Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kyllä tuollaiset hetket ovat aitoja kokemuksia, tavallaan valaistumisen esiairuita. Idässä niitä joskus kutsutaan satori-hetkiksi. Niitä voi tulla sopivissa tilanteissa kenelle vaan, sellaisillekin jotka eivät välitä mistään hengellisestä tai valaistumisesta pätkääkään. Jokin asia vaan saa mielen hetkeksi pysähtymään, sen ainaiset ehdollistuneet tulkinnat ja kommentit hiljenemään, ja yhtäkkiä hetken ihminen aistii hengellisin aistein. Mutta yleensä aika nopeasti mieli alkaa taas höpöttämään ja nimeämään ja arvioimaan, ja hetkestä on jäljellä enää muisto.
Hengellisillä etsijöillä noiden esiintyvyys on erilaista yksilöittäin. Toisille käy niin että etsinnän edistyessä satorin hetkiä tulee useammin ja ne kestävät pidempään. Mutta on myös minun kaltaisiani, jotka joutuvat tarpomaan autiomaassa ilman elähdyttävää kokemuksen vesitilkkaakaan, ennen kuin sitten yhtäkkiä kokemus aukeaa ja siitä tulee pysyvä tila. Kummastakaan tilanteesta ei tarvitse olla huolissaan, ei siitä jos mitään kokemuksia ei esiinny, tai jos niitä esiintyy.
Kolmas kysymys: johtuukohan tästä kulkemastani henkisestä tiestä sellainen omituisuus, että viime aikoina minulle on tapahtunut kaikenlaisia pieniä vääristymiä ajassa ja paikassa? Sellaisia, jotka joku ohittaisi omana sekoiluna tai jopa hulluutena, mutta itse olen varma, ettei tässä ole siitä kyse. Lähinnä olen vain pistänyt mielenkiinnolla merkille ja ihmetellyt, mistä moinen johtuu. Jotenkin tämä illusorinen rakennelma on alkanut tuntua epästabiilimmalta ja siinä ilmenee kaikenlaisia pieniä outouksia. Vai olenko sittenkin tulossa hulluksi enkä vain tiedä sitä? :D No, ei silläkään liene väliä, hauskaahan tämä vain on.
Tarkennan vielä tuota kolmatta kysymystä. Sanoit aiemmin, että uskomukset määrittelevät kokemukset, ja siitä olen samaa mieltä. Viime aikoina olen ihan toden teolla sisäistänyt, miten tämä taso toimii (syyn ja seurauksen osalta siis) ja antanut enemmän tilaa sille mahdollisuudelle, että aistihavaintojeni tuottama informaatio todellisuudesta on vääristynyt. Ovatko nämä omituisuudet ajan ja paikan suhteen tämän ajattelun tulosta? Siis suora seuraus syystä (eli ajattelutavan muutoksesta)? Minua nämä asiat eivät sinänsä häiritse, pystyn edelleen toimimaan myös perinteisellä ihmistasolla täysin normaalisti, mutta sitä tosiaan olen ihmetellyt, että mistä tämä johtuu.
Kyllä, se johtuu tuosta. Kokemasi maailma on eksternalisaatio siitä mitä uskot ja ajattelet, ja kun et enää yhtä vahvasti usko aistein havaitun todellisuuden ulkoisuuteen ja objektiiviseen todellisuuteen, havaintosi heijastaa uutta tilaa. Tämä taas vahvistaa näkemystä ihmisten näkemän maailman illuusioluonteesta, mikä vahvistaa prosessia.
Siitä ei tosiaan tarvitse huolehtia pystyykö toimimaan tässä maailmassa jos alkaa kokea eri tavoin. Itse koen nykyisin maailman niin tälle maailmalle vieraalla tavalla että sitä olisi edes vaikea sanoin kuvata, ja kuitenkin elän normaalia ihmisten elämää käyden töissä ja tehden kaikenlaista mitä muutkin ihmiset tekevät. Se on kuin roolileikkiin tai näytelmään osallistumista, ja se onnistuu hyvin niin kauan kuin sitä tahdon.
