Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
454. Minä olin tuollainen aiemmin, lapsesta asti. Vaistosin ihmisten tunteet ja tunsin ne ikään kuin omassa mielessäni ja kehossani. Minulle oli usein kauhean raskasta olla esim. väkijoukossa, koska se sekoitus ihmisten erilaisia tunnetiloja, usein seassa esim. levottomuutta ja ahdistusta, oli niin raskas kun se vyöryi minuun ihmisistä.
Nykyisin en ole ollenkaan tuollainen. Voin kyllä vaistota jonkun ihmisen pahan olon mutta se ei aiheuta minulle minkäänlaista kärsimystä, vain lämmintä myötätuntoa. Ja varmuutta, että hänkin on lopulta kaikkea ohjaavan Hengen johdossa, vaikkei sitä itse tietäisikään, koska se on ainoa Minä, jokaisen minä. Kaikki on hyvin, vaikka ihminen luulisikin että mikään ei ole hyvin, ja jokainen tulee sen jonain päivänä näkemään.
Minulla myös ensimmäinen huomio heräämiskokemuksen jälkeen oli että omatkaan tunteet eivät herättäneet minkäänlaista reaktiota, vaan ne tuntuivat samalta kuin jonkun toisen tunteet. Esim. voimakas suru ei aiheuttanut mitään kärsimystä, vaan vain myötätuntoa, kun sen taustalla koin rauhan joka Minä olen. Mikä tahansa tunne oli kuin meren ohimeneviä pintaväreitä, joilla ei lopulta ole mitään merkitystä syvyyksien loputtoman rauhan rinnalla. Se on muotoon samaistumattomuuden suuria iloja, ettei sen muodon, mitä useimmat itsekseen sanovat, ihmismuodon joka koostuu mielestä ja ruumiista, kärsimykset tai ilot enää ole niin kovin merkityksellisiä.
Vierailija kirjoitti:
449 jatkaa vielä. Uusi tietoisuus minulle syntyi noin vuosi sitten, ja nyt olen tosiaan siinä tilanteessa että elän siinä enemmän kuin vanhassa. Silti koen että tämä on osin vielä yön aikaa, sillä vanha tietoisuus on vielä hyvin raskas ja kipeä.
Kirjoitit myös jossain vaiheessa, että sinulla meni pimeän yön aikana terveys. Minulla on sama kokemus. Paraniko se sinulla sitten kuitenkin kun lakkasit samastumasta illuusioo, vai mitä tapahtui?
Parani, jopa ihmeellisellä tavalla. Kaikki nekin vaivat, joiden lääkärit sanoivat olevan parantumattomia tai nopeasti pahenevia, ovat poistuneet. Minä en kärsi enää mistään enkä syö mitään lääkkeitä, huolimatta siitä että minulla on diagnooseina:
- kilpirauhasen vajaatoiminta
- fibromyalgia
- pirstaleinen rannemurtuma joka korjailtu puutteellisesti luunsirut rautalevyyn ruuvaamalla - ennuste: toimii jotenkuten pari vuotta leikkauksesta, sen jälkeen odottaa työkyvyttömyyseläke
- oikeassa polvessa nuorena sattuneesta nivelsidevammasta johtuen paha nivelrikko
- jossain vaiheessa oli myös vaikea ylipaino ja sen aikana puhjennut 2-tyypin diabetes
Oli myös epäily syövästä, mutta siinä vaiheessa minä olin niin irti jo tämän maailman näkemyksistä, että ajattelin että ei, en ota hoitoja enkä tutkimuksia. Joko paranen Jumalan tahdosta tai sitten kuolen.
Ja sitten tuli herääminen, ja sen ymmärtäminen, että Tietoisuus, joka Minä olen, on kehon luoja ja ylläpitäjä, eikä se olekaan rikkoontuvainen koneisto, joka voi koska tahansa pettää alta ja tuottaa vaivaa ja kipua ja rajoitusta. Että keho ei itse asiassa ole edes aineellinen ja kuolevainen tosiolemuksessaan. Kun näki kehon näin, ei enää yllättänyt yhtään että mikään vanhoista vaivoista ei enää vaivannut : ei niillä ollut koskaan todellisuutta, ne olivat vääristymiä siitä mikä Minä olen oikeasti. Ei tarvinnut muuttaa todellisuutta, vain nähdä illuusioiden läpi parantuakseen.
Ihmisten reaktiot ovat joskus kyllä olleet erikoisia. Eniten siihen miten paljon ilmeisesti ulkonäköni on muuttunut. Monen monta kertaa kuulin heräämistäni seuranneina vuosina esim. sukulaisilta joita en näe kovin usein, että miten tuo on mahdollista, olet ihan kuin eri ihminen. Jotkut sanoivat että laihtuminen se on, mutta jotkut toiset että kyllä tuohon muutokseen tarvitaan jo muutakin, kauneusleikkauksia jne. Minä en koskaan selitä mitään, hymyilen vaan, ja ajattelen, että Minä olen se joka minä olen, ja ilmenen sellaisissa muodoissa joissa haluan.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tämä lokalisoiminen kirkastui sinulle?
