Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
387:lle. Sinun sisimpäsi vie sinua ihan klassiseen egoon perustuvan ihmispersoonan tyhjyyden havaitsemiseen. Sitä tapahtuu kaikkien uskontojen, kuten myös uskonnottomuuden piirissä. Henkisyyttä ja henkistä kasvua voi olla myös ilman uskontoa. On valaistuneitakin, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa eivätkä valitse käyttää teististä kieltä kuvaamaan kokemustaan, johtuen siitä että kokevat ihmiskielen sanat kuten Jumala tai jumalat niin väärillä asioilla latautuneiksi, liian harhaanjohtaviksi. Ihminen voi sanoa olevansa agnostikko uskontojen suhteen ja silti kokea saman kuin vaikka itse koen ja josta useimmiten -mutten aina- puhun teistisen uskonnon kielellä. Samoin joku voi uskoa uskontoon jossa on lukemattomia jumaluuksia, ja silti kokea saman. Mielen ja sanojen taso ei ole niin kovin tärkeää - kokemus on. Ja kokemus on aina kaikkien sanallistusten tuolla puolen, kauneimmatkin sanat ovat siitä vain kalpeita viittauksia.
Tuo kokemasi hajoaminen ja eksyminen on siis hyvää eksymistä, joka johtaa uudenlaisen syntymiseen, syvemmän Itsen yhä kasvavaan tiedostamiseen. On totta, että et ole se persoona joka luulit, etkä mikään niistä julkisivuista joita olet ihmisille esittänyt (ja joiden alla pelkäät että et ole yhtään mitään). Sinä olet Minä olen, jumaluus itse ilmenemässä ja ilmentymättömänä, henki, ikuinen ja kuolematon, Kaikki-mitä-on. Mutta jotta voit nähdä sen, sen mikä luulit olevasi on astuttava sivuun. Se on sinun pimeän yön kokemuksesi jossa nyt olet, se jossa entinen pienenee ja kuolee, mutta vielä et näe sitäkään mikä on sen takana tai ydinolemuksena.
Mutta kaikki on hyvin: tuo koko prosessi on syvemmän Itsesi johdossa ja tahto, ja se johtaa paljon suurempaan täyttymykseen kuin mitä koskaan saisit mistään maallisesta. Se millä voit helpottaa oloasi hieman on yrittää olla vastustamatta kaiken hajoamista henkisesti, aina mahdollisuuksien mukaan vaan olla sisäisesti hiljaa ja katsella, antaa mennä vaan tyhjyyden kuiluun. Sitten palaat arkeesi ja toimit kuten olisit entinen minäsi, ikään kuin näyttelet sitä, kunnes uusi syntyy.
Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mystikko näkee kysymykset oikeasta ja väärästä? Nämähän ne enemmän aiheuttavat kiistaa uskontojen välille, kuin teologiset kysymykset. Näin itse ainakin näen.
Miten teet valintasi arjessa, täytyykö noudattaa maan lakeja ja yleisiä hyviä tapoja vai voisitko rikkoa näitä? Ovatko tapasi keskivertosuomalaista vastaavat? Äänestätkö vaaleissa? Miksi henkisen maailmankuvan (nähdäkseni aidon) pohjalta voidaan johtaa niinkin toisistaan poikkeavia poliittisia ja moraalisia näkemyksiä? Suurten maailmanuskontojen näkemykset ovat edes jossain sopusoinnussa keskenään, mutta tähän on mielestäni enemmän yhteiskunnalliset syyt. Jos mystikko kannattaa koko maailman tuhoamista, jotta harhasta päästään eroon, miten näet tällaisen, tuskin koskaan suosituksi nousevan näkemyksen?
Oma temperamenttini pakottaa olemaan vahvasti läsnä maailmassa ja minusta ei koskaan voisi tulla vetäytyvää askeettia. Korkeamman todellisuuden ja maailman harhaluonteen tiedostaminen ei itsessään aiheuta minulle valtavaa tyytyväisyyden tunnetta. Jää edelleen nakertava kysymys, että miksi olen juuri täällä sitten. Koen, että sisäinen ääneni on välillä vahvassakin ristiriidassa ympäröivän todellisuuden ja sen moraalikäsitysten kanssa.
Minä en ajattele kysymyksiä oikeasta ja väärästä - minä toimin sisäisen, tilanteessa tulevan inspiraation mukaan. Pääosin se johtaa kyllä noudattamaan lakeja ja sääntöjä, mutta lähimmäisenrakkaus menee aina lopulta ensimmäiseksi. Jos olisi se usein mainittu hypoteettinen tilanne, että olisin Hitlerin ajan Saksassa, kodissani piilottelisi juutalainen ja lailliset viranomaiset tulisivat kysymään että olenko nähnyt juutalaisia (viedäkseen heidät keskitysleirille), olen varma, että sisäinen inspiraatio käskisi sanomaan että en ole nähnyt. Silti vaikka se olisi valhe ja laillisen viranomaisen vastustamista. Tässä maailmassa ei usein ole olemassa täydellistä vaihtoehtoa, eikä sellaisia ole syytä edes etsiä. Sen kun antaa syvemmän Itsen ohjata sitä mitä kullakin hetkellä tekee, ja pidättäytyy ihmismielen rajoittuneista tuomioista.
