Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Sade kirjoitti:
Olen etsinyt jo kauan ja tämä ketju on ollut minulle todella merkittävä polullani. Kiitos siitä ❤ Vaikka tiedänkin, että sielu johdattaa.minut lopulta rauhan tilaan, kaipaisin lohdutusta tähän hetkeen. Pelkään ajoittain kovastikin, että henkistymiseni rakentaa kuilun minun ja rakkaitteni väliin. Pelkään menettäväni heidät. Voitko kommentoida tähän, Kristitty mystikko?
Sellainen ei ole yleistä, että menettäisi läheisiään hengellisen kasvunsa tai heräämisensä takia, mutta ei kukaan voi myöskään luvata, etteikö niin voisi tapahtua. Kyllä sitä on joskus tapahtunut, että voimakkaasti egojen väliselle draamalle perustuvat suhteet ovat hajonneet, jos toinen on herännyt henkisesti ja toinen pysynyt tiukasti egosamaistumisessa. Suhteen hajoaminen ei tapahdu siksi, että heränneestä olisi tullut jotenkin liian outo maalliseen elämään, vaan siksi että egoon samaistuva minuus kokee itsensä jatkuvasti äärimmäisen uhatuksi läheisessä suhteessa egonsa ylittäneeseen. Tämä uhan tunne tuottaa ahdistavaa oloa, jonka ahdistunut voi kokea siitä toisesta ihmisestä johtuvaksi, ja lähteä. Toinen onnellisempi vaihtoehto toki on, että se toinen kiinnostuu myös itse henkisestä tiestä huomattuaan miten kumppanista on tullut rauhallisempi ja onnellisempi.
Mutta mikä vielä olennaisempaa, niin henkisellä tasolla lopulta täytyy olla valmis luopumaan kaikesta. Kuten Jeesus sanoi: on oltava valmis luopumaan äidistään ja isästään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästäänkin. Yleensä näistä ei tarvitse luopua ulkoisella tasolla, vaan päin vastoin, myös ihmissuhteet tulevat syvemmiksi ja harmonisemmiksi kun yksi suhteen osapuoli valaistuu. Mutta sinne asti päästäkseen on oltava valmis siihen että kaikki henkiset siteet katoavaisen tasolla olevaan katkeavat - on oltava valmis luottamaan läheiset Jumalan huomaan, ilman että itse välttämättä enää olisi kuvioissa. Toisaalta tämän maailman uskomukset sanovat, että kuka tahansa voi vaikka ensi yönnä kuolla sairaskohtaukseen ja olla aamulla heräämättä enää, joten eikö ole vain järkevää hyväksyä se, että mitään pysyvää ei voi rakentaa oman eikä toisten ihmisten ajallisen elämän varaan?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Itse kävin koko hengen pimeän yöni ajan töissä, eikä kukaan ihminen edes tiennyt siitä mitä sisälläni tapahtui. Vaistomaisesti tiesin, että tämä ei ole esim. psykiatrista apua vaativa ongelma, vaikka oireet täsmäsivätkin vaikeaan ahdistuneisuuteen ja masennukseen, vaan prosessi joka pitää käydä läpi. Koska minulla oli lapsettomana yksineläjänä siihen mahdollisuus, pystyin ottamaan koko prosessin aika intensiivisesti lyhyen ajan sisällä, mutta tiedän, että jos vastattavanani olisi ollut vaikka lapsi, prosessi olisi ollut asteittaisempi, rauhallisempi ja hitaampi, niin ettei lapsi olisi joutunut kärsimään. Henki tai sielu joka prosessia ohjaa on kuitenkin rakkauden henki, eikä halua kellekään pahaa.
Onko tästä pitkä aika? Oliko tämä ennen sun LSD-käyttöä vai sen jälkeen? Ja kuinka vanha sä (sun maallinen keho) olet?
Kerroit myös että olit ennen Uskossa ja siis kristitty, mutta nyt selvästi et enää mene kristityin opein, kuitenkin viittaat niihin. Missä vaiheessa ja miksi lähdit eroon kristinuskosta?
