Kristitty mystikko

-

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, mitä ajattelet ns. Sielunkumppaneista? En tarkoita arkikielessä. Jos me kaikki olemme Yhtä, niin eihän kukaan voi erityisempi olla.

Me olemme yhtä, kuten puun oksat ovat yhtä sitä kautta että ovat samaa puuta, tai meren aallot yhtä sitä kautta että ne ovat saman meren tilapäisiä pinnanmuotoja. Mutta yksilöitymien tasolla me olemme myös erilaisia, ja syystä, sillä Luoja haluaa ilmentää itseään lukemattomissa yksilöllisissä muodoissa, näytellä lukemattomia olevaisten rooleja, samalla ollen Oleminen kokonaisuudessaan. 

Kyllä siis yksilötasolla voi viihtyä paremmin toisten kanssa kuin toisten, tai jopa kokea sielunkumppanuutta suuremmassa mittakaavassa, silti vaikka tiedostaisi että on yhtä kaiken Lähteen kanssa, ja sitä kautta oikeastaan tuo toinen -kaikki muut näennäisen toiset- on Minä ilmenneenä muissa muodoissa. Kaikkia sitä kunnioittaa, sillä kaikki ovat Jumala lihaksi tulleena, Kristus ihmisen valepuvussa, Minä olen toisena ilmentymänä, mutta ihmistasolla kaikkien kanssa ei ole mitään erityistä yhteistä, toisten kanssa taas on.

Itselläni on yli kymmenen vuoden takaa kokemus vahvasta sielunkumppanuudesta. Siinä oli lähes yliluonnollista, vaikken uskonut sellaiseen edes silloin. Mutta ensimmäisellä kerralla kun näin miehen, ajattelin, että niin monessa elämässä olen sinut tuntenut ja aina sinua rakastanut, ja mies kertoi tunteneensa samantapaisesti: "ihmettelin, kun jotenkin tiesin, että olen aina tuntenut sinut, vaikka näin ensi kertaa". Me vaistosimme toistemme olot ja ilot ja ahdistukset välimatkojen takaa, kärsimme ja nautimme yhdessä voimatta muuta koska jotenkin vaistosimme Ykseyden toistemme kanssa vaikka kumpikaan ei tiennyt vielä mitään suuremmasta Ykseydestä. Siitä tuli lopulta myrskyisä, erityisesti miehen mielenterveys- ja alkoholiongelmien varjostama parisuhde, mutta hyviä ystäviä olemme edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ap linjoilla. Vielä anteeksiannosta ja hyväksymisestä:

En koe olevani syyllinen, enkä ajattele anteeksiannon olevan mitenkään armollista. Minulle on vain helpompaa antaa anteeksi kuin hyväksyä, ainakin se, mitä eksäni käytökseen tulee. On helpompi antaa anteeksi "koska he eivät tiedä mitä tekevät" kuin hyväksyä, että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Mystikko, voisitko jälleen rukoilla puolestani. Minulla on ympärilläni pari-kolme ihmistä (joista yksi eksä), joiden olemassaoloa minun on vaikea hyväksyä. Olen jo vuosia yrittänyt, tiedän etten voi heihin vaikuttaa, tiedän etteivät he tosiasiassa minua satuta vaan kaikki on omassa pääkopassani - mutta en vain pysty hyväksymään. Aina iskee tunne, että haluaisin räjäyttää heidät taivaan tuuliin. Eli tahtoisin sen ihmeen, etteivät nämä ihmiset hetkauta minua enää. Kiitos etukäteen.

Rukoilen.  

Mutta ei tuollaisilla ajattelevan mielen ajatuksilla ja tunteilla ole lopulta niin paljon väliä. Sinä et ole ajatteleva ja tunteva mieli, vaan tietoisuus jossa kaikki ajatukset ja tunteet ilmenevät, ääretön tietoisuus... Miksi sillä olisi niin paljoa väliä, mitä yksi pieni hitunen sitä tietoisuutta, yksi ihmismuoto, tuntee tai ajattelee? Sittenkin jos pääset omista kielteisistä ajatuksistasi ja tunteistasi, todennäköisesti koet vielä ajoittain "maailman ajatuksia ja tunteita", heijastuksia tämän maailman muiden ihmisten tietoisuudentilasta. Mutta sillä ei ole enää mitään väliä, kaikki ajatukset ja tunteet saavat tulla, olla ja mennä, eikä mitään niistä tarvitse vastustaa.

