Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava vertaistukiketju! Kiitos kaikille tähän osallistuneille, varsinkin Mystikolle:) itse pohdin näitä samoja asioita ja on mahtavaa lukea toisten ihan tavallisten ihmisten kokemuksia ja ajatuksia. En pahemmin kirjoittele nettiin tai muualle, mutta tänne tuntui oikealta osallistua.
Törmäsin Tollen "arvosteluun" Ihmeiden oppikurssista ja koska molemmat on Täällä mainittu niin ajattelin, että Tämä voisi kiinnostaa:
YouTubessa
Eckhart Tolle 2016 teaching- It's all in your mind August 15th 2016.Mielenkiintoinen, itse en IOK:sta kiinnostunut aikanaan, mutta tuossa tuli pari pointtia joiden takia voisin harkita uudelleen...
Kiitos tästä vinkistä! En ole tutustunut Tolleen aiemmin, vaikka hänen kirjansa lienee jo jonkinlainen klassikko. Noilla videoilla hän sanoo IOK:sta kaiken sen, mitä itse en siinä ole edes ymmärtänyt, mutta mistä minulla on kuitenkin ollut joku harmaa aavistus. Hyvin miellyttävän oloinen ihminen tämä Tolle, noita videoitahan voisi katsella vaikka kuinka kauan! :)
Tolle on muuten hauska esimerkki siitä, miten valaistunut ihminen tosiaan on oma itsensä, silti vaikka se oma itse ei olisi ehkä nykymaailman 'muodin' mukainen. Moni katsoessaan Tollea ehkä ajattelisi, että outo hidaspuheinen hissukka, mutta se on hänen persoonansa ja Jumalan ilmentymä sellaisenaan, siksi sitä ei ole mitään syytä yrittää muuksi muuttaa.
Jotkut muut taas ovat hyvin erilaisia persoonia, ja siinä ehkä tuleekin enemmän haastetta, koska perinteinen käsitys valaistuneesta ihmisestä on hyvin rauhallinen, hiljainen ja hidas ihminen. Mutta persoonat ovat erilaisia, valaistumisen jälkeenkin. Itse olin tulinen ja vilkas ennen valaistumista, ja vielä tulisempi ja vilkkaampi sen jälkeen, koska enää en häpeä sitä millaiseksi minut on luotu. Kuten ei kukaan enää häpeä koettuaan sen, että on Jumalan yksilöllistymä, joka on Jumalan tahdosta juuri sellainen ilmentymä kuin on.
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Voisitko sinä rukoilla puolestani näiden syvään juurtuneiden uskomusten suhteen? Minusta tuntuu, että tarvitsen jo jonkin sortin ihmeen niiden kanssa. Välillä onnistun pääsemään tilaan, missä tunnen olevani vapaa eikä esimerkiksi vieroitusoireita ilmene ollenkaan, mutta sitä ei kestä tarpeeksi kauan, jotta pääsisin "kuiville vesille". Aina jossain vaiheessa ajatukset saavat minusta yliotteen, ja palaan täriseväksi hermoraunioksi ja lopulta sorrun taas tupakkaan. Tämä on siinäkin mielessä hyvin ahdistavaa, että moitin sitten itseäni siitä, kun olen jonkun tuollaisen tavan orja. Toisaalta tässä on hyvä osoitus siitä, kuinka vaikea niistä uskomuksista on irrottautua...
Rukoilen kyllä, heti.
Mutta muista, että tupakka on vain illuusion tason asia, ei niin kovin tärkeää. Se ei pysty vaikuttamaan todelliseen olemukseesi, joka on aina kaiken aineellisen tuolla puolen. Tärkeää on oivaltaa todellinen olemus, ei saada aineellista 'paremmaksi'.
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.
Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Etsivä löytää kirjoitti:
Heh, ilmeisesti kirjoitettiin yhtä aikaa, kun tuossa yllähän se vastaus kysymykseeni tulikin. :) Tosin en usko, että minun "meditointini" on vieläkään täydellistä hiljaisuutta, mutta ainakin lähempänä sitä. Pari päivää sitten erään liikuntalajin parissa havahduin taas yhtäkkiä huomaamaan, että ajatukset loistivat poissaolollaan. Ilmeisesti tällainen "harhauttamistaktiikka" toimii minulla.
Kyllä, rutiininomainen työ tai liikunta käy myös, jos sellaista tarvitaan että pystyy hiljaisuuteen. Sen takia monessa idän meditaatioperinteessä käytetään esimerkiksi mantroja tai hengitykseen keskittymistä, että varsinkin aloittelijan on usein hyvin vaikea keskittyä pelkkään tietoisuuden avaruuteen ilman erityistä kohdetta. Silloin parempi on hyvin yksinkertainen, vain vähän huomiota vaativa kohde, kuin se että ajatukset pyörivät villinä ja imevät tarkkaavaisuuden itseensä.
Jotkut taas suosittelevat aluksi kontemplatiivista meditaatiota, niin että alkuun ottaa pohdittavaksi jonkun asian vaikka hengellisestä kirjasta tai pyhistä kirjoituksista, pohtii sitä aikansa ja sitten lopuksi hiljenee hetkeksi pohdittuaan aikansa. Menetelmällä ei oikeastaan ole väliä, pääasia on että tavalla tai toisella saa katkaistua ajatuksiin samaistumista.
Useimmille nimittäin kehoon samaistuminen ei ole lopulta kovin suuri ongelma, mutta ajatuksiin samaistuminen on.
Yksi haitallisimpia opetuksia perinteisen kristillisyyden parissa on ajatus, että synti erottaa Jumalasta, vaikka juuri synnin ollessa syvimmillään ihminen yleensä eniten kaipaa Jumalaa, ja vaikka Jeesuskin tuli kutsumaan nimenomaan syntisiä. Sama ajatus esiintyy hieman eri muodossa monissa muissakin henkisyyden lajeissa, ajatus siitä että pitäisi ensin jotenkin tulla paremmaksi, niin sitten voisi saavuttaa etsimänsä. Olisi muka päästävä paheista, tultava moraalisemmaksi, hankittava lisää oppia ja tietoa, tultava ahkerammaksi tai kokeneemmaksi rukoilijaksi tai meditoijaksi, kaikenlaista. Herääminen lykätään aikaan 'sitten kun'.
Mutta se menee toisin päin: kun ihminen ensin löytää mitä etsii, alkaa elämä tuottaa itsestään, aivan ponnistelematta tekojen tasollakin erilaista hedelmää. Egosamaistuminen, lihan mieli, tuottaa omanlaistaan hedelmää, eikä auta yhtään jos väsyttää itsensä yrittäessään nyppiä sen hedelmiä elämänsä puusta pois ja liimata parempia tilalle. Parempi on puuttua suoraan ydinongelmaan, 'etsiä Jumalan valtakuntaa' tai henkistä heräämistä. Se mitä on löydettävä, on oma ydinolemus, Oleminen itse (Minä olen) ja se on aina tässä ja nyt, tekipä ihminen ihan mitä tahansa ja olipa tällä hetkellä millainen hyvänsä. Se on aina vapaasti oivallettavissa ja löydettävissä, ilman esiehtoja.