Luetko edelleen Raamattua? Oletko lukenut Koraania?
On tuosta intensiivisimmästä pimeän yön kokemukesta jo kymmenisen vuotta. Oli ennen LSD:n käyttämistä, paljon ennen. Olen 42-vuotias.
En minä koe lähteneeni eroon kristinuskosta. Mutta kieltämättä näen esim. Jeesuksen opetukset niin eri tavalla kuin useimmat nykyajan kristityt, että ymmärrän että heidän mielestään en ole kristitty ollenkaan. Niin voi vapaasti ajatella, eikä se millään tavalla minua loukkaa tai häiritse, enkä ala puolustella kristittyyttäni. Minä olen mikä olen, eikä siihen vaikuta mitkään ihmisten minuun lyömät leimat, joten mitäpä niistä väittelemään.
Luen kyllä edelleen joskus Raamattua. Koraania en ole kokonaan lukenut, mutta joidenkin islamin mystisten suuntausten runoilijoiden kirjoituksia kyllä tarpeeksi tietääkseni, että hengellistä valaistumista tapahtuu myös islamin piirissä. Kaikkien uskontojen mystikot tuntuvat lopulta näkevän saman todellisuuden, vaikka uskonnosta ja kulttuurista peräisin oleva kielenkäyttö jolla sitä kuvataan eroaakin toisistaan. Silti jokainen itse kokenut tunnistaa lukiessaan heti, että kirjoittaja näkee saman mitä minäkin.
Mutta mystikot ovat joka uskonnon piirissä aina oma lukunsa - vai mitäpä esimerkiksi sharia-lakia noudattavaa oikeauskoisten kalifaattia vaativat sanoisivat suufilaisen mystikon Ibn Arabin opista, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat kuvia samasta todellisuudesta ja voivat pitää paikkaansa samaan aikaan:
Minun sydämeni on tullut kykeneväksi ottamaan vastaan kaikki muodot: se on vihreä niitty Gaselleille, luostari kristityille munkeille, temppeli epäjumalankuville, Kaaba pyhiinvaeltajille, Tooran taulut, ja Koraanin Kirja. Minä seuraan rakkauden uskontoa ja mihin tahansa rakkauden karavaani minut kuljettaa, se on minun uskontoni ja uskoni.
272:lle.
1) LSD. Aineellisilla substansseilla on se valta, jonka ihmiset itse niille tietoisuudessaan antavat. LSD:n ja psilosybiinin kaltaiset aineet voivat jopa hyödyttää osaa ihmisistä, koska heillä on uskomus että ne vähentävät tilapäisesti egosamaistumista ja kaatavat mielen rakentamia raja-aitoja koetun minän ja muun universumin väliltä. Toisaalta jos joku näitä aineita pahana pitävä ottaa niitä, he kokevat niistä haittaa, ei hyötyä. Kuten Shakespeare sanoi: "Why, then, ’tis none to you, for there is nothing either good or bad, but thinking makes it so. "
2) Jumala vai jumalia? Semantiikkaa. Omassa näkemyksessäni on tosin vain Yksi, ei edes erillistä Luojaa ja luotuja, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos ihmiset kuvaavat jumaluuden eri puolia useammilla erilaisilla jumal-persoonilla. Kaikki ihmisen näkemykset jumaluudesta, monoteistiset ja polyteistiset, ovat kuitenkin rajoittuneita eivätkä kovin merkittäviä. Tärkeää on näkeminen ja kokeminen. Se on toissijaista, miten kokemansa sanallistaa: ateistisesti, agnostisesti, monoteistisesti vai polyteistisesti.
3) Teknologia on hengen kykyjen korvike sellaisilla tietoisuuden tasoilla, joilla ei ole yhteyttä hengen tason kaikkiin luonnollisiin kykyihin. Olennot muistavat alitajuisesti, että heidän kuuluisi esimerkiksi pystyä tietämään toisen ajatukset ajan ja paikan rajoituksista riippumatta, mutta kokevat maailmassaan että näin ei tapahdu. He luovat teknologiaa, jolla asia mahdollistuu.
