Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ap linjoilla.
Mystikko - puhut paljon siitä, että keho on illuusio. Miksi meillä sitten on tämä keho ja yhteinen kollektiivinen illuusio? Mikä on tämän kehon tarkoitus?
Hindut sanovat että illuusioiden maailma on lila, jumalallinen leikki. Se on minusta ihan hyvä kuvaus, tai voisi sanoa myös että se on loputtoman luovuuden ilmaisua, jonka kautta todelliselta olemukseltaan ikuinen ja muuttumaton voi kokea muuttuvaisia ja kuolevaisiakin olemassaoloja. Keho on osa tätä leikkiä tai unta, jumalallisen itseilmaisua.
Toisaalta sitten kun ajan illuusiossa elävällä yksilöllä (yksilöksi itsensä kokevalla jumalallisen ilmentymällä, joka todellisuudessa on yhtä kaiken kanssa) alkaa olla aika herätä illuusiosta, tiedostaa todellinen olemuksensa illuusioiden takaa, kehosta ja maailman illuusiosta tulee hänelle tavallaan opetusväline. Usein keho ja maailma alkaa tavalla tai toisella tuottaa tuskaa tai vastusta, niin että alkaa kaivata jotain muuta. Ei vain ole enää hyvä tai kotoisa olla sellaisessa kehossa ja/tai maailmassa kuin on.
Lopulta tie johtaa tavalla tai toisella henkiseen etsintään jonka tavoite on illuusioiden ylittäminen, niiden läpi näkeminen. Silloin muotoon samaistunut jumalallinen tajuaa todellisen olemuksensa, ykseytensä kaiken Lähteen ja kaiken muun ilmenevän kanssa. Jumalasta oli hetkeksi tullut muoto, osa maailmaa, mutta nyt muoto tiedostaa tosiolemuksensa ja palaa jumalallisuuteen. Eikä keho eikä maailma ole koskaan enää sama, silti vaikka jonkin aikaa vielä valitsisikin elää ikään kuin tässä maailmassa ja nähdä kaiken myös maailman tavoin. Silti sitä on välttämättä "ei enää tästä maailmasta", vaikka maailmassa vielä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi kuulla Käyttäjä 102:lta unista. Miten unennäkösi on muuttunut heräämisprosessin kuluessa? Voivatko unet olla avuksi /haitaksi heräämisessä (sic!)
Näetkö vielä/enää unia? Jos "minää" ei enää juuri ole, niin onko "alitajuntaakaan", joka tuottaa unia?
Hengen pimeän yön kokemuksen jälkeen aloin saada hyödyllisiä unia, jotka auttoivat oivaltamaan missä minulla oli vielä ongelmia. Opin myös hereillä ollessa hyvin tulkitsemaan merkitykselliseksi tietämiäni unia, kunhan vaan istahdin pöydän ääreen ja kirjoitin paperille ajatuksiani unesta. Vertailin, oliko unessa tunnelmia joita minulla on tosielämässä, tai muita yhtymäkohtia siihen mitä elämässäni tapahtuu. Ajattelen, että unet ovat sisimmän viestejä pinnallisemmalle minälle, ja siksi niitä on hyvä kuunnella varsinkin silloin, jos vielä ei muuten aina ole yhteydessä sisimpään arjen pyörteissä. Jokainen voi oppia tulkitsemaan tärkeät unensa, koska niiden tuottaja kuitenkin on oma mieli, johon saa kyllä riittävästi yhteyden kunhan varaa hieman aikaa asian äärellä.
Unien avulla voi jopa kokea valaistumisen, mutta se on aika haastava tie muille paitsi niille joilla on luonnostaan syvä kiinnostus unimaailman tutkimiseen esim. selkounikokeilujen avulla. Jos nimittäin onnistuu kehittämään selkounikykynsä sinne asti, että pysyy tietoisena syvän unen vaiheessa, huomaa että silloin yhdistyy Lähteeseen, Jumalaan, ja sieltä saa sen voiman jolla jaksaa taas seuraavan päivän. Mutta jotta tämä johtaisi valaistumiseen, tosiaan täytyy olla tietoisena siinä unen vaiheessa, ja se on useimmille vaikeampi tie kuin moni muu. Se vaatii systemaattista harjoittelua joka voi häiritä päiväelämää pahasti.
