Kristitty mystikko

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi kuulla Käyttäjä 102:lta unista. Miten unennäkösi on muuttunut heräämisprosessin kuluessa? Voivatko unet olla avuksi /haitaksi heräämisessä (sic!)

Näetkö vielä/enää unia?  Jos "minää" ei enää juuri ole, niin onko "alitajuntaakaan", joka tuottaa unia?

Hengen pimeän yön kokemuksen jälkeen aloin saada hyödyllisiä unia, jotka auttoivat oivaltamaan missä minulla oli vielä ongelmia. Opin myös hereillä ollessa hyvin tulkitsemaan merkitykselliseksi tietämiäni unia, kunhan vaan istahdin pöydän ääreen ja kirjoitin paperille ajatuksiani unesta. Vertailin, oliko unessa tunnelmia joita minulla on tosielämässä, tai muita yhtymäkohtia siihen mitä elämässäni tapahtuu. Ajattelen, että unet ovat sisimmän viestejä pinnallisemmalle minälle, ja siksi niitä on hyvä kuunnella varsinkin silloin, jos vielä ei muuten aina ole yhteydessä sisimpään arjen pyörteissä. Jokainen voi oppia tulkitsemaan tärkeät unensa, koska niiden tuottaja kuitenkin on oma mieli, johon saa kyllä riittävästi yhteyden kunhan varaa hieman aikaa asian äärellä.

Unien avulla voi jopa kokea valaistumisen, mutta se on aika haastava tie muille paitsi niille joilla on luonnostaan syvä kiinnostus unimaailman tutkimiseen esim. selkounikokeilujen avulla. Jos nimittäin onnistuu kehittämään selkounikykynsä sinne asti, että pysyy tietoisena syvän unen vaiheessa, huomaa että silloin yhdistyy Lähteeseen, Jumalaan, ja sieltä saa sen voiman jolla jaksaa taas seuraavan päivän. Mutta jotta tämä johtaisi valaistumiseen, tosiaan täytyy olla tietoisena siinä unen vaiheessa, ja se on useimmille vaikeampi tie kuin moni muu. Se vaatii systemaattista harjoittelua joka voi häiritä päiväelämää pahasti.

Oma nykyinen unimaailmani... Olen tietoinen koko ajan myös nukkuessani. Öisin voi tutkia toisia olemassaoloja ja todellisuuden tasoja, tai sitten vain nauttia ykseydestä Lähteen kanssa. En näe enää sellaisia mielen tuottamia symbolisia kuvia sisältäviä unia lainkaan, vaan mieleni on hiljaa unessa ja minä pysyn, kuten päivälläkin, Tietoisuutena, joka on kaikki ja jossa kaikki on. Öisin on vielä helpompi liueta mystiseen unioniin koska ei tarvitse vähääkään samaistua tiettyyn ihmiskehoon ;) 

Unimaailmaa usein pidetään toissijaisena valvemaailmalle, koska sen ajatellaan olevan pelkkää mielikuvitusta, mutta tosi asiassa unimaailma on lähempänä ihmisten todellista hengellistä olemusta kuin tämä kovin rajoitettu illusorinen valvemaailmamme. Useimmat eivät tosin hyödy kovin paljoa unimaailmasta, koska eivät ole unessa tietoisia eivätkä siksi oikeasti tiedä, mitä kaikkea unessa tapahtuu, esim. kehosamaistumisen katkeamista, Olemisen Lähteeseen yhtyminen, aitoja  kokemuksia toisista elämistä tai todellisuuden tasoista. Useimmiten lisäksi mieli tulkitsee nämä kokemukset raskaaseen symboliikkaan, jolloin niiden todellinen olemus saattaa jäädä oivaltamatta vaikka unen muistaisikin.