Tapani keskivertosuomalaista vastaavat... Pääosin kai kyllä. Elän tosin yksin ja selibaatissa, en välitä harrastaa mitään, en tietoisesti tavoittele mitään elämässäni vaan olen sivustakatsoja ja nauttija. Mutta luulen että moni yllättyisi kuinka tavis minä olen livenä kohdattuna. (Ja tuo yksin ja selibaatissa eläminen ei ole jotain mitä henkisen tien kulkijan pitäisi tavoitella, se on vain minulle luonnollinen ja itse valitsemani tie, ei useimmille muille.)
Äänestänkö vaaleissa? Kyllä. Myös demokratia on osa uuden tietoisuuden asteittaista ilmentymistä maan päälle, edistystä moniin aiempiin systeemeihin nähden. Varmaan arvaatkin, miten valitsen ketä äänestän? Käännyn sisäänpäin ja äänestän sitä, mitä sisäinen intuitio ohjaa äänestämään.
Minä olen miettinyt myös tätä maallista lakia henkisestä näkökulmasta. Kerroinkin aiemmin, että minulla on läheinen, joka on rikkonut lakia usein. Pohdin pitkään ja hartaasti sitä, onko minun tehtäväni ilmoittaa siitä viranomaisille vai mikä siinä tapauksessa olisi sitä lähimmäisenrakkautta. Jossain vaiheessa mieleeni nousi aika selkeästi se, että koska lähimmäiseni lakia rikkoessaan saattaisi vahingoittaa muitakin, lähimmäisenrakkautta on tehdä se ilmoitus. Joskus nämä tilanteet ovat kyllä todella hankalia... Kun en myöskään haluaisi kuitenkaan puuttua kenenkään vapaaseen tahtoon, joskus on vain annettava ihmisten tehdä omat virheensä. Vaikeita kysymyksiä, ja minun intuition kuunteleminen on vielä jotenkin niin työlästä, että ratkaisut eivät tule helpolla. Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia tästä aiheesta!
Näitä tosiaan on ihmismielen varassa hyvin vaikea ratkaista, koska ihmismieli ei tunne koko kuvaa, ei sitä mitä tulee tapahtumaan eikä sitä mikä olisi parasta kaikille osapuolille. Ihmismielen ratkaisuihin vaikuttaa hyvin vahvasti myös kunkin luonnollinen persoona: toinen haluaisi jo periaatteesta ilmiantaa jokaisen väärinpysäköijänkin vaikkei tämän auto olisi kenenkään tiellä, toinen taas pitää kantelemista niin vastenmielisenä että tarvittaisiin akuutti terroriteon, pedofilian tms äärimmäisen uhkaavan asian riski että ilmoittaisi viranomaisille.
Parasta tosiaan olisi olla niin, että "en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa" - antaa sen tason valita miten toimia. Mutta silloin kun se ei ole mahdollista, ei ihmisellä oikein ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin toimia oman järkensä ja oikeudentajunsa varassa, tehdä vaan parhaansa. Ja antaa itselleen anteeksi jos se paras ei johtanut kovin hyvään.
365 jne. Tarkkaile vain, katsele kuin ulkopuolelta... Katso kaikkea mitä tapahtuu tietoisuudessasi ja mielessäsi ja kaikkea mitä tapahtuu "ulkoisessa", vastustamatta mitään tai kiinnittymättä mihinkään henkisesti. Vastustamalla vain annat voimaa sisäisille ja ulkoisille vihollisillesi, vahvistat niiden todellisuutta.
Tämä ei tarkoita ettetkö voisi toimia ulkoisella tasolla, mutta se on hyvä tehdä hyväksynnän tilasta käsin. Hyväksyä nykyhetki, vaikka siinä olisikin jotain kipeää tekevää, ja sitten lähteä hyväksynnästä käsin muuttamaan olosuhteita. Sillä mitä järkeä on vastustaa jotain mikä on jo? Sitä ei saa enää olemattomaksi, ei millään määrällä sisäistä vastustusta ja valitusta. Ihmisten tietoisuuden tasolla vain tulevaan voi vaikuttaa, ja siihen vaikuttaa parhaiten olemalla nyt korkeimmassa itselle mahdollisessa tietoisuuden tilassa, luopumalla sisäisestä kaunasta ja vastustuksesta.
