Kristitty mystikko

Etsivä löytää. Ei, läheisten uskomuksilla ei ole valtaa vaikuttaa sinuun ja manifestointiisi, ellet itse omilla uskomuksillasi heille sellaista valtaa anna. Mutta jos uskot, että muut voivat vaikuttaa, niin se mihin uskot voi toteutua. 

Toisinaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on parempi olla kauheasti puhumatta näistä asioista, ja pidättäytyä vain salaperäisessä hymyssä. Esimerkiksi itselläni on ollut työkaveri, joka oli ihan valtavan kova valittamaan ja pelkäämään epäonnistumisia. Hän myös uskoi että minä vaan olen huippulahjakas ja älykäs, eli saanut sattumalta geneettisen lottovoiton, ja siksi pärjään helposti. En minä koskaan hänelle alkanut paasaamaan uskomuksiani, joille hän olisi joka tapauksessa vain nauranut tai pitänyt täytenä akkojen huuhaana. Hymyilin vaan, ja ajattelin tyytyväisenä, että sinä et tiedäkään, että en minä ole vain luonnollisten älynlahjojeni varassa, vaan yhteydessä siihen Älyyn, joka on luonut kaiken ;) "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä", kuten Jeesus sanoi opetuslapsille. 

477. Niin, mikään ei ole hyvää tai pahaa, mutta ajattelu tekee siitä sellaista. Tai kuten Paavali sanoi, että jos voi tehdä sen hyvällä omallatunnolla, syököön kaikkea mitä lihakauppiaat myyvät, mutta jos oma omatunto sanoo että se on väärin, on parempi pysyä vihannesruoassa. Ruoalla itsellään ei ole valtaa vahingoittaa tai hyödyttää, eikä ole mitään ulkopuolista Jumalaa, joka tulisi palkitsemaan tai rankaisemaan ruokavalinnoista, vaan efektit aiheuttaa omat uskomukset. 

Itse olen kasvis- ja kalansyöjä, en syö lihaa. On totta, että lopulta kaikki kärsimys on illuusiota, mutta myös eläimet ovat osallisia saman tapaisesta tietoisuuden tasosta kuin me ihmisetkin, ja siksi ne kokevat kärsimystä yhtä todellisesti kuin mekin, siis omalta tietoisuuden tasoltaan katsoen. On meidänkin kaikkien todellinen olemus ikuisesti ajan ja paikan tuolla puolen Jumalan valtakunnassa, mutta tämä ei ihan kauheasti lohduta jotain joka ei sitä koe, vaan kokee olevansa kovissa kärsimyksissä, suorastaan kidutettu. 

Itselleni koen siis oikeaksi olla osallistumatta eläinten tehokasvatuksen tukemiseen. Eihän se kuolema siinä lopussa se paha ole - saalistamista ja saaliin syömistä on luonto täynnä, vaan se miten ihmiset nykyään ruoakseen tietoisia eläimiä, yhtä lailla Jumalan ilmentymiä kuin mekin, kasvattavat. Minä kokisin Itselleni, sille jonka ilmentymiä kaikki on, väkivallaksi osallistua moneen nykyiseen tehoeläintuotantoon liittyvään toimintaan ja sen tukemiseen. Niinpä tasapainoilen sen välillä, että en toisaalta halua ottaa kaikkea liian vakavasti ikään kuin se olisi perimmäisesti totta, mutta toisaalta en halua kovettaa sydäntäni tämän maailman kärsimystä kokevia kohtaan sillä perusteella että minä näen illuusion läpi itse. 

Tämä ei siis ole missään nimessä mikään "oikea oppi", vaan jokaisen henkilökohtainen asia jossa pitää toimia oman omantunnon mukaan.

476. Usein ihmiset eivät tiedosta valtaansa luoda tietoisesti, ja niinpä heidän luomuksensa ovat varsin satunnaisia, "tämän maailman alkeisvoimien" mukaisia. Esim. paha olo ilmenee kyllä jotenkin ulkoisessakin, mutta ei välttämättä suoraviivaisesti niin että manifestoisi juuri sitä mitä ajattelee paljon. On vahvasti yksilökohtaisia eroja siinä, millä tavalla ei-tietoiset manifestoijat omaa maailmaansa luovat: on niitä, jotka onnistuvat valitettavan tehokkaasti esim. pelkäämällä sairauksia tekemään itsestään ikisairaita, ja toisaalta niitä, joiden pelot vuodesta toiseen osoittautuvat turhiksi mutta elämässä on sitten muuta kitkaa. 

