Kristitty mystikko

Mutta niin kauan kuin ihminen kokee itsensä pääosin luonnolliseksi, kuolevaiseksi ihmiseksi, hänellä on tämän kanssa toki monenlaisia ristiriitoja. Hän ei välttämättä edes koe ollenkaan vielä hengellistä todellisuutta. Jos hän on hengellisen tien kulkija, jokin voi sanoa sisimmässä että se on totta, mutta aistit näyttävät koko ajan muuta eikä ole mitään todisteita että mitään muuta maailmaa edes olisi, joten epäusko voi vaivata. 

Tällöin apuna on se vastustamattomuus. Ihminen näkee kuvia sairauksista, sodista, rahavaikeuksista, monenlaisista puutteista ja vaivoista ja kauhuista. Jos niitä vastaan alkaa taistelemaan -ja tämä koskee myös ns. rukoustaistelua (ja edistyneille jopa Vetovoiman lain käyttö on haitallista taistelua, sillä se on yksi mentaalisen vastustamisen ja muutettavan todellisuuden olemassa olemiseen uskomisen muoto) - niiden todellisuus mielessä vahvistuu, ja näin niiden ulkoinen muoto vahvistuu ja muuttuu pysyvämmäksi. Jos saa osavoiton yhdestä ongelmasta, tulee esiin toinen, niin kauan kuin uskoo olevansa luonnollisten avujensa varassa kovassa maailmassa taisteleva aineellinen olento. Parempi on vain antaa kaikkien kuvien olla, yrittämättä kieltää niitä, tai yrittämättä poistaa niitä. Sitten vaan pitää säännöllisesti hiljaisia hetkiä, jolloin ei ajattele ongelmiaan eikä mitään muutakaan, vaan vain "odottaa Jumalaa", kuunnella hiljaisuutta ja tyhjyyttä, josta lopulta uusi näkeminen aukeaa. 

Paradoksaalista kyllä, joskus on sisäisen vastustamattomuuden kannalta parempi hankkia apua materiaalisella tasolla kuin olla hankkimatta. Todellisen olemuksensa oivaltaneet eivät sitä tarvitse, sillä he näkevät että kaikki virtaa siitä joka Minä olen, eivätkä tarvitse muotosymboleita monelle asialle: esimerkiksi lääke olisi vain Minä ilmenneenä muodossa, tavallaan taikakalu tai uskonvahvistus sille, joka ei tiedä että on ikuinen, kuolematon ja vailla vikoja jo nyt. Mutta aloittelija, joka kokee pääosin olevansa aineellinen ihminen vaivoineen, usein pääsee vähemmällä henkisellä vastustuksella hoitamalla ongelman pois päiväjärjestyksestä tavanomaisin materiaalisin keinoin silloin kun se on niin hoidettavissa, ja sitten jatkamalla hengellistä etsintäänsä. Yritys ratkaista esim. oman tai läheisen sairauden ongelma hengellisesti liian aiheessa vaiheessa usein johtaa vain sisäiseen taisteluun, joka on vastustuksen muoto ja vahvistaa ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko,

Kiva, että olet olemassa, ja edelleen palstalla!

Olen tässä alkanut sisäistämään kaikkea sinun ja Goldsmithin opetuksia, kun niitä yhä uudelleen tavailen. Mutta yhtä asiaa, joista te molemmat puhutte en saa pääkopassani järjestymään:

Goldsmithin lainauksella: "God saw every thing that he had made, and, behold, it was very good. Therefore, if there is a devil, God made it, and even the devil must be good"

Ja toisaalla:

"If we can made to believe that God tolarates sickness, knows about it, permits it etc, we have lost all possibility to ever producing a healing."

Ymmärrän siis lukemani, mutta en sisäistä. On vain yksi voima, ja se on Jumala ja Rakkaus. Kaikki on siis Jumalasta. Myös lapseni migreeni. Mutta mites tämä sairauden illuusiomuotoisuus sopii yhteen tähän yhtälöön?