Tämä onkin tosi mielenkiintoinen juttu! Minulla on aina ollut hyvin vilkas unimaailma, mutta "henkisen heräämisen" (eri asia kuin valaistuminen) myötä se on muuttunut vielä mielenkiintoisemmaksi. Koen toisinaan ihan tietoisena kehosta poistumisen ja pystyn seikkailemaan eri ulottuvuuksissa tahtoni mukaan, mutta en kyllä vielä ainakaan ole päässyt valaistumiseen asti. :D Selkounia näen myös melko usein, ja toisinaan alan "nähdä kuvia/ kuulla ääniä" jo ennen kuin olen edes nukahtanut. Viimeisin tällainen "uni" kehotti minua ottamaan avaimen, ja siitä tuli mieleen Mystikon kertomus elämäntehtävistään. Olen itse tosiaan harjoittanut tietoisesti selkounia ja ruumiistairtaantumisia, mutta enpä koskaan arvannut, että tällainenkin tie valaistumiseen on olemassa! Siinä vain tosiaan on se huono puoli, että tämä häiritsee valve-elämää: Varsinkin noiden tietoisten kehostapoistumiskokemusten jälkeen olen usein hyvin uupunut. Mitään vinkkiä tähän? Minun valve-elämäni on niin hektistä (= opiskelu, työ ja lapsi), että päivisin on todella vaikea löytää aikaa keskittyä hengelliseen elämään. Voiko unessa meditoida? Vai onko se ihan hyödytöntä, jos kehosamaistuminen on jo katkennut? Lähinnä siis mietin meditoinnin virkistäviä vaikutuksia. :)

Unessa jokainen meditoi jopa tiedostamattaan, mutta kyllä unessa jossa on tietoinen tilastaan voi meditoida myös tietoisesti. Useimmissa tapauksissa kyllä ajatus siitä että voi hoitaa meditoinnit unessa on lähinnä itsepetosta, jolla vältetään asiaan keskittymistä valveilla ;) 

Sinänsä ei välttämättä tarvitse löytää aikaa mihinkään yksin hiljaisuudessa istumiseen, vaan sitä voi myös meditoida keskellä hyvinkin hektistä arkea keskittymällä täysin nykyhetkeen ja pysyttelemällä mieleen samaistumattomassa tietoisuudentilassa. Mieltä voi jopa käyttää ja ajatella samalla kun tiedostaa olevansa ääretön hiljainen tietoisuus, jossa mieli ja sen tuottamat ajatukset ovat vain yksiä harmittomia kohteita, samoin fyysinen keho ja sen suorittamat toimet.

No joo, koko minun elämäni tuntuu olevan tällä hetkellä yhtä suurta itsepetosta. :D Oikeasti olen todella uupunut ja haluaisin vain nukkua koko ajan. Jotain todellisuuspakoa tämä kai on, tuttuja merkkejä aiemmilta masennusjaksoilta. Olen ilmeisen lahjakkaasti huijannut itseni uskomaan, ettei maallisella moskalla ole minuun enää vaikutusta... No, tässäpä nämä virhearviot tulee taas kohdattua.

Joskus on hyvä vain antaa uupumukselle periksi mahdollisuuksien mukaan, olla yrittämättä tehdä mitään muuta kuin ehdoton pakollinen. Joskus sellaiset kaudet jolloin näennäisesti ei jaksa juuri mitään vaan hoitaa vaan pakollisen väsyneesti rutiinilla, ja muuten nukkuu ja murjottaa osoittautuvat myöhemmin kausiksi, jolloin tietoisen mielen tason alapuolella on tapahtunut vaikka mitä hyödyllistä, joka sitten puhkeaa kukkaan kun sisään päin kääntymisen ja uupumisen kausi on ohi.

Ihmiset nykyään ihannoivat kaikenlaista suorittamista ja aktiivista tekemistä, mutta on luonnollista että elämässä on ulospäin suuntautuneen toiminnan ja aktiivisuuden kausia ja sisäänpäin kääntymisen ja levon kausia. On harmi, että nykyään viimemainitut usein tulkitaan masennukseksi tai muuksi ongelmaksi ja niin niistä yritetään päästä eroon sen sijaan että hyväksyttäisiin asia vastustamatta.