Vierailija kirjoitti:
KM: Tiedän että tämä on ihan sivuasia eikä ihmisille henkisesti oikeasti tärkeä mutta minua kiinnostaa koska esim. buddhalaiset kirjoitukset näyttävät viittaavan rinnakkaisten todellisuuksien olemassaoloon. Uskotko itse sellaisiin tai koetko jopa sellaisten todellisuuden jos olet meditaatiossa unionissa Luojan kanssa, sen jonka sanot olevan kaikki mitä on (siis ne rinnakkaiset universumitkin, jos niitä on)?
Koen kyllä. Kun käännän tietoisuuteni sisäänpäin, ytimeen ja Ilmentymättömään, kaikki maailmat, kaikki illuusiot ja unet, palaavat yhdeksi, ja sen takanaolevaksi perimmäiseksi ajattomaksi, avaruudettomaksi Ilmentymättömän todellisuudeksi. Kun käännyn ulospäin, Ilmentynyt syntyy, kaikki maailmankaikkeudet ja järjestelmät.
Jopa rinnakkaisten universumien näkemys on omasta näkökulmastani rajoittunut, koska sillä usein tarkoitetaan erilaisia tietyllä tapaa ihmisten kokemusmaailmalle sukua olevia illuusioita, sellaisia joissa aika ja avaruus on todellisuutta (perimmäistä todellisuutta niillä ei ole, ne ovat rajoittuneita vääristymiä Perimmäisen ominaisuuksista ikuisuudesta ja äärettömyydestä). On totta, että Luojan -joka Minä olen- luovuus on niin suuri, että mikään mahdollisuus ei jää ajan ja avaruuden tasolla tutkimatta. Ei mikään. On rajaton määrä rinnakkaisia todellisuuksia niin että jokainen mahdollisuus tulee tutkituksi, jokainen valinta valituksi. Mutta näistä puhuminen ei tosiaan ole kovin merkittävää - joka niitä kaipaa, kaipaa kokemista itse.
Mutta sen lisäksi on todellisuuksia, joissa aikaa ja avaruutta siinä mielessä kuin ihmiset sen kokevat ei ole. Niistä ei pysty puhumaan ihmisten kielellä kuin vertauksin ja viittauksin, koska ihmisten kieli ja ajattelu on niin sidottu aikaan ja tilaan. Esimerkiksi sellaisia on, joissa siinä missä ihmisten maailmassa jatkuvuuden antaa ajan kulku ja ajassa tiettyjen lakien mukaan tapahtuvat tapahtumat, niin niissä todellisuuden perustan muodostaa sillä tasolla olevien olentojen assosiatiiviset verkot jotka eivät ole ajassa. Myös manifestaatio on niissä välitöntä, eikä tapahdu kiinteäksi materiaksi vaikkakin kyllä hengen aistein havaittavaksi muodoiksi. Mutta kaikki nämä sanat, muoto tai assosiatiivinen verkko, ovat vain viittauksia, ne eivät ole mitään mitä ihmismieli ymmärtää.
Jos haluaa, on turvallista tutkia Tietoisuuden vuota sisäänpäin, kohti ilmiömaailman alkupistettä ja sen taakse Perimmäiseen ikuiseen todellisuuteen. Mutta jos ei ole todella varma identiteetistään Hengen tasolla, kannattaa sen jälkeen palata siihen tuttuun maailmaan ja tuttuun keho-ilmentymään, eikä lokalisoida itseään ainakaan kovin vieraisiin systeemeihin. Voi olla hyvin ahdistava ja kaoottinen kokemus päätyä ihmiseksi samaistuneena systeemin, jossa ihmisten maailman mitkään perusoletukset eivät päde, jossa aikaan ja paikkaan tottunut mieli ei osaa toimia. Sen tietää kyllä itse, milloin on valmis paitsi lokalisoimaan itsensä minne haluaa ilmentymien maailmassa, niin myös lepäämään vain tietoisuudessa että on kaikki-mitä-on, kokemaan Itsensä ilmentymässä kaikkina maailmoina tässä ikuisessa nykyhetkessä. Olemaan Ilmentymätön ja Ilmennyt, Todellisuus ja kaikki sen lukemattomat tulkinnat joita erilaisiksi maailmoiksi sanotaan.
Juuri näin. Minä puhun intuitiosta samanlaisessa merkityksessä kuin mitä kristillisessä kielenkäytössä sanotaan: Pyhän Hengen ääni tai Kristus minussa. Se taso ei koskaan käskisi tekemään mitään sellaisia asioita kuin lainatussa viestissä kuvataan. Hillittömäksi riistäytynyt egoistinen ihmismieli vailla yhteyttä syvempään Itseen vain sellaisia haluaa ja puhuu. Se ei ole intuitio.