Ap

Siten, että migreeniä, siis kipua aiheuttavaa sairautta, ei ole oikeasti olemassa. Jumala ei ole koskaan luonut sairautta, kuolemaa, vajavaisuutta, vikaa, pahuutta, ja mitään mitä Jumala ei ole luonut, tai oikeammin: minä Jumala ei tälläkin hetkellä ilmennä itseään, sillä kaikki olemassa oleva on Jumala ilmenemässä muodossa - ei ole olemassa. Ei spirituaalisessa todellisuudessa, joka on todellinen todellisuus, josta vääristymä tämä ihmisten kuolevaisten ja sairastuvaisten maailma on. 

Ei ole siis niin että olisi kaksi maailmaa: spirituaalinen maailma (taivasten valtakunta) ja toisaalta lihallisten olioiden asuttama maanpäällinen maailma, vaan olemassa on vain toinen. Juuri tämä tässä nyt on taivasten valtakunta, jossa ei ole syntiä, kuolemaa eikä sairautta, mutta ihmisen ehdollistuminen joka on lankeemuksesta asti yhä syventynyt ja tihentynyt, sementoinut yhä tiukemmin aineen ja mielen lakeja sun muuta sellaista joka sitten heijastuu aistittuun kokemukseen, vääristää kokemuksen niin että taivas näyttää kovin puutteelliselta ja joskus jopa helvetiltä. Mutta Jumala ei ole luonut tai sallinut luomakuntansa muuttuvan: ihmiset vaan nukkuvat eivätkä siksi näe Jumalan valtakuntaa kuten se on.

Kun parantamisesta puhutaan kuten tuossa lainauksessa, se onnistuu tosiaan vain jos näkee sen illuusion läpi, että siinä rukoiltavana on sairas ihminen joka tarvitsee apua. Jos rukoilija alussa sellaisen näkeekin, on parempi kääntyä pois kuvasta ja hiljentyä, sanoa sisäisesti itselleen, että minä haluan nähdä todellisuuden hänestä, en ihmismielen kuvia. Ja kun hengelliset aistit näyttävät ihmisen, hän on aina vailla mitään vikaa tai puutetta, "minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" kuten Jeesuksesta sanottiin. Ei ole mitään muutettavaa, parannettavaa, mitään mitä vastaan taistella, on vain uni tai hypnoosi josta pitää herätä, harha jonka on haihduttava. Jos rukoiltava on vastaanottavainen, tällainen näkemys siirtyy hänellekin ja muuttaa hänen omaa kuvaansa itsestään, ja tämä taas muuttaa hänen kokemaansa todellisuutta. 

Tulihan sieltä se sana "illuusio". Henkisten opettajien mukaan kaikki on illuusiota, jonka "ego" (=ajattelu, ajattelu on siis paha asia!) tuottaa. Varmaan fyysikkojen suorittamat kontrolloidut ja toistetut kokeetkin ovat jotain ihmismielen luomaa illuusiota.... Miten muokkaat Secretin avulla esim. kaavaa E=mc2 ?

Kuinka moni maailmalla erittäin tunnustettu taiteilija, kirjailija, liike-elämän edustaja tai tiedemies on menestynyt Secretin avulla? Nyt nimiä kehiin... (Ja Secretin tekijän nimi ei nyt kelpaa...)

En ole ikinä nähnyt missään  opetuksissa egoa samaistettavan ajatteluun. Termi ego sinänsä on muutenkin epäselvä, koska eri opettajat ja perinteet käyttävät sitä eri merkityksessä, mutta jos sillä tarkoitetaan echarttollemaisesti inhimillisen ehdollistumisen myötä syntynyttä, herkästi puolustuskannalla olevaa "valeitseä", niin ei se ole sama kuin ajattelu.