Mystikko, voiko rukoilemalla "kiertää" tällä tasolla toimivaa syyn ja seurauksen lakia niin, että ihmeet tulevat mahdollisiksi? Ja rukoilulla tarkoitan sitä sinun harjoittamaa hengellistä näkemistä, en perinteistä "kädet ristiin ja pyytämään" -tyyppistä ratkaisua. Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Kyllä voi. Nämä lait ovat hengellisen näkemisen edessä kuin keksittyjä lasten leikkien sääntöjä, joita voi rikkoa kun niin haluaa. Se on kuin koulun pihaleikki jossa pitäisi pysyä tietyssä ruudussa kunnes jotain tapahtuu, joku tulee koskemaan tms. Mutta jos leikki kyllästyttää, aina voi sanoa että no, tämä leikki riittää jo, poistun tästä ruudusta nyt ja teen muuta. Samanlaisia ovat tämän maailman perustavina lakeina pitämät lait sille joka näkee hengellisen todellisuuden. Vähän kuin Jeesus joka sanoi rammalle, että ota vuoteesi ja käy. Hengellinen näkeminen ei näe mitään estettä sille että "rampa" kävelisi, sillä sen silmissä lähimmäinen on hengellinen, täydellinen Jumalan lapsi jota kahlitsee vain tämän maailman uskomukset eikä mikään todellinen.
Ja toinen kysymys: ovatko suuret elämänmuutokset (kuten pysyvä laihtuminen, addiktioista irtipääseminen ym.) siksi niin vaikeita, kun ihmiset tapaavat keskittyä niiden suhteen vain ulkoisiin muutoksiin? Esimerkiksi laihdutettaessa kehonkuva ja tuntemus itsestä pysyy samankaltaisena, ja siksi kilot kertyvät aina takaisin?
Tuoohon on monia syitä, miksi muutokset on niin vaikeita. Yksi on tosiaan vain ulkoisiin käyttäytymismuutoksiin keskittyminen, samalla kun se persoona pysyy samana. Se vain rajoittaa ja kieltää itseään, ja on erittäin todennäköistä että ego nousee jossain vaiheessa kapinaan moista kurinpitoa vastaan. Toisaalta ihmisten uskomus siitä mitä ihminen on on sellainen, että ihminen on tapojensa ohjelmoija ja orjallistama, ja monet tulevat toteuttaneeksi tätä uskomusta. Kun vielä tulee kaikenlaista ns. tieteellistä tietoa ilmöiden fyysisestä perustasta, ihmisten ohjelmoituminen ongelmiinsa vahvistuu aina vaan. Esim. laihduttaja voi uskoa että hän vaan on geneettisesti sellainen että laihtuminen on äärimmäisen vaikeaa, tai addikti voi syyttää perimäänsä ja/tai kasvuympäristöään. Perimmäinen ongelma on uskominen yleensä tähän tämän maailman ihmiskuvaan, jossa ihminen on rajallinen, fyysis-psyykkinen olento jonka pitää jotenkin rämpiä sen avulla mitä nyt on geeni- ja olosuhdelotossa sattunut saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, mitä synti tarkoittaa? Olet muistaakseni aiemminkin viitannut hyvän ja pahan tiedon puusta syömiseen hetkenä, josta eteenpäin ihminen on elänyt Jumalan valtakunnan sijaan dualismin - hyvän ja pahan - sokaisemana. Onko synti siis sitä, että tuomitsee todellisuuden hyväksi tai pahaksi vai onko se jotain muuta?
Dualismi, hyvän ja pahan tieto, on perisynti ja kaiken synnin juuri. Siitä sikiää sitten kaikki se muu, mitä käytännön tekojen ja ajatusten tason syntiä ihmiset tekevät. Se peittää ihmiseltä näkyvistä hengellisen maailman ja sen totuudet ja tuo tilalle valheen kylmästä materiaalisesta maailmasta, jossa voimaton ihmisparka taistelee yksin, vailla välittävää Jumalaa, toisia materiaalisia ja henkisiä voimia vastaan. Kun kaiken aikaa totuus on, että "minä ja Isäni olemme yhtä", että "kaikki mikä on minun, on myös sinun". Kuinka erilainen olisi maailma, jos ihmiset kokisivat että heillä on jo kaikki mitä he tarvitsevat, koska se syntyy hengelliseltä tasolla jolla on yhtä Isän kanssa? Ei tarvitsisi enää taistella elannon eteen, ei pelätä toisia ihmisiä tai organisaatioita jotka uhkaavat viedä materiaalisen hyvän, ei bakteereja tai viruksia, ei aseita tai voimia tai valtoja. Sillä kaikki tietäisivät mitä Minä olen, että en ole tuhoutuvainen ruumis vaan ikuinen henki jota ei voi mikään tämän maailman illuusio vahingoittaa.
