Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kivaa että ketju elää. Ja on mukava lukea Mystikon viestejä, kun hyvin pitkälle samalla tapaa hahmotan asioita. Se vain, että ei ole oikein kaltaisia kävellyt vastaan on joskus laittanut epäilemään omia havaintoja ja mietteitä. Jotenkin rauhoittaa tietää, että on muitakin.
Nykyajassa meidän laisemme ovat todellisia outolintuja.
Huomasin sen taas tänään töissä, kun ihmiset puhuivat esim. määräaikaisista terveystarkastuksista ja hammaslääkärikäynneistä. Itse en koskaan kävisi missään sellaisissa, sillä tiedän, että minun Tietoisuuteni on ruumiini (ja koko universumin) luoja ja ylläpitäjä, joten miten ihmeessä tarvitsisin jotain sellaista. Minä olen Kaikki mitä on, Elämän lähde, vailla mitään puutetta, kanssaperijä Kristuksen kanssa... Mutta ei tällaista voi nykymaailmassa monelle sanoa, pitää vaan tyytyä hymyilemään vienosti, sanallisesti olemaan ottamatta mitään kantaa, antaen ihmisten olettaa että on samanlainen kuin he, sellainen joka murehtii jostain veriarvoista tai vastaavista...
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, tuli vielä yksi asia mieleen. Mainitsit eläväsi yksin ja selibaatissa. Koetko ollenkaan seksuaalisia tunteita? Minua seksuaalisuus on aina vienyt kovasti, vaikka olenkin henkisellä tiellä. Jollakin tavalla nämä ovat alkaneet myös tukea toisiaan: mitä enemmän uskallan avautua maalliselle rakkaudelle, sitä kannatellumpi tunnen olevani.
En koe lainkaan seksuaalisia tunteita. En edes koe olevani mitään sukupuolta, enkä oikeastaan edes ruumiillinen olento (paitsi roolihahmona, jota ihmisten edessä heidän takiaan joskus esitän), joten vaikeaa se olisi kokea seksuaalisuutta ainakaan siinä mielessä kuin ihmiset sitä yleensä kokevat, tuntea jotain sukupuolten erilaisten energioiden vetovoimaa.
Mutta se ei ole kaikilla näin. On valaistuneita, joilla on sukupuolielämää, eikä siinä ole mitään sen alhaisempaa tai likaisempaa kuin vaikka siinä, että myös valaistuneet yleensä syövät ruokaa tai harrastavat muuta ruumiillista. Jokaisen pitää nauttia niistä siunauksista ja lahjoista, joita Luova voima on heidän osalleen antanut. Itse koen että oma tietynlainen erityislahjakkuuteni on aseksuaalisuus, joka johtuu hyvin vahvasta samaistumisesta hengen tason olemukseen niin etten koe tarpeeksi ruumiillisuutta ollakseni seksuaalinen olento. Mutta se on erityislahjakkuus vain minun tieni kannalta, ja muunlaisia teitä varten se ei olisi ollenkaan tarpeellinen tai hyödyllinen. Monelle esim. rakastava parisuhde seksuaalielämineen olisi paljon parempi vaihtoehto. Ei pidä yrittää taistella sitä vastaan millaiseksi on luotu, olipa se seksuaalinen olemus tai aseksuaalinen olemus. Tuntevatpa jotkut idän perinteet jopa teitä valaistukseen, joissa käytetään hyväksi seksuaalienergiaa.
Vierailija kirjoitti:
Pian mukaan astui pelko. Epäonnistumisen ja menettämisen pelko. Ja kun pelkään, kaikki menee sekaisin. Menetän rauhan ja taannun. Tulen rauhattomaksi ja koetan helpottaa oloani vääränlaisin keinoin (alkoholista ja addiktioista täällä onkin puhuttu jo aiemmin). Ja kun olen rauhaton ja ahdistunut, myös kokemukseni muuttuu sen mukana.
Ja lisäksi, kun yritän tuosta tilastani käsin muuttaa materiaalisen tason todellisuutta, kaikki todella menee pieleen. Ristiriitaisesta kokemuksesta syntyy lisää ristiriitaisuutta ja epäsopua. Ja mitä kovemmin yritän, sitä pahemmaksi tilanne menee.
Olen ollut tässä kierteessä jo vuosia. Yleensä olen päättänyt lopulta hylätä ajatuksen vetovoiman laista tai mystiikasta ylipäätään, ja olen vain päättänyt luovuttaa kaiken suhteen. Kun tilanne on rauhoittunut, olenkin yrittänyt taas manifestoida jotain. Yleensä aluksi on mennyt hyvin, mutta sitten epävarmuus on astunut mukaan. Ja taas on menty.