Ajattelu voi olla tuon egon, tai sitten syvemmän Itsen, palveluksessa, mutta itsessään se on täysin neutraali kyky tai työkalu josta ei olisi mitään järkeä yrittää päästä eroon niin kauan kuin tässä muodon maailmassa oleilee. Toki tilapäisesti, jos henkinen etsijä havaitsee että hänen ajatusmaailmansa täyttää egoististen ajatusten höpinä, hän voi haluta meditoida niinkin että hiljentää ajatuksensa, tutustuakseen paremmin siihen mitä hän on ajatusten hiljaisuudessa. Mutta jos hän tuossa hiljaisuudessa saa sitten vaikka luovan oivalluksen johonkin keksintöön tai taideteokseen, niin sille muodon antamisessa hän käyttää kaikkia inhimillisiä mielen ja ruumiin kykyjään. 

Niin, niin fyysikot kuin heidän kokeensakin tapahtuvat illuusion sisällä. Toiseksi on niin, että tämä maailma on pitkälti massailluusio, ja on rajansa sillä mitä yksi ihminen voi tehdä. Hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ehkä lähipiiriinsä jossain määrin, mutta ei siitä mitään tulisi jos jokainen alkaisi muutella tämän maailman perusoletuksia kuten luonnonlakeja sen mukaan miltä kulloinkin tuntuu. 

Noista The Secretillä menestyneistä ihmisistä en tiedä, kun en edes itse harrasta The Secretiä. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että sen periaatteet toimivat oman elämän parantamisessa niille, jotka siihen uskovat ja joiden psyykkiseen rakenteeseen tuon kaltainen harjoite sopii. 

The Secretin taustalla oleva maailmankuva eroaa niin vahvasti nykyisin yleisimmästä materialistisesta maailmankuvasta, ettei tosiaan ole ihme että suuri osa pitää asiaa järjenvastaisena humpuukina. Samasta syystä on paljon ihmisiä jotka eivät saa hommaa toimimaan: he eivät pysty uskomaan siihen oikeasti, koska heidän maailmankuvassaan ulkomaailma on ehdottoman todellinen, ja jotta siihen saadaan aikaan muutoksia, vaaditaan jotain työtä tai voimaa. Vetovoiman laki näyttäisi tällaisesta maailmankuvasta vaativan, että olisi joku Jumala tai muu yliluonnollinen voima joka tuottaa tulokset. 

On tosin ihmisiä jotka onnistuvat etenemään the Secret kokeiluissaan niin asteittaisesti että onnistuvat ohittamaan mielen epäuskon. Ensin ihan vaan sellaisia muutoksia jotka eivät vaadi mitään uskoa yliluonnolliseen, jotka eivät ole edes kovin epätodennäköisiä että sattuvat sattumalta. Vähitellen, hyvin hitaasti ja systemaattisesti edeten vaativampia juttuja. Sitten vaan jonain päivänä taakse katsoessa huomaa että huh, enpä olisi uskonut näitä juttuja joita nyt tapahtuu mahdollisiksi edes vaikkapa 5 vuotta sitten. 

Mutta maailmankuva tuon taustalla on sellainen, että maailma ei oikeasti ole aineellinen vaan spirituaalinen, ja siksi siinä ei lainkaan päde aineen lait. Se on maailma jossa viidestä leivästä ja kahdesta kalasta voi jakaa tuhansien väkijoukolle ruokaa, koska aineellinen todellisuus nähdään vain ihmisten tietoisuuden tuottamana massailluusiona, joka on ehdollistuneen ihmismielen tuottama vääristymä perimmäisestä todellisuudesta. Illuusiota voi muokata ilman voimaa tai Jumalia.

Jos minulla olisi ollut ruumiistapoistumiskokemus (OBE) ja olisin tarkkaillut kehoani kokonaan sen ulkopuolelta, voisin kenties päätyä näkemään kehon minuuteeni kuulumattomana osana. Vai voisinko sittenkään? Entä jos OBE-kokemukseni olisikin ollut vain aivojeni tuottama hallusinaatio? Kuinka edes teoriassa voisin tietää asian varmasti? Entä jos muistaisin mahdolliset edelliset elämäni? Toisiko tämä varmuuden minästäni erillään olevasta kehosta, jota minuuteni vain asuttaa? En tiedä, ovathan valemuistotkin olemassa ja kaikenlaiset harhakuvitelmat. Ehkä ainoa keino asian selvittämiseksi olisi tehdä itsemurha siinä uskossa, että tietoisuuteni ei olisi viime kädessä kytköksissä kehooni. Jos voisin nähdä matojen nakertavan maallisen majani olemattomiin ja silti säilyttää tietoisuuteni, voisin vakuuttua asiasta. En voisi kuitenkaan kirjoittaa johtopäätelmääni tähän ylös, sillä minulla ei olisi enää millä kirjoittaa.