Vierailija kirjoitti:

Sori että tungen taas tänne, en ole lukenut viestejä tässä ketjussa koska en yleensä mieti näitä asioita arjessa ollenkaan. Palaisin vain taas tuohon omaan dilemmaani että minulle tärkeät asiat tuntuvat keräävän kamalasti vastoinkäymisiä ja se vaivaa vaikka en haluaisi vaivata näillä asioilla päätäni lainkaan. En itsekään ota näitä juttuja kamalan tosissani mutta silti. Pointtini on ollut muutamassa viestissä se että aina jos minulla on elämässä joku asia joka on tavallista tärkeämpi ja johon laitan tavallista enemmän energiaa, se laukaisee övereiden sattumusten sarjan. Niinkuin tämä viimeisin, jossa takaiskut vain seuraavat toisiaan. Kirjoitinkin jo siitä miten päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveen ja asetin määräpäivän jolloin päätän ryhdynkö vaiko enkö, testijakson jälkeen. Kun kaikki meni hyvin, samana päivänä kun päätin lähteä toteuttamaan haavetta, tapahtui jotain kamalaa joka laittoi koko päätöksen kyseenalaiseksi. Keskustelin täällä aiheesta ja siitä miten asioita halutakseen täytyy vain ponnistella läpi harmaan kiven ja sain myös vastauksen että tarkkaile vain. En jaksanut keskustella aiheesta enempää kun olen kuitenkin kaikesta huolimatta aika skeptinen ihminen jne enkä itsekään usko omia juttujani. Mutta nyt on taas niin oudot fiilikset. Päätin että no läpi harmaan kiven sitten, osallistuin pikaiseen varustehankintaan porukalla ja oli eräs tapahtumakin mihin mennessä ne tavarat piti saada. Suurin osa saikin, paitsi muutama joille sattui joku sekaannus. Me jotka ei kamoja saatu laitettiin meilit että nyt on osalta jäänyt saamatta ja tilanneet saivat pahoitteluja ja toimituksia. Paitsi ainoana minä, joka en ole saanut toimitusta enkä edes vastausta meiliin. Seuraavaksi saan ruveta metsästämään puhelinnumeroa. Lähetin tietysti asiallisen meilin joten ei ole siitä kiinni. Siis mitä nyt taas. Voin tarkkailla joo, mutta olisi kyllä kiva tietää miksi tämä on tällaista.

Eikö useimpien ihmisten elämä ole tuollaista? Kyllä se minulla ainakin oli ennen valaistumiskokemusta. Tuli takaiskuja ja väsymyskausia ja selittämättömän levottomuuden ja ahdistuksen kausia ja fyysisiä vaivoja ja rahavaikeuksia ja milloin mitäkin. Useimmat ongelmat olivat sinänsä pieniä, mutta kun niitä tuntui tulevan niin usein niin että aina kun yhden voitti tuli toinen erilainen ongelma tilalle, niin kyllähän ne välillä uuvuttivat. Silti vaikka minä olin sen luonteinen, että en itsellenikään myöntänyt että uuvuttaa vaan tulin entistä aggressiivisemmaksi ja päämäärätietoisemmaksi mitä enemmän vastustusta elämä heitti eteen. Ikään kuin olisin sanonut elämälle: "ja sinähän et muuten minua lannista, vaikka mitä heittäisit niin minä aion selvitä!" Ja aina minä selvisin, mutta raskastahan sellainen ainaisen taistelun elämä on.