Oma nykyinen unimaailmani... Olen tietoinen koko ajan myös nukkuessani. Öisin voi tutkia toisia olemassaoloja ja todellisuuden tasoja, tai sitten vain nauttia ykseydestä Lähteen kanssa. En näe enää sellaisia mielen tuottamia symbolisia kuvia sisältäviä unia lainkaan, vaan mieleni on hiljaa unessa ja minä pysyn, kuten päivälläkin, Tietoisuutena, joka on kaikki ja jossa kaikki on. Öisin on vielä helpompi liueta mystiseen unioniin koska ei tarvitse vähääkään samaistua tiettyyn ihmiskehoon ;)
Unimaailmaa usein pidetään toissijaisena valvemaailmalle, koska sen ajatellaan olevan pelkkää mielikuvitusta, mutta tosi asiassa unimaailma on lähempänä ihmisten todellista hengellistä olemusta kuin tämä kovin rajoitettu illusorinen valvemaailmamme. Useimmat eivät tosin hyödy kovin paljoa unimaailmasta, koska eivät ole unessa tietoisia eivätkä siksi oikeasti tiedä, mitä kaikkea unessa tapahtuu, esim. kehosamaistumisen katkeamista, Olemisen Lähteeseen yhtyminen, aitoja kokemuksia toisista elämistä tai todellisuuden tasoista. Useimmiten lisäksi mieli tulkitsee nämä kokemukset raskaaseen symboliikkaan, jolloin niiden todellinen olemus saattaa jäädä oivaltamatta vaikka unen muistaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys käyttäjälle 102
Mitä mieltä olet unista. Normaalisti en ole itse analysoinut uniani mitenkään, mutta välillä näen unen joka jää vaivaamaan, sillä se tuntuu todella aidolta. Unen yleensä tunnistaa uneksi, mutta nämä ovat olleet erilaisia.
Unet voivat tosiaan tuoda viestejä sielun tasolta silloinkin, kun ihmisellä ei vielä hereillä ollessaan ole tietoista yhteyttä sille tasolle esim. mielen jatkuvan ajatusmetelin takia. Unen aikana ajattelevan mielen on luovuttava vallasta ja siksi pintaan voi päästä tärkeää informaatiota omasta syvimmästä Minästä.
Itse muistan, että kun oli pimeän yön kokemus, en saanut lohtua edes unista. Jos unia näin, ne olivat kammottavia, esim. kuljin synkissä paikoissa joissa kuolemaa tekevät, epämuodostuneet ja veriset eläimet huusivat tuskasta enkä voinut mitenkään auttaa niitä. Mutta sitten kun pimeän yön pahin vaihe oli ohi, aloin saada opastusta unien tasolta. Ei sitä kovin usein tullut, mutta aina juuri oikealla hetkellä.
Uni esimerkiksi kertoi minulle symbolisesti sen, että silloin harjoittamani egon vihaaminen ja alistaminen on väärin, se on rakkaudettomuutta ja johtaa vain egon entistä pahempaan vastarintaan. Vaikken herätessäni heti ymmärtänyt unta, tiesin että sillä on jokin sanoma. Kun sama teema toistui eri symboleihin puettuna aika pian toisessa unessa, päätin oikein hiljentyä miettimään mistä unet voisivat kertoa, ja oivalsin sen, että vaikka on totta että ego aiheutti elämässäni pahoja ongelmia, niin en pääsisi ikinä niistä ongelmista vastustamalla egoa, vaan pikemminkin pitäisi ystävystyä sen kanssa ja suhtautua siihen ymmärryksellä ja rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Hei Kristitty mystikko.
Sinä joskus sanoit, että huomasit Hengen puhuvan sinulle ensimmäisen kerran kehottamalla olemaan kääntämättä radiokanavaa, kun lempikappaleesi alkoi. Tai jotenkin niin.
Minä huomasin Hengen ohjauksen ensimmäistä kertaa pari päivää sitten. Ja itkin aivan mielettömästi, rakkaus tuntui niin käsittämättömän valtavalta. Mietin, miten ikinä ansaitsen mitään tällaista. Olen ollut syvällä pimeässä yössä jo pian vuoden ja kuvittelin olevani täysin hylätty. Kokemus oli todella väkevä. Asia oli samantyyppinen kun tuo sinun lempikappale. Olen se joka pyysi ensimmäisenä rukousta tässä ketjussa.