Itsellänikin oli eräässä vaiheessa elämääni ylipaino-ongelma. Olin menettänyt uskoni ja merkityksen tunteeni elämästä. Mässytin ruokaa ja tissuttelin alkoholia ikään kuin ajatuksella, että koska millään ei ole mitään merkitystä enää, niin hoidan itseni pikaisesti hautaan täältä kitumasta ja turhaan luonnonvaroja kuluttamasta. Puolessatoista vuodessa onnistuin lihomaan 35 kg. Ja minäkin uskoin vielä 25 kilon kohdalla olevani "surkean pieni rääpäle", kuten minua oli aina kutsuttu :D Joku sitten paukautti päin näköä, että jos sinä olet pieni, niin minä haluaisin nähdä millaisia ne isot tytöt on! Mutta manifestoinnilla minä silti pääsin ylipainosta, sitten kun tiedostin mahdollisuuteni luoda tietoisesti, ja olin opetellut ensin pienemmillä asioilla hallitsemaan prosessin ja uskomaan siihen. 

Tarkoituksesta. Uskon, että jokaisen tarkoitus on lopulta oivaltaa Sielunsa, syvempi Itsensä tai Jumala, miksi sitä kutsuukin. Matkalla siihen on monia vaiheita, ja harvalle tie joka sisältäisi pelkkää onnea joka vaiheessa olisi paras mahdollinen. Useimmat tyytyisivät kohtuuonnelliseen ihmisyyteen, jos välillä ei tulisi yli voimien käyviä rankkoja jaksoja, jotka pistävät kyselemään jonkun muun olemisen tavan perään. Kyllä ihminen silti saa toki manifestoida asioita joita uskoo haluavansa, mutta lopulta "kaikki tapahtuu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" - jos manifestointi ei onnistu, sille on syynsä joka palvelee korkeampaa tarkoitusta jota oma Sielu haluaa. Jos se onnistuu, se tarkoittaa että sielun syvemmät tarkoitukset ei enää tarvitse ristin tien kulkemista tai luonnollisen ihmisyyden rajallisuuden alleviivaamista.

Lopulta huoli toimeentulosta katoaa, kun ihminen tajuaa ettei erillistä minää ole, sen ettei ole joku erillinen kuolevainen ihmisolento taistelemassa muiden olevaisten kanssa rajallisten resurssien rippeistä, vaan Kaikki-mitä-on ilmenemässä muodossa, yhtä kaiken Luojan, omistajan ja ylläpitäjän kanssa. "Kaikki mikä on Isän, on myös minun" tulee konkreettiseksi kokemukseksi, ja uskomus heijastuu vapautena ulkoisen tason puutteista.

Ihmiset ajattelevat, että jossain ulkopuolella on Jumala, joka antaa tai pidättää hyvää kuten terveyttä, riittävää määrää rahallista toimeentuloa tai hyviä ihmissuhteita, ja tällä uskomuksellaan he luovat todellisuutensa, jossa ovat tämän maailman lakien ja ihmisuskomusten arvoilla. Mutta Jumala on Minä olen, oma ydinolemus, eikä se anna eikä pidätä mitään - se ON kaikki. Sen läsnäolo virtaa ulospäin sen tiedostavasta ihmisestä ja ilmenee kaikkina muodon tasolla tarvittavina esineinä ja asioina. Tilapäisesti tässä maailmassa voi toki olla niin että joku muoto katoaa, mutta ykseytensä tiedostavaa se ei pelota, sillä hän tietää että Minä olen on ylösnousemus - kaiken kadonneen tilalle tulee kyllä uutta, ilman omaa huolta ja vaivannäköä.

Ydinongelma on siis tässäkin kokemus siitä, että on Jumalasta erillinen olento, että on tietty keho, tietty kuolevainen ihmishahmo, eikä Minä olen, joka käyttää tätäkin kehoa aikansa samoin kuin ihminen käyttää vaikka autoa: samaistumatta siihen, tietäen että voi hyvin ajaa muitakin autoja ja vaihtaa auton sitten kun nykyinen ei enää palvele omia tarpeita.

