämän kokemisen tason perusoletuksista lähtien ;)
Minusta muuten tuon kaltaisissa tutkimuksissa ja kokeiluissa ei ole mitään pahaa. Ne voivat olla erittäin avartavia metafyysisessä mielessä, avata jotain ihan olennaista siitä miten ihmisen kokema maailma rakentuu, ja monesta muustakin asiasta.
Itselläni on tosin lopulta koittanut paluu automaattiseen manifestaatioon, mutta aivan erilaisista todellisuutta, Jumalaa, itseäni jne koskevista perusoletuksista, ja aivan erilaisesta syvemmästä näkemisestä lähtien kuin aikanaan, ja sen takia lopputuloskin on aivan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua mutta täältä voisin saada apua yhteen kysymykseen. Minä olin aikanaan kiinnostunut new age -sälästä, mm. harjoittelin visualisointia, meditoin jne. Lopetin kun se alkoi mennä siihen että meditoinnissa odottelin kieli pitkällä milloin väripilvet tulee ja joko ne kohta alkaa pyöriä ja tajusin itsekin ettei tässä ole mitään mieltä ja että teen tätä vääristä syistä ja se liika tarkoitushakuisuus esti jo meditointia onnistumasta jne. Nykyään olen yrittänyt jättää nuo asiat kokonaan taakseni mutta kun ne eivät jätä mua... Noh, lyhyestä virsi kaunis ja asiaan, yksi teoria on siis tämä salaisuus-tyyppinen eli saat mitä mitä manifestoit siihen vakaasti uskoen. Sitten taas satuin löytämään Hellstenin uusimman ja silmäilin sitä sieltä täältä, ja tuossa kirjassa oli vahvasti esillä se ajatus että "jumala" ei anna sitä mitä pyydät vaan mitä tarvit ja se voi olla jotain aivan muuta. Juttu on sillä lailla ajankohtainen että laitoin aika paljon henkisiä paukkuja ja toiveita yhteen asiaan, voisi sanoa että manifestoin oikein olan takaa ja yksityiskohtaisesti, ja se mikä toteutui oli suorastaan hulvattomalla tavalla täysin ja joka asiassa päinvastoin. Kyseessä ei ollut mikään fyysinen asia minkä olisin halunnut, mutta jos olisin yrittänyt manifestoida ison mustan venäläisen kovaäänisen lentokoneen, sainkin pikkuruisen valkoisen ja äänettömän amerikkalaisen purjeveneen.
Ymmärrä että "kaikki on illuusiota" tasolla tämä asia on merkityksetön, mutta kun en ole sillä tasolla :). Yritän pärjätä täällä vähemmän valaistuneena ja olen ihan pihalla että kuinka minun kannattaisi yrittää elämääni elää. Pakko on jotain tehdä. Manifestoi? Ole kuuliainen? Aargh.
Minä en usko Jumalalta pyytelemiseen ollenkaan, eli siinä mielessä olen huono kommentoimaan Hellstenin ajatusta ;) Koko ajattelu lähtee siitä lähtökohdasta, että Jumala on erillinen omasta identiteetistä, ja minulle taas Jumala on Minä olen, ydinidentiteetti. Ei omalle tietoisuudelleen tarvitse kertoa mitä haluaa tai tarvitsee, se tietää sen muutenkin. Se tosin myös tosiaankin tietää sen, että vaikka "alempi" mieli tahtookin jotain, niin se olisi hyvin huonoksi sille mitä ydinminä pitää kaikkein tärkeimpänä, hengellistä kehitystä.
Silti ihmisellä on niin halutessaan tässä elämässä mahdollisuus runnoa sitä omaa pinnallisempaa tahtoaan läpi, joko materian tason keinoin, tai mentaalisen tason keinoin, jos niin haluaa. Voi vaikka alkaa juopottelemaan päivittäin, eikä mikään estä, vaikka syvempi minä ei todellakaan pidä sitä hyvänä kehityskulkuna. Tai voi visualisoida jotain mikä ei lopulta tuota hyvää lopputulosta. Ihminen voi ihan vapaasti touhuta oman tahtonsa mukaisesti tässä maailmassa, mutta luonnolliset lopputulokset täytyy myös kestää itse. Ihminen voi hyvin sulkea korvansa Jumalan tai syvemmän minän ohjaukselta, ei mikään muu pakota oikealle tielle kuin ehkä aikaansaannosten aiheuttama luontainen ahdistus ja tuska.
Siksi itse kannatan enemmän Jumalan, tai syvimmän Minän, kuuntelemista, kuin siltä pyytelemistä ja sille pelkästään puhumista. On parempi virittää oma tahtonsa sen taajuudelle, kuin yrittää vääntää Jumala oman tahtonsa taajuudelle. Mielen hiljaisuus, se että on joka päivä edes pari hetkeä jolloin vain kuuntelee sisäisyyttä, on avain tähän. Vaikka ei näiden hetkien aikana ns. kuulisi mitään, eikä kokisi mitään, niin silti on avannut itseään sille, että syvemmältä tasolta tulee myöhemmin mieleen jokin inspiraatio, jokin intuitio siitä, että mitä pitäisi tehdä tai mitä ei pitäisi tehdä. Se voi tuntua niin luonnolliselta, ettei sitä ajattele saaneensa jumalallista ohjausta ollenkaan, vaan vain saaneensa luontaisen oman idean. Mutta mikä olisikaan sen luonnollisempaa kuin tulla oman syvemmän Itsensä inspiroimaksi. Sitten tietää, onko aika odottaa, tai visualisoida, tai tehdä jotain käytännön tasolla.