Haluaisin kysyä, miten kauan sinulla meni ensikosketuksesta, että opit olemaan täysin Hengen ohjattavana? Minulla on vielä toisinaan hölöttävä mielikin, joka HALUAISI aina kuulla enemmän kuin kuulee. Minusta Hengen viestit erottaa juuri sanattomuudesta, mutta kun aina mieleni ei ole siinä tilassa, että kuulisin. Voinko tehdä tälle itse mitään?
Kiitos tosi paljon että jaksat vastailla.
Hieno juttu tuo kokemuksesi, ja se on erittäin merkittävä hengellisellä matkallasi. On avautunut yhteys aivan uuteen tietoisuuden tasoon, vaikkakin toistaiseksi tiedostit sen vain hetken ja aavistuksen omaisesti. Tulee olemaan aika jolloin voit täysin tietoisena nähdä paitsi rauhan ja rakkauden joka siltä tasolta virtaa, myös Lähteen josta se virtaa, ja pysymään yhteydessä tasoon jatkuvasti.
Kuinka pian se ensimmäisestä "satorin" välähdyksestä tapahtuu, vaihtelee. Itselläni meni tuosta radiokokemuksesta pari vuotta siihen, että pystyin täysin tiedostamaan mikä Minä olen ja täysin tietoisena tutkimaan sisäistä maailmaa, enkä vain vastaanottamaan ajatuksiksi ja tunteiksi muotoutuneita impulsseja siltä tasolta. Mutta aika pian ensikokemuksen jälkeen niitä samantapaisia kokemuksia alkoi tulla lisää ja lisää, ja yhä hienompia. Ne olivat elämäni suurin ilo ja odotuksen aihe. Jos joku olisi sanonut että otatko lottovoiton tai yhden satorin hetken, en olisi epäröinyt hetkeäkään valita viimeksi mainittua. Aika pian tulee enemmänkin kuin välähdyksiä, kokemus jatkuvammasta yhteydestä, kuitenkaan vielä vailla tietoisuutta sisäisestä maailmasta, unionista kokemusten Lähteen kanssa - todellisen Itsen kanssa. Mutta kaikki tapahtuu kyllä ajallaan ja yhteyden saaneena saa entistä paljon paremmin sisäistä opastusta kaikkeen mihin tarvitsee.
Se mitä voit itse tehdä on viljellä sisäistä hiljaisuutta ja kuuntelevaa asennetta. Tämä ei tarkoita että jatkuvasti täytyisi olla ajattelematta, mutta aina kun ei tarvitse ajatella mitään, voi vaikka keskittyä vain aistimuksiin tai tietoisuuteen missä kaikki tapahtuu. Sen voi tehdä meditaatiossa tai osana arkeaan, miten tahtoo. Omaa mieltä voi oppia myös hallitsemaan, niin ettei anna sen jatkuvasti höpötellä joutavia ja peittää näin taakseen syvemmältä tulevia intuitioita. Tai sitten voi opetella tiedostamaan koko tietoisuuden tilan silloinkin, vaikka tietoisuudessa on myös ajatuksia, mutta tämä on useimmille alkuun vaikeaa, koska ihminen on niin tottunut kiinnittämään kaiken huomionsa ajatusvirtaan.
Unessa jokainen meditoi jopa tiedostamattaan, mutta kyllä unessa jossa on tietoinen tilastaan voi meditoida myös tietoisesti. Useimmissa tapauksissa kyllä ajatus siitä että voi hoitaa meditoinnit unessa on lähinnä itsepetosta, jolla vältetään asiaan keskittymistä valveilla ;)
Sinänsä ei välttämättä tarvitse löytää aikaa mihinkään yksin hiljaisuudessa istumiseen, vaan sitä voi myös meditoida keskellä hyvinkin hektistä arkea keskittymällä täysin nykyhetkeen ja pysyttelemällä mieleen samaistumattomassa tietoisuudentilassa. Mieltä voi jopa käyttää ja ajatella samalla kun tiedostaa olevansa ääretön hiljainen tietoisuus, jossa mieli ja sen tuottamat ajatukset ovat vain yksiä harmittomia kohteita, samoin fyysinen keho ja sen suorittamat toimet.