Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Persoonaton tarkoittaa eriytymätöntä. Se on jotain mahdotonta. Jos Jumala on persoonaton, meillä ei voi olla mitään yhteyttä Häneen, koska Hänellä ei ole ominaisuuksia, Hän on persoonaton. Aineellinen aine on objektiivinen. Ei persoonallisuutta, ei aihetta. Tämä on mahdotonta.
Jumala ei ole persoonaton.
Mekin olemme perusolemukseltamme persoonattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjasta Srimad Bhagavatam, viides laulu. Sivu 105
Jotta joku voitaisiin hyväksyä Jumalaksi tai Jumalan inkarnaatioksi, hänen kehossaan on oltava nähtävissä Jumalan tuntomerkit.
_________________________________
On ollut nykyaikanakin tapauksia, joissa ihmiset ovat väittäneet olevansa Jumala tai avatarat. Mutta sitä on helppoa tarkistaa. Ensinnäkin heistä on puhuttu tuhansia vuosia aikaisemmin vedalaisissa teksteissä, ennustuksina.
Jokin ei nyt täsmää. Kaikkiahan me olemme tavallaan Jumalia. Jos joku voitaisiin hyväksyä Jumalaksi... millaisia on hänen kehossaan olevat tuntomerkit? Jotenkin outoa...
Me emme ole Jumalia. Jos olisimme Jumalia, emme tarvitsisi lääkäriä, kun sairastumme. Voisimme elää ilman ruokaa. Meidän ei tarvitsisi tehdä töitä. Voimamme olisi valtava. Mutta näin ei ole - me emme ole Jumalia.
Olette jumalia jotka ette tiedä olevanne sitä ja siksi uskomuksenne rajoittavat teitä. Kuin olisit saanut ison perinnön ulkomailta, mutta tieto ei olisi vielä tullut perille. Eläisit edelleen kuten köyhä ja miettisit miten saat kuukauden palkan riittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan.
Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).
Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.
Valaistunut Nisargadatta Maharaj on sanonut näin, kun on päässyt valaistumispolullaan tiettyyn vaiheeseen:
”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa."
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
On huomattava, että eri henkilöt käyttävät sanoja eri tavoin. Tietoisuus voi tarkoittaa montaa eri asiaa, esim. ihmisen käytössä olevaa tahdon mukaan suunnattavissa olevaa havainnointikykyä, tai toisessa ääripäässä kaiken ikuista perusolemusta, samaa kuin Olemassaolo. Ei kannata yrittää sanojen tasolla liikaa yrittää sopeuttaa eri opetuksia yhteen, koska sanat voivat pilkkoa todellisuutta osiin eri tavoin. Mutta siitä näkökulmasta voi toki sanoa Tietoisuuden kuten minä siitä puhun olevan harhaa, että mitä on Tietoisuus jos ei ole mitään tiedostettavaa? Loppujen lopuksi Todellisuus on kaikkien sanojen tuolla puolen, kaikkien dualismien kuten Oleminen-Olemattomuus tuolla puolen.
Vierailija kirjoitti:
Avun pyyntö kristitylle mystikolle.
Pyydän sinulta apua vaivaan, joka meinaa tuhota elämäni.
En voi tarkemmin kertoa tässä mistä vaivasta on kyse.
Parantava voima tietää mennä oikeaan paikkaan.
Auta.
Kiitos.Nm. K-H.
Olen nähnyt tämän viestin ja olen sinun kanssasi tässä asiassa.
Advaita vedanta (ei siis dvaita) on varmasti ihmsten oppijärjestelmistä lähinnä omaani oleva, kuten joku arvelikin.