Kristitty mystikko

724: Tervehdys, sama jumaluus ilmenemässä toisessa muodossa! Ei ole kuin Yksi, mutta yksi on loputtoman monimuotoinen. Totuus on minun nimeni, sinun nimesi ja kaikkien nimi. Kunhan illuusiot häviävät, kaikki tietävät sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin vaan tulla kiittämään Purran Kadotettu yhteys -kirjaa suositellutta kommentoijaa. Siitä on ollut minulle valtavasti apua. Eli kiitos.

Olepa hyvä. Se on hyvä psykologinen teos. Minä luin sen muutama vuosi sitten miljoonaan kertaan.

Mystikko menee kuitenkin pidemmälle kuin psykologia. Hänen suosituksestaan minulla on uusi kirja, jota luen nyt miljoonatta kertaa: Goldsmith Pracitising the Presence.

ap

Joel Goldsmith on todellakin oma sielunveljeni - jos kirjallisessa muodossa haluaa lukea sitä mikä on lähinnä omaa näkemystäni, niin hänen teoksensa ovat oikea osoite :) 

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, yhtä asiaa olen nyt miettinyt tästä sisäisestä impulssista: mistä voin olla varma, että impulssi tulee sisäisestä lähteestäni, eikä egosta?

Minulla ei ole mikään suuri ego, minulla ei ole tarvetta korostaa itseäni tai olla oikeassa. Jos tuo tarve tulee, niin huomaan sen heti. Mutta minulla on edelleen näitä asioita, joita en elämääni halua (eksä yms, jonka olen oppinut joten kuten hyväksymään) ja joita haluan (kuten ylelliset matkat). Mistä tiedän, ovatko nämä vain egon tasolla haluamisia vai mistä ne nousevat? Miten voin erottaa, että se mitä minun pitää kuunnella on  sisäinen impulssi eikä nouse egostani?

ap

Et voi oikeastaan tehdä muuta kuin tehdä mitä milloinkin koet oikeasti, ja seurata tarkkaavaisesti lopputuloksia. Sielun seuraaminen johtaa aina hyvään, egon seuraaminen tavalla tai toisella ristiriitaiseen tai epämiellyttävään.

Esim. toive päästä ylelliselle matkalle voi nousta sielusta tai egosta. Jos se nousee sielusta, matka on rentouttava ja hyvää tekevä sisäisesti. Jos taas se nousi egosta, matkalla on levottomuutta, ahdistusta, kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita jotka joskus voivat johtaa myös ulkoisiin manifestaatioihin vaikeuksina matkakohteessa. 

Mutta ylellisyyttä sinänsä itsessään ei pidä automaattisesti tuomita egoistisena. Me olemma Jumalan lapsia, valtakunnan perillisiä, ja kaikki mikä on Isän on myös minun. Ei pidä kuvitella, että hengellisesti heränneen ihmisen osa olisi aina elää vaatimattomuudessa ja köyhyydessä. Me olemme Kuninkaan lapsia, eikä tuottaisi kunniaa kuninkaalle jos hänen lapsensa olisivat kerjäläisiä. 

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä Mystikko olet abortista?

Ihan perimmäinen totuus on, että kenenkään henkeä ei voi tuhota, sillä jokainen ihminen on henkiolento, syntymätön ja kuolematon. Niinpä se mitä abortiksi kutsutaan ei pysty oikeasti tuhoamaan ihmisestä sitä mikä on hänessä olennaista ja ikuista.

Mutta inhimillisen olemassaolon tasolla näkemykseni on, että abortti on väärin, mutta silti se voi joskus olla oikeampi ratkaisu kuin säilyttää elämä. Sellainen tämä maailma on: joskus se että teet sen mikä on absoluuttisesti oikein voi johtaa kurjempaan lopputulokseen kuin se, että valitset pienemmän kahdesta pahasta. Esim. on aina väärin tappaa, mutta entä jos olisi ollut mahdollisuus tappaa vaikka Hitler ennen valtaanpääsyä ja julmuuksia? Eikö se olisi säästänyt paljon ihmishenkiä? Tai jos odottaa lasta, mutta on niin syvästi päihdeongelmainen, ettei pysty edes raskaana ollessaan olemaan raitis, tai hoitamaan lasta kunnolla - niin, on valittava kahdesta pahasta, elämän lopettamisesta ennen kuin se on alkanutkaan tai kärsimyksentäyteisen elämän synnyttämisestä. 

Kannatan siis oikeutta aborttiin, ei siksi että se olisi perimmäisesti oikein, vaan siksi, että tämä maailma on sellainen, että joskus on parempi olla syntymättä tähän olemassaolon tasoon kuin syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Ja en siis ole pystynyt toiveitani manifestoimaan, enkä oikeastaan taida uskoa että pystyisin....eli en pysty? Olen lukenut Purran kirjan ja monia muita, mutta en kai vaan usko.

Uskokin on aika pitkälle asteittain sinnikkäästi harjoiteltavissa oleva asia. Mutta useimmilla ei ole sellaiseen kiinnostusta, eikä siinä ole mitään vikaa.

Itseäni aikanaan manifestoinnissa ei kiinnostanut niinkään tulokset, vaan ensisijainen aina oli se että voisinko päästä varmuuteen että on jotain muutakin kuin materia ja luonnonlait. Mitä epätodennäköisempi oli saavutettu lopputulos, sitä innostuneempi minä olin, mutta vain pieneltä osin siksi että olin saanut mitä halusin materian tasolla. Pääinto tuli siitä, että koin tutkivani aivan uusia vieraita maailmoja ja niiden lakeja, ja sellainen kiehtoi minua aina paljon.