Käytännön elämässä ihmiset usein taistelevat yksittäisten ajatus- tai tekosyntien kanssa. Jokaisella on ominaiset taipumuksensa siinä, minkä tyyppisille universaalin lihan mielen (joka on yhtä kuin tämän ihmiskunnan vallitsevan tietoisuuden tilan kollektiivinen tietoisuus) houkutuksille on alttein. Joku ahnehtii, joku tulee riippuvaiseksi päihteistä tai muista tuhoisista käytöksistä, joku valehtelee, joku on kiivas ja tulee satuttaneeksi toisia psyykkisesti tai fyysisesti. Useimmat yrittävät taistella näitä ongelmiaan vastaan niin, että tekevät projekteja haitallisten käytösten tai ajattelumallien lopettamisesta. Mutta harvoin muutokset ovat pysyviä tai sitten yhden synnin tilalle tulee toisia. Ainoa ratkaisu on "viedä kirves puun juureen", iskeä kaiken synnin lähteelle joka on dualismi, tunne erillisyydestä Jumalasta ja tunne että Jumalan maailmassa olisi hyvää ja pahaa.
Minulle koko ihmisten näkemä materiaalinen maailma on illuusio, joten kalan ilmestyminen tyhjästä on vain yksi illuusio illuusion sisällä - täysin mahdollinen.
Tämänkaltaisissa kysymyksissä on aina 2 vaikeutta vastata niihin: ensimmäinen on minän käsite, jos minulta kysytään pystynkö johonkin, ja toinen on todellisuuden luonne.
Minän käsitteellä tarkoitan sitä, että jos joku kysyy minulta pystynkö, niin hän todennäköisesti tarkoittaa ihmisolentoa, samanlaista kuin hän itsekin. Luonnollisen ihmisen tasolla minulla ei ole mitään erityiskykyjä, ja myös Jeesus korosti ettei voi tehdä mitään ilman Isää. Pystyikö siis Jeesus monistamaan leivät tai kalat, tai pystyykö Käyttäjä102? Ei kumpikaan pysty, jos nimillä viitataan ihmiseen, lihaa ja verta olevaan. Mutta Tietoisuus, tai Jumala, se joka tietysti minun näkökulmastani on Minä, pystyy. Se tekee mitä haluaa, ja ihmisolemukseni on vain työkalu. Se ei päätä ihmeistä eikä mistään muustakaan, se vain on kanava sille mitä Henki tahtoo tehdä tai jättää tekemättä. Joskus aiemmin puhuin ihmisille enemmän muodossa "minä" kun tarkoitin hengellistä, jumalallista olemusta, kaikkien yhteistä Minää, mutta olen vähentänyt tätä koska lähes poikkeuksetta ihmiset käsittävät että siinä tuo ihminen väittää omaavansa mielen- tai ruumiin kyvyissään jotain yliluonnollisia erityiskykyjä, ja sitä en väitä. Eniten tämän väärinkäsityksen uhriksi on joutunut Jeesus, jota on alettu palvomaan henkilönä, vaikka hän kaikissa käänteissään korosti että Isä tekee teot, ja yritti saada ihmiset etsimään samaa jumalallisen tietoisuuden tasoa itsestään.
Toinen asia on tuo todellisuuden luonne. Jo alussa sanoin, että en usko objektiiviseen todellisuuteen, joten sellaiset kysymykset ovat minulle aika merkityksettömiä. Ihmiset eksternalisoivat omat maailmansa, ja on valtavan erilaisia maailmoja jopa näennäisesti yhteistä jakavan, kollektiivisen inhimillisen tietoisuudentilan sisällä. On ihmisiä, joiden elämässä ns. ihmeet ovat jopa varsin tavallisia. Ja on paljon ihmisiä joiden maailmassa kaikenlaisten ihmeiden mahdollisuuskin on täysin pois suljettu. Jeesuksestakin sanotaan Raamatussa, että jollain alueilla hän ei voinut tehdä mitään ihmeitä ihmisten epäuskon takia. Ns. ihme kun vaatii paitsi henkilön joka näkee tämän illuusion läpi ja voi siksi tuoda hengellistä todellisuutta tähän maailmaan, myös vastaanottavaisen tietoisuuden joka toivottaa tervetulleeksi sellaisen näkemisen. Kenenkään päälle ei pakoteta heidän maailmankuvaansa ehkä järkyttäviä ihmeitä, ja on oikeasti monelle psyykkisesti jopa välttämätöntä kieltää sellaisen mahdollisuuskin, ainakin tällä hetkellä.