Mutta ymmärrän toki että Olemisensa oivaltamiseen on usein pitkä matka siitä tilanteesta jossa on syvällä ihmismurheiden suossa. Silloin täytyy vaan opetella askel kerrallaan luottamaan, ja aloittaa virtaus ulospäin että se voisi palata itselle moninkertaistuneena. Se ei vielä useinkaan auta että mielessään vakuuttelee itselleen että minulla on kaikki mitä tarvitsen, vaikka ei siltä näytä, vaan usein tarvitaan myös luottamuksen osoittamista toiminnalla. Siinä ei ole tämän maailman mielestä mitään järkeä, mutta se toimii niille, jotka tietävät että pohjimmiltaan on muutakin kuin tämän maailman lait. Tälle maailmalle on hullutusta se vanha sanonta, että jos sinulla on rahaa kahteen leipään, niin osta puolikkaalla kukkia ravinnoksi sielulle. Kukat kun eivät ole eloonjäämisen kannalta hyödyllisiä, leipä on. Mutta kukkien ostaminen osoittaa luottamusta siihen että elämä kantaa, ja että minusta pidetään huoli, ja tämä uskomus tulee heijastumaan todellisuuteen lisääntyneenä runsautena.

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Mystikko, ajattelin ihan muuten vain lähettää sinulle väliaikatietoja eräästä tapauksesta ja sanoa myös suuret kiitokset. Pyysin sinua taannoin rukoilemaan puolestani, sillä minulla oli ruumiillisia addiktioita (erityisesti tupakointi), jotka häiritsivät minua joka päivä ja häiritsivät henkistä tietäni kuluttamalla niin paljon ajatusenergiaani. Ajattelin, että rukouksesi avulla saisin jonkun ratkaisun tähän kamppailuun, ja annoin sitten asian olla. En ladannut asialle mitään odotuksia ja mielikuvia, vaan päätin pysyä avoimena avun suhteen. Ja kyllähän sitä apua todella tulikin, mutta melko viheliäiseen valepukuun naamioituna! :D Ajattelin jo tilanteen ollessa päällä, että kyseisessä asiassa on varmasti valoisiakin puolia, mutta en kyennyt olemaan samastumatta tuskaan ja fyysiseen kipuun. No, nyt pahin on ohi, ja täällä ollaan oltu ilman tupakkaa jo pari päivää, mikä on minulle todella suuri saavutus (yleensä retkahdan alle puolessa vuorokaudessa)! Lisäksi olen saanut kauan kaipaamaani lepoa, ja pari energiaa vienyttä asiaa jäivät onneksi pakostakin tauolle. Näin nämä asiat siis minun fyysisessä kokemusmaailmassani ilmentyivät. :) Kiitos siis sinulle tuosta rukouksesta ja kaikesta muustakin, mitä yhteisen hyvän eteen teet.

Noin se on, että ei ne keinot aina ole pelkästään pehmeitä ja lempeitä joilla apua tulee, vaan elämä käyttää kyllä tarvittavaa voimaa, jos ihmisen halu muutokseen on aito. Esim. työuupunut saattaa ajatella että on vihoviimeistä vielä sairastua fyysisesti kun on jo ennestään henkisesti uupunut, mutta se sairastuminen voi tarjota juuri tarvittavan levon toipumiseen ja työtä koskevien omien stressin vääristämien ajatuskuvioiden korjaamiseen.

Eräälle uupuneelle tuli rukoukseni seurauksena käsiin erikoinen turvotus, jolle ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä, mutta se esti hänen tietokoneella tehtävän työnsä hoitamisen pariksi viikoksi. Lääkärikin oli sitä mieltä, kun mitään muuta ei löytynyt, että stressistä voi johtua. Nuo pari viikkoa uupunut käytti rauhoittumiseen kuten luonnossa kuljeskeluun ja meditaatioon, ja tajusi sinä aikana miten on itse ajanut itsensä loppuun omilla sisäisillä vaatimuksillaan itselleen. Hän oppi pitämään rajansa ja sanomaan myös töissä ei, ja selvisi vähällä siitä mistä olisi voinut tulla täysimittainen burnout. Mutta tarvitsi selvästi pienen pakkopysähdyksen että hiljeni tarpeeksi ottaakseen apua vastaan omalta sisimmältään.