Minä olen vaiheessa, jossa elän ehkä 60% uudessa tietoisuudessa ja 40% vanhassa. Meditaatiossa lennän lähinnä tyhjyyteen ja häviän kokonaan, muualle en pääse.
Voiko sitä harjoitella jotenkin?
Lokalisoiminen oli jotain minkä huomasin heti kun tajusin sen, että minä en ole perimmäiseltä olemukseltani fyysinen keho ja siihen liittyvä ajatteleva mieli. Minä aloin uteliaana tutkia tietoisuuden mahdollisuuksia, erilaisia maailmoja ja tietoisuuden tiloja.
Mutta tämä on asia josta kaikki eivät ole ollenkaan kiinnostuneita, tai joka ei vain ole heidän luontainen tiensä. Eli ei tule kaikille koskaan, sekä kiinnostuksen puutteen, että sen takia, ettei oma sielu vain ole sellaiseen taipuvainen.
Joskus ihmettelen omaa kutsumustani, sitä että kaikenlainen todella tälle maailmalle vieras metafysiikka on minulle niin helppoa ja läheistä. Käytännöllisempää olisi saada kyvyt vaikka olla uusi Äiti Teresa tai muu suuri hyväntekijä, mutta jostain syystä universaali Tietoisuus haluaa ilmaista itseään minunlaistenikin kautta, tavoilla joiden hyödyllisyys ei ihmisjärjelle aina oikein aukene.
Havaitsin ettei mistään tarvitse tosiasiassa päästää irti, koska oleminen pitää sisällään kaiken.
Niinhän se tekee. Missä kaikki on, ja mistä kaikki on "tehty"? Tietoisuudessa, tietoisuudesta. Mikä on tietoisuus? Minä olen. Jumala on. Miten voisi puuttua mitään edes muodon tasolla, jos tietää olevansa kaikkien muotojen ydinolemus ja Lähde?
Ja kaikella, aivan kaikella, silläkin minkä ihmismieli vääristää pelkästään fyysiseksi muodoksi ja katoavaksi, on ikuinen, jumalallisesta tietoisuudesta koostuva ydinolemuksensa, joka ei koskaan tuhoudu. Kun joku kuolee, illuusio koskien hänen olemustaan kuolee. Todellinen olemus säilyy ikuisuudesti Tietoisuudessa, joka on minun tietoisuuteni ja sinun tietoisuutesi, ja kaikkien tietoisuus. Yksi.
Koin tätä olemisen tilaa eilisiltana korkeintaan viiden minuutin ajan, mutta tiedän että löydän sinne vielä takaisin, uudelleen ja uudelleen kunnes voin itse valita missä tietoisuuteni sijaitsee.
Ihan varmasti löydät. Sinulla on jo yhteys uudelle tasolle, eikä sitä enää voi katkaista. Se voi hetkittäin hämärtyä havainnon tasolla, mutta se on aina löydettävissä uudestaan.
Sitä ei moni tiedäkään, että tosiaan tietoisuutensa voi lokalisoida ihan minne tahansa ajassa ja paikassa ja niiden tuolle puolen, tai sitten vain olla lokalisoitumatta, olla kaikki-mitä-on...
Paikalla ollaan :) Olen noista kyvyistä sitä mieltä, että ne ovat ihmiselle luonnollisia, mutta ihmisten nykyiset kollektiiviset uskomukset siitä mitä ihminen on, estävät useimmilta niiden kokemisen. Useimmat nykyään uskovat, että ainoat tavat saada tietoa on fyysiset aistit, ja siksi heille näin on. Nykyajan uskomukset toimivat ikään kuin rajoittavina suodattimina, jotka määräävät sen mikä tulee tiedostetuksi ja siis todellisuuteen kuuluvaksi hyväksytyksi. Mutta todellisuus on käsittämättömän paljon laajempi kuin se mitä ihmiset ajattelevat sen olevan, samoin ihmisen kyvyt ovat ihan jotain muuta kuin he luulevat niiden olevan - sillä "minä ja Isä olemme yhtä", kaikki mikä on totta Jumalasta, on myös totta ihmisestä joka tiedostaa ykseytensä Lähteen kanssa.
Olen hieman hämilläni tämän asian kanssa kun en oikein tiedä, onko tämä vain "uusi harhan taso" vai kenties merkki siitä, että oikealla tiellä ollaan.
Ei nuo ole toisensa poissulkevia ollenkaan. Uusi harhan taso kyllä, siinä mielessä että ei energiankaan taso ole vielä ikuinen perimmäinen Todellisuus, mutta silti kyky kokea muutakin kuin ihmisten kollektiivisten uskomusten mukainen vain fyysisistä ja psyykkisistä objekteista koostuva maailma on selvää edistystä. Ihminen alkaa hahmottaa todellista olemustaan ja kykyjään, kun huomaa että voi seikkailla lukemattomissa maailmoissa, lukemattomissa olomuodoissa.