Ymmärrän tämän nyt.
Kovien koulujen kautta ihmiset yleensä joutuvat oppimaan sen, että ulkoinen todella on sisäisen heijastusta. Tuollaisten kokemusten jälkeen varmasti tulee ainakin se asia ymmärretyksi oikein pohjia myöden ;)
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kiitos Mystikolle tästä ketjusta!
Minä kysyisin hieman edellisen kysymyksen teemaan liittyen, että mitä ajattelet ihmisten taivas. ja /tai helvettikokemuksista, siis siitä, että henkilö on "viety" em. paikkoihin, ja ovat kokeneet siellä hyvin todellisia tai ainakin todentuntuisia kokemuksia, jotka ovat usein muttaneet perusteellisesti heidän maailmankuvaansa ja elämäänsä?
Mistä näissä on kyse? Kuulin eilen Perttu Häkkisen radio-ohjelmassa (löytyy Areenasta) aivan karmaisevan kuvauksen henkilöltä, joka kuvasi itseän tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi, joka ei usko ennen kuin näkee, eikä omien sanojensa mukaan ollut millään tavalla uskonnollinen tai kiinnostunut hengellisyydestä. Hän oli kertomansa mukaan joutunut/siirtynyt/viety keskellä iltapäivää aivan yhtäkkiä toiseen todellisuuteen, joka siis oli helvetti sellaisena kuin kristinuskossa kuvataan. Kuvaus siitä oli jär-kyt-tä-vä, ja jollain oudolla tavalla tutun/uskottavan kuuloinen. Googlaamalla tällaisia kokemuksia löytyi lisää, ja ne olivat kaikki hämmästyttävän samanlaisia. Alkoi pelottaa!
Taivas-kokemuksiakin on paljon, varmasti enemmän kuin näitä helvettejä, mutta vaikuttaa siltä,että ne ovat keskenään erilaisempia.
Osaatko ja haluatko Mystikko kertoa käsityksesi näistä? Kiitos!
Minun näkemykseni on, että ihmiset itse projisoivat sen maailman jonka näkevät, sekä kollektiivisesti että yksilöllisesti. Helvettien ja taivaiden näkeminen liittyy dualismiin, se on äärimmäinen muoto hyvän ja pahan kaksijakoisuuden kokemisesta. Helvettikokemukset lienevät yleisempiä, koska ihmisillä usein on tajunnassaan syyllisyydentunteita, ja siis pelkoa rangaistuksista. Näiden kokemusten saama muoto vaihtelee kulttuurin perinteisen kuvaston mukaan.
Osa näistä kokemuksista kyllä perustuvat aitoon kokemukseen aivan toisesta todellisuuden tasosta, liian vieraaseen kokijalle ihmismielellä ymmärrettäväksi, ja siksi he alkavat tulkita kokemustaan heille tuttuun tämän maailman tai symboliikan kuvastoon. Missään todellisuuden tasoilla ei ole hyvää eikä pahaa, ei mitään mikä voi vahingoittaa tai auttaa - on vain ikuista Olemista hyvän ja pahan tuolla puolen. Mutta ihminen voi dualisminsa läpi tulkita jonkun paikan vaikka helvetiksi, jos alkaa pelätä eikä pysty ymmärtämään mitä kokee, ja jos vielä vaivaa vähän syyllisyys tai tunne omasta huonoudesta.
Tästä liittyen tuli mieleen, että olen huomannut että usein skitsofreenikot tuntuvat kokevan ihan aitoja toisia maailmoja, jotka itsekin pystyn kokemaan virittäytymällä samalle tietoisuuden tasolle. Se mikä toisille on hallusinaatioita ja sairaus, on minusta tavallaan ihmisen nykyiseen yleiseen tietoisuuden tilaan varsin edistyksellinen kyky. Haitta ja sairaus se on toki siksi, että nämä ihmiset eivät osaa pitää todellisuuden tasoja erillään ja ninpä he eivät pysty elämään millään näistä tasoista tehokkaasti. Monen olisi luultavasti mahdollista oppia hallitsemaan tietoisuutensa virittyisyyttä ja halutessaan pystyä keskittymään vain ihmisten yleensä kokemaan maailmaan, mutta vaikeaa se on tässä maailmassa jossa asia nähdään ainoastaan vikana ja sairautena.
Asun kyllä niillä suunnilla joten on se mahdollista :) Eläimet on pitäneet minusta hyvin paljon heräämiskokemuksestani alkaen, ja minä olen aina pitänyt eläimistä. Tiedän minusta käytetyn nimitystä "hullu lintunainen" koska syötän toisinaan lintuja kädestä tai ne muuten vaan tykkää tulla juttelemaan minulle ;)