Etsivä löytää kirjoitti:

Mystikko, minulla olisi taas kysymys! Toivottavasti et kyllästy näihin. Kirjoitit joskus aiemmin, että tavallaan sinä ja tämä ketju olette meidän vastauksia kaipaavien oma luomus. Törmäsin tähän ajatukseen myös toisaalla, kun taas kerran ärsyynnyin päivän politiikkaan. Lukemani mukaan mm. poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat kollektiivin luomus, ja heidän näkemyksensä heijastelee vain kansakunnan tilaa. Pitääkö tämä paikkansa? Ajatus iski minuun kuin metrinen halko ja tajusin, että nykyinen työttömiä ja muita heikompiosaisia sortava politiikka tosiaan heijastelee melko suoraan vallalla olevia näkemyksiä (tyyliin työttömyys on oma valinta, yhteiskunnan tuilla eläminen on loisimista ym.). Silloinhan ärsyyntyminen nykyisiin päättäjiin on virhearvio, sillä tilanne ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole heidän vikansa. Vai? Entä mitä sitten pitäisi tehdä siinä tapauksessa, jos haluaisi omalta osaltaan luopua vastaavista käsityksistä, muiden arvottamisesta ym., ettei ainakaan tulisi vahvistaneeksi tällaisia kollektiivin luomuksia? Tämä ajatus on toisaalta melko pelottavakin, kun miettii, miten itsekin on alitajuisesti ja tietoisestikin pitänyt vaikkapa tiettyä puoluetta kannattavia jotenkin vähempiarvoisina...

Kyllä, se millainen tämä maailma on, myös se millaisia poliittisia päättäjiä meillä on, on kollektiivisen tietoisuudentilan ilmaus. Varsinkin demokratiassa tämä toteutuu varsin suoraviivaisesti ja nopein liikkein. On helppo leimata joku yksi pahaksi ja hulluksi, vaikka Hitler, mutta ei Hitler olisi päässyt valtaan eikä pysynyt vallassa, jos jopa tiedemaailma ei siihen aikaan olisi mm. kannattanut rotuoppia nykyihmisiä hirvittävään sävyyn, ja jos vallalla ei olisi ollut yleistä kateutta ja pelkoa usein varakkaita juutalaisia vastaan. Huonot ajat, ja yhdellä ryhmällä näyttää menevän hyvin - helppo demonisoida se ryhmä, ja ottaa kansan keulakuvaksi johtaja joka uskaltaa paukuttaa ääneen sen mitä useimmat vähän ajattelevat mutta eivät ehkä uskaltaisi sanoa. 

Kyllä tämän hetken Suomessakin päättäjillä vallalla olevat varsin kovat arvot on ilmausta siitä, mitä kansan enemmistö ajattelee. Harva se päivä sitä kuulee, miten joku ns. keskiluokkainen esittää näkemyksiä, että kaikki työttömät ovat sitä omasta syystään, että töitä kyllä olisi jos vaan olisi tahtoa tehdä, ja lisää kuria ja pakkotoimia vaan työttömille laiskureille! Samoin kuulee esitettävän jopa esim. terveydenhoidon maksullisuutta ylipainoisille koska ovat itse aiheuttaneet kaikki vaivansa ja muuta mikä minusta vaikuttaa melko kovalta tässä elämässä parhaansa mukaan rämpiviä ihmisiä kohtaan. 

Se mitä yksilö voi tehdä, on huolehtia omasta tietoisuudentilastaan, sillä se vaikuttaa energeettisellä tasolla kokonaistietoisuudentilaan silloinkin, vaikka ei varsinaisesti juurikaan toimisi aktiivisesti esim. yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Toki sitten suoremminkin tietoisuudentila vaikuttaa esim. äänestyspäätöksiin ja siihen millaisten ryhmien toimintaan ehkä haluaa osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun elätte Jumalan tahdon mukaan, Hänelle mieluista elämää, olette Jumalan valtakunnassa.

Jokainen, joka on ottanut vastaan Jumalan Pyhän Hengen, ja antaa sen vallita sisintään, on Jumalan lapsi ja elää Hänen valtakunnassaan.

Kirjojen lukeminen ei tosiaan auta, ei edes Raamatun. Raamatussa vain kerrotaan Jumalasta ja Hänen vaikutuksestaan maan päällä, mutta Jumala on Henki ja Häntä palvellaan "hengessä ja totuudessa" - juuri niin kuin Raamatussa lukee.

Pyhä Henki opettaa teille kaikki. Muuta opettajaa ei tarvita, ei sallita, ettette eksyisi.

Useimpien vaan ei ole niin kovinkaan helppo löytää yhteyttä siihen Henkeen, ja juuri siihen monet tarvitsevat erilaisia pyhiä kirjoja ja opetuksia, että saisivat raivattua omasta mielestään pois esteet yhteyden tieltä.