Kuten itse toteat, kaikki mahdolliset kokemukset on selitettävissä tyhjiin eikä niistä siksi välttämättä ole ihmiselle apua aineellisen kehon tuolla puolen olevan olemuksen oivaltamisessa. Joillekin on apua, mutta jo se että esität nämä kysymykset kertoo että tällä hetkellä sinulle tuskin olisi. Se mikä lopulta auttaa on aivan uusien hengellisten aistien avautuminen, ja sitä voi joillakin edistää kokeilut esim. ruumiistapoistumiskokemusten tai vaikka Vetovoiman lain alueilla, toisilla taas esim. mietiskely tai hiljaisuuden  meditaatio. 

Omasta näkökulmastani ei edes täsmällisesti ole totta että tietoisuus, tai edes Tietoisuus olisi erillään kehosta. Keho vaan on jotain aivan muuta kuin se kuolevainen otus jona ihmisen ehdollistuminen sen näkee. Pitkään aikaan en itsekään nähnyt tätä. Esim. Jeesuksen opetuksista ajattelin aina, että se ruumiin ylösnousemus kyllä menee vähän liian pitkälle ja lienee myöhempien polvien lisäystä opetuksiin. Kunnes näin sen, mitä spirituaalinen keho on, miten se tosiaan on meidän tosiolemuksemme ja kuolematon. 

Tietoisuudesta isolla ja pienellä vielä sen verran, että on tosiaan tietoisuus joka on aivojen tuottamaa ja Tietoisuus joka tuottaa kaiken, myös ne aivot (tai spirituaalisen todellisuuden jonka tulkitsemme aivoiksi). Ihmisen voi hyvinkin vaikka kolkata, ja hän menettää tajuntansa. Samoin käy useimmille nukkuessa. Tietoisuus näyttää sammuneen koska aivojen toiminnasta ei ole aktiivisena tämän maailman tietoisuutta ylläpitävät osat. Silti Tietoisuus ei nuku tai ole tajuton, mutta inhimilliseksi mielen ja ruumiin yhdistelmäksi itsensä kokeva ei vaan huomaa sitä, koska hänelle ainoa tietoisuus jonka hän tuntee on se että on tietoinen tästä maailmasta. Taustalla Tietoisuus hiljaa pitää kaiken koossa, on taustana niin unille kuin valvekokemuksillekin, huolehtii että nukkuja herää unestaan, mutta ihmiselle se ei näytä miltään.

Jääkö ainoaksi keinoksi asian selvittämiseen omakohtaisesti ilmoittautuminen OBE-kurssille, jossa kehitän tekniikan kehosta irtautumiseen, minkä jälkeen teen kenttäkokeita, joissa siirryn tietoisuudessani tuttavieni luokse kysyäkseni tämän jälkeen mitä he tekivät tiettyyn kellonaikaan illalla, eli samaan aikaan kun olin salakatselemassa heitä. Jos heidän tarinansa täsmäisivät omien havaintojeni kanssa, voisin eittämättä varmistua siitä etten ole keho.

Tämänkin toiminta on epävarmaa. Useimmille kävisi niin, että he eivät saisi kokemuksia joita etsivät, ja he vakuuttuisivat enemmän aiemmasta uskomuksestaan että ovat keho. Näin siksi, että ns. ulkoinen maailma on itse luotu heijastus tai tulkinta todellisuudesta, ja jos uskomus tai vahva oletus on, että tuollaiset jutut ei ole mahdollisia, niin kokemus heijastaa tätä uskomusta. Parempi on mennä suoraan sisäisyyteen tutkimaan sitä, kuin etsiä harhakuvista ja heijastuksista, mitä ns. ulkoinen maailma on.