Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että kun on sellaisia kulttuureja, missä yksilöllisyyttä ei niin korosteta kuin esim länsimaissa, jossa tunnutaan menevän yhä enemmän siihen suuntaan, että yksilöt haluavat vahvasti korostaa omaa yksilöllisyyttään tavalla tai toisella. Enkä näe siinä mitään pahaa, kuten en näe siinäkään, ettei niin tehdä, mutta mietin, voisiko heidän olla helpompi valaistua, jotka ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa yksilöllisyyden sijaan korostetaan yhteisöllisyyttä. Heillä ei olisi niin paljon sitä egoa kuorittavana pois?
Monet ihmiset ovat valmiita menemään hyvinkin pitkälle ollakseen erikoisempia ja yksilöllisempiä kuin muut, niin voisi kuvitella, että heillä on enemmän sitä egon lastia, mutta ei se välttämättä kuitenkaan niinkään ole.
Joku voi olla hyvin vahva egoltaan, vaikka muuten olisi esim. ulkoisesti tai harrastustensa ym. puolesta hyvinkin neutraalin oloinen tyyppi.
Tuli tästä kysymyksestä mieleen, että onko tarkoitus varsinaisesti häivyttää tai "tap paa" egoa. Sehän on ihan käytännöllinen työväline niin kauan kuin täällä pallolla tallaillaan. Ihmisen pitäisi vain tajuta, että ego ei tosiaan ole se mitä olet, vain työkalu. Muistan mystikonkin joskus verranneen tätä vasaraan tai vastaavaan. Se on hyvä työkalu, kun ollaan vaikka taloa rakentamassa, mutta ethän sinä silti ole se vasara.
Ego on ehkä vähän niinkuin joku traktori joka on villiintynyt, ehkä käsijarru on jäänyt laittamatta päälle(en todellakaan tiedä voiko näin käydä, kun en ole traktoriekspertti), kun kuski on lähtenyt tauolle. Voi näin saada aikaan kamalaa jälkeä, vaikka kuskin ollessa puikoissa homma pelaa hienosti.
Ja kun kerran on tajunnut tosiolemuksensa ja laittanut egon sille kuuluvalle paikalle, niin eikö Jumala voi ilmaista itseään vaikka kuinka räikeässä muodossa silti samaistumatta siihen. Ei kai valaistuneen tarvitse ryhtyä hajuttomaksi ja mauttomaksi? Kyllähän näitä valaistuneita löytyy vaikka millaisia persoonia. He eivät vain samaistu siihen rooliin. Ja tarvitaanhan täällä maailmassa kaikenlaisia ihmisiä eri tehtäviin joten miksi Jumala ei voisi omaksua siihen tehtävään sopivaa "hahmoa".
Tietty jos joku ihan tarkoituksella haluaa erottua muista ja ulkoisista ominaisuuksia, käyttäytymisestä ym. tulee itse tarkoitus, niin silloin on varmaan ego asialla. Mutta toisaalta eikö myös tällainen olen tooooosi tavallinen ja tylsä voi ihan hyvin olla egon omaksuma rooli. Ja toisaalta jos meillä on myös kolektiivinen ego, niin eikö joku kyläyhteisö esim. voi olla egolle polttoainetta? Me täällä olemme tällaisia ja nuo tuolla naapurikylässä on ihan erilaisia. Meidän kylässä on tehty aina asiat näin ja asioista on turha pullikoida jne.
Ego-sanaa käytetään monesta eri asiasta. Jos sillä tarkoitetaan Tollen tapaan valeminää, joka syntyy siitä kun ei tunneta tosiolemusta ja sitten yritetään muodostaa muotoihin (keho, omistukset, ihmissuhteet jne) samaistumisista ja leimoista ikään kuin identiteetti, niin sellaista ei tarvita sen jälkeen kun on oivaltanut tosiolemuksensa. Mutta ei sillä aina tarkoiteta tuollaista, se voi olla vain se mielen osa joka panee asioita toimeksi maailmassa. Eikä se silloin ole mitenkään haitallinen tai mitään mistä pitäisi päästä eroon, sen enempää kuin ei kukaan yritä kehostaankaan päästä eroon ajallisen elämän aikana koska se on täällä hyödyllinen kulkuneuvo.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että kun on sellaisia kulttuureja, missä yksilöllisyyttä ei niin korosteta kuin esim länsimaissa, jossa tunnutaan menevän yhä enemmän siihen suuntaan, että yksilöt haluavat vahvasti korostaa omaa yksilöllisyyttään tavalla tai toisella. Enkä näe siinä mitään pahaa, kuten en näe siinäkään, ettei niin tehdä, mutta mietin, voisiko heidän olla helpompi valaistua, jotka ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa yksilöllisyyden sijaan korostetaan yhteisöllisyyttä. Heillä ei olisi niin paljon sitä egoa kuorittavana pois?
Monet ihmiset ovat valmiita menemään hyvinkin pitkälle ollakseen erikoisempia ja yksilöllisempiä kuin muut, niin voisi kuvitella, että heillä on enemmän sitä egon lastia, mutta ei se välttämättä kuitenkaan niinkään ole.
Joku voi olla hyvin vahva egoltaan, vaikka muuten olisi esim. ulkoisesti tai harrastustensa ym. puolesta hyvinkin neutraalin oloinen tyyppi.
Itse asiassa vahva ego usein johtaa todennäköisemmin valaistumiseen, koska se aiheuttaa niin paljon kärsimystä. Ilman sitä ihminen voi olla sen verran tyytyväinen tavanomaiseen ihmisyyteen ettei häntä kiinnosta tavoitella mitään henkisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moro. Hunttailisin että voiko tietoisuus jakaantua moneen osaan, vai onko se jakamaton ei kai ykseys voi jakaantua?
Hmmm.Hyvä kysymys. Ehkä kyse ei olekaan jakautumisesta, vaan siitä, että Tietoisuus vain pystyy ilmentymään monena, vaikka pysyykin kokonaisena. Mystikko ja varmasti moni muukin osaa tuohon vastata varmasti paremmin. :)
Onko meri jakautunut moneen, jos siinä ilmenee aaltoja? Se on silti yksi meri, vaikka aaltojen tasoa tarkastellessa voitaisiinkin nähdä näennäisen erillisiä aaltoja jotka ovat eri korkuisia ja muotoisia, joilla näyttäisi olevan yksilöllisiä ominaisuuksia. Ne ovat silti osa merta.
Etsi se mikä on aina läsnä, ajattelitpa tai olit ajattelematta, tunsitpa jotain tai olit tuntematta. Tietoisuus on aina läsnä, se on aina ollut ja tiedostanut jokaisen ajatuksesi, tunteesi ja aistimuksesi. Se on hyvin arkinen kokemus, johon usein ei vain kiinnitetä huomiota koska siinä esiintyvät kokemukset vetävät kaiken huomion puoleensa.