"
Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin päivätajunnan käsitystä todellisuuden luonteesta edes pienenä osana siitä mikä mahdollisesti on Todellisuus. Lainatakseni Principia Discordiaeta;
"Sekä järjestys että epäjärjestys ovat ihmisen luomia käsitteitä. Ne ovat puhtaan kaaoksen keinotekoista jakamista osiin, joka kuitenkin on aina astetta syvempää kuin käsitteiden luomisen taso on.
Käsitteenluomiskoneellamme, jota kutsutaan “mieleksi”, tarkastelemme todellisuutta niiden käsitteiden läpi, joita kulttuurimme meille antaa.
Nämä käsitteet on erheellisesti nimetty “todellisuudeksi” ja ymmärtämättömät ihmiset ovat tämän takia aina hämmentyneitä siitä, että varsinkin toisten kulttuurien edustajat näkevät “todellisuuden” eri tavalla kuin he.
Ainoastaan todellisuuskäsitykset ovat erilaisia. Oikea Todellisuus (isolla T:llä) on astetta syvempää kuin todellisuuden käsite."
On, ja on lukemattomia muitakin mahdollisia tapoja kokea Todellisuus kuin inhimillinen, tai edes aineellisten olentojen. Erilaisia unia tai illuusioita, erilaisia tulkintoja todellisuudesta, on lukemattomia. Joskus olin itse kiinnostunut sellaisten tutkimisesta meditaatiossa. Se on vähän kuin ilma olisi täynnä näkymättömiä radioaaltoja, ja kun säädät vastaanottimen tietylle taajuudelle, kuuluu yksi ohjelma, ja kun toiselle, aivan erilainen ohjelma. Huomasin jossain vaiheessa että omaa tietoisuuden tilaa voi säätää niin että kokee aivan erilaisia todellisuuksia, jotka kaikki kuitenkin ovat vain erilaisten tietoisuuden tilojen tai tasojen tulkintoja perimmäisestä. Miten voisi olla pitämättä kaikkia niitä tasoja, myös ihmisten tavanomaisia, illusorisena tai vääristymänä Perimmäisestä sen jälkeen...
Miksi etsit muuten tällaiseen psyykkisen tason ratkaisua, kun ongelma luultavasti olisi ratkaistavissa yksinkertaisesti fyysisellä tasolla, olemalla kokonaan olematta yhteydessä exään, tai jos se ei ole mahdollista, pistää tiukat rajat sille mitä sallit ja mitä et? Itse kannatan ns. vähimmän voiman tietä - jos fyysinen ratkaisu riittää, ei ole mitään syytä käyttää psyykkisiä kuten visualisointia. Se olisi yhtä hassua kuin todeta että kukkapenkissäni on kivi, jonka haluan pois, mutta sen sijaan että hakisin rautakangen ja kampeaisin sen pois, alkaisin visualisoida kiveä pois ja miettiä, että mistä alitajuisesta syystä tuo kivi minua piinaa. Minä toteaisin mieluummin, että sellainen tämä ajan ja aineen illuusio nyt on, että joskus on kiviä paikoissa missä ei toivoisi, ja sitten niille pitää tehdä jotain.
Tuntuu, että etsit rauhaa tästä maailmasta, siitä että saisit tämän maailman (illuusion) tasolla asiat riittävän hyvin. Mutta se ei anna pysyvää rauhaa. Rauha tulee löytää sisältään, siitä että tietää mikä on nimen ja ajallisen muodon tuolla puolen. Silloin se ei ole niin kovin tärkeää, mitä tälle joka tapauksessa kuolevalle ajalliselle muodolle tapahtuu. Pyhiä miehiä ja naisia on aina pilkattu ja viety ristille, huolimatta heidän korkeasta tietoisuuden tilastaan, tai usein juuri sen takia, ja siinä todella vasta punnitaan näkemisen syvyys, että miten suhtautuu siihen. Jonkun tehtävä on voinut juurikin olla näyttää maailmalle, miten tyynesti sisäisen rauhan löytänyt voi mennä jopa äärimmäiseen maailmallisen kärsimykseen. Mutta nämä ihmiset suostuvat siihen itse, hyväksyvät itse kirkastaa Jumalaa sillä tavalla, eikä sellaiseen pakoteta ketään.
Kun maailman yleinen tietoisuudentila on mitä on, kenenkään ei kannata ylen määrin ihmetellä, jos kokee sen seurauksia omassakin elämässään. Varsinkaan kun lopulta on niin, että tehokkain tapa päästä myös ulkoisen tason harmoniaan ei ole etsiä ulkoista harmoniaa, vaan sisäistä. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä annetaan teille". Omassa elämässäni epäharmonian kokemus on nykyisin äärimmäisen vähäinen, mutta jos sellaista on, en minä sitä jää analysoimaan mistä se johtuu, vaan reagoin miten intuitio käskee. Ja se ei käske olemaan kynnysmatto hyväksikäyttäjille ja loukkaajille, esimerkiksi. Ilman vihaa ja sisäistä vastustustakin voi pitää rajansa: lähteä tilanteesta tai tehdä erittäin vakuuttavasti selväksi, että tämä ei nyt käy.