Nykyisin tiedän että ulkoinen kokemus on sisäisen tietoisuuden tilan heijastusta, ja tiedän siis itse aiheuttaneeni sen millaista elämäni oli. Ongelma vaan on, että ratkaisua ei voi löytää ongelmien tasolta, ei ainakaan pysyvää ratkaisua tai yleisratkaisua. Sillä että miettii omaa mieltään ja mitkä uskomukset siellä aiheuttaa kuvioita jotka ilmenevät ulkoisessa elämässä, harvoin lopulta saavuttaa kummoista lopputulosta. Yleensä ongelmat ratkaistakseen täytyy nousta ongelmien tason yläpuolelle, koko mielen tason yläpuolelle. Siksi itse aina suosittelen sitä "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa", hengellisen tason yhteyden etsimistä, vaikka tiedänkin että se ei vaikuta käytännölliseltä ratkaisulta siinä vaiheessa kun ei tunne mitään yhteyttä sille tasolle. Lopulta se kuitenkin ON ainoa yleisratkaisu. 

Itse tietämistä mielen tason ratkaisuista itselleni mieleisin oli aina uskolla luominen, Vetovoiman lain käyttö. Sillä onnistuin yleensä aina torjumaan yksittäiset epäharmoniat joita  ilmestyi kokemukseen, mutta en useinkaan estämään uusien nousemista. Esim. onnistuin harjoiteltuani hyvinkin varmasti parantamaan sillä vaikka fyysisen vaivan joka iski yllättäen tai saamaan rahat jostain tilanteessa jossa eteen tuli yllättävä iso rahanmeno, mutta en välttämään alunperin stressiä joka syntyi ongelman ilmenemisestä.

Hohhoijjaa kirjoitti:

VMP.

Unet on ihan vaan sitä varten että mieli purkaa edellisen päivän lastia, ja laittavat kaiken sen matskun sekaisin yhä uudelleen, joka yö.

Jos on stressiä, tulee ahdistavia unia - Sherlock!

Unien laatu riippuu myös siitä onko alkuyö vai loppuyö, eli aamu-unet on usein mukavampia koska kroppa on rentoutunut.

Ikinä en ole hyötynyt unista, kai aivot pyörittelee niitä valvetilan ongelmia mutta mitään uutta unet ei tuo.

Ei siitä ole hyötyä jos näen unta vaikka setelitukosta ja olen onnellinen unessa, kun se setelitukko ei kuitenkaan mulle tule valveilla. Joku voi filosofoida "haluat alitajuisesti rikastua." Oho, olipa vaikea arvata?

Miks pitää yhdistää niin yksinkertaiseen asiaan kuin uni, jotain itämaista p*skaa?

Unitilan ja siinä koetun tarkempi tutkiminen tietoisena ei selvästikään ole sinua kiinnostava aihe, eikä se varmasti useimpia kiinnostavaa olekaan. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen siitä enemmän kiinnostuneille, onneksi. Omassa elämässänikin oli aika, jolloin odotin öitä enemmän kuin päiviä, koska yöt oli tietoisuuden seikkailujen aikaa, päivät taas pääosin rutiinia.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijjaa kirjoitti:

VMP.

Unet on ihan vaan sitä varten että mieli purkaa edellisen päivän lastia, ja laittavat kaiken sen matskun sekaisin yhä uudelleen, joka yö.

Jos on stressiä, tulee ahdistavia unia - Sherlock!

Unien laatu riippuu myös siitä onko alkuyö vai loppuyö, eli aamu-unet on usein mukavampia koska kroppa on rentoutunut.

Ikinä en ole hyötynyt unista, kai aivot pyörittelee niitä valvetilan ongelmia mutta mitään uutta unet ei tuo.

Ei siitä ole hyötyä jos näen unta vaikka setelitukosta ja olen onnellinen unessa, kun se setelitukko ei kuitenkaan mulle tule valveilla. Joku voi filosofoida "haluat alitajuisesti rikastua." Oho, olipa vaikea arvata?

Miks pitää yhdistää niin yksinkertaiseen asiaan kuin uni, jotain itämaista p*skaa?