4) Maailman tehtävä ja tarkoitus. Olla jumalallinen leikki, ikuisen ja muuttumattoman jumalallisen mahdollisuus kokea olemassaolo kaikilla mahdollisilla tasoilla ja tavoilla - myös muuttuvaisena ja kuolevaisena. Evoluutio on merkityksellistä vain järjestelmissä, joissa on olemassa aika tai jotain ajan tapaista. Sen merkitys on lopulta, sen jälkeen kun on koettu kaikenlaisia erilaisia olemisen ja tietoisuuden tasoja, palata kotiin Ykseyteen ja Ikuisuuteen.
5) Pyhä Henki, Kristus, Isä - Jumala. Eri ihmiset käyttävät näitä termejä eri tavoin, eikä ole mitään syytä yrittää asettaa ainoita oikeita tapoja. Kaikki viittaavat jumaluuteen, ja eri ihmisten kielenkäytössä hieman eri tavalla. Perinteisin kai on että Kristus on Isä ilmenneenä muodossa, Isä taas on Ilmentymätön, ja Pyhä Henki on välittäjä näiden välillä, 'pieni hiljainen ääni' joka puhuu yhteyden löytäneen sydämessä. Mutta eri henkilöillä on painotuseroja, ja samalla henkilölläkin eri vaiheissa. Itselleni voimakkain on samaistuminen Ilmentymättömään, Isään, mikä omalla tavallaan tekee minusta hyvin vieraan tälle ilmenneen materian ulottuvuuudelle.
6 & 7) Sielunvaellus. Minä en usko pohjimmiltaan aikaan, mikä tekee perimmäisen uskomisen jälleensyntymiseen mahdottomaksi. Mutta jos asiat välttämättä halutaan vääntää ajan muottiin, niin kai sitä voi niinkin sanoa, että ihminen jälleensyntyy. Itse tosin mieluummin puhuisin useista samanaikaisista olemassaoloista, joskin sekin on väärin, koska myös samanaikainen edelleen viittaa aikaan, joka taas on illuusio. Mutta lopulta (taas käsite ajan maailmasta - ihmisten kielellä ei voi puhua ilman vääristävää aikaa!) jokainen sielu palaa kotiin tuhlaajapojan retkiltään, palaa ikuiseen todelliseen olemukseensa, jossa se on -ajan ulkopuolella olevan ikuisuuden näkökulmasta- aina ollutkin. Jos ei tässä nyt koetussa olemassaolossa, niin jossain muussa.
8) Minun tehtäväni. Se ilmoitettiin minulle jonkin aikaa hengellisen heräämiskokemukseni jälkeen. Palvella, olla se jolla on monia avaimia taivasten valtakuntaan, monia avaimia lukkoihin jotka estävät ihmisiä pääsemästä sisään.
Ei ole muuten kovin epätavallista, että ihmiset esim. sielun pimeä yö -kokemusten aikana käyttävät päihteitä. Itsellänikin oli aika, jolloin suurkulutin alkoholia ihan silkaksi ahdistuslääkkeeksi, kestääkseni hengissä. Ja sittenkin, sittenkin koko ajan henkinen prosessi eteni - entisen olemukseni perusta vaan vedettiin jalkojeni alta vaikka kuinka yritin vastustaa ja valittaa että en kestä, en pysty. Onneksi rukouksiini ei vastattu ja otettu sitä maljaa pois edestäni, vaikka ymmärtämättömyyttäni ja heikkouttani niin pyysinkin.
Aika yleinen kokemus myös on, että ihminen ei ole mitenkään erityisen hyvä ihminen ennen valaistumiskokemusta, vaan voi taistella erilaisten itselleen ominaisten syntitapojensa kanssa yhtä tappiollista taistelua kuin aina ennenkin. Ei mitään pyhitystä, ei mitään edistystä ole näkyvissä. Ja sitten tapahtuu yhteys Hengen tasolle ja uudistuminen, ja se alkaa muuttaa kaikkea elämän tasollakin, ilman ihmisen omaa ponnistelua.