Pitkäaikaisena unien ja unimaailman tutkimisen harrastajana sanoisin että kuulostaa siltä kuin värisokea puhuisi siitä miten värit on taikauskoa ja niitä ei voi olla olemassa koska minäkään en niitä näe! Minä olen kokenut valtavasti hyötyä unista ja unimaailman selkounitilassa tutkimisesta kyllä.

Tästä aiheesta kiinnostuneille vanha kunnon Seth on hyvää lukemista, ei kevyttä lukemista tosin. Myös Sethin mukaan unien tutkiminen voi paljastaa jotain todellisuuden luonteesta, ja mielenkiintoisesti sanoo että syy etteivät ihmiset tiedosta selkeästi unien sisältöä vaan näkevät kaoottista mielen kuvastoa on ego ja sen aikasidonnaisuus.

"If you would have some idea of what the probable universe is like, then examine your own dreams.

You may not be able to make sense from what appears to be a chaotic jungle of disconnected images and actions. The main reason for your confusion is the inability of an egotistical identity to perceive order that is not based upon continuity of moments. The order within the probable system is based upon something that could be compared to subjective associations or intuitive flashes of insight - experiences that can combine ingredients that could appear to the ego as disconnected. Here they are combined into whole integrated patterns of action.

The probable system does not achieve its order through subjective association, but the term is the nearest I can use to approximate the basic causes for this order. The events within it are, indeed, objective and concrete within their own field of reality;... Your own system is real and concrete only within its own field, remember."

Mainio lainaus, ja hauskaa että kirjoittaja on keksinyt vertaukseksi assosiaatiot, mitä ilmaisua itsekin käytin -joskin tyytymättömänä sanan aikaan liittyviin konnotaatioihin- tässä ketjussa kuvatessani hyvin erilaisia todellisuuden tasoja joilla aika ja paikka eivät ole todellisuutta. 

Unimaailma tosiaan on myös sellainen, että sen ydinolemus on koettavissa vasta kun katsoo sitä ilman aikaan ja paikkaan sidottua egoistista mieltä. Siihen asti mieli tulkitsee hyvin tälle maailmalle vieraat asiat symbolisiin kuviin ja ikään kuin ajassa ja paikassa unessa tapahtuviksi. Tavallisten symbolisten unien syvin merkitys onkin tuottaa oivalluksia omasta itsestä, ei niinkään tietoa todellisuudesta - ei ihmisten tavanomaisesta eikä muista todellisuuden tasoista.

Mitä mieltä Mystikko on traumoista? Voiko niistä päästää irti, vaikka niitä ei ihan täysin tiedostaisikaan? Minulla olisi kova halu päästä eroon niiden rajoituksista, mutta tunnun tekevän ongelmasta sitä isomman, mitä enemmän siihen keskityn...

Olen sitä mieltä, että traumoihin eikä mihinkään muihinkaan fyysisen tai psyykkisen tason ongelmiin ei kannata mitenkään keskittyä eikä niitä vatvoa, koska sellainen on omiaan vahvistamaan niiden todellisuutta omassa kokemuksessa. Niiden voi antaa vain olla ja katsella niitä ja niiden aiheuttamia toimintoja tavallaan kuin ulkopuolisena, tai kuin ne olisivat vain kohteita tietoisuudessa joka Minä olen, eikä minä tai persoonan osa sen enempää kuin vaikka naapurin traumatkaan. 

Ensisijainen on siis persoonalliseen, mielisamaistumiseen perustuvaan itseen samaistumisen katkaiseminen. Sen myötä traumat ja mielen tarpeeton höpinä muutenkin menettävät merkityksensä, ja lopulta lakkaavat. Mutta siinä vaiheessa sillä ei ole enää mitään väliä lakkaavatko vai ei, koska ne eivät pysty vaikuttamaan sisäiseen rauhaan eivätkä minätuntemukseen, joka ei enää perustu ihmispsyyken sisältöön.