Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Tälläistä käytännön asiaa tiedustelen Mystikolta, että johtuuko pitkät kirjoitustauot nykyään siitä, ettei palstalle voi kirjoittaa klo 23 aikaan laisinkaan?

Osin siitäkin, olen luonnostani yöeläjä ja tykkään kirjoittaa myöhään, kun muut asiat on hoidettu. Mutta myös ihan vaan siitä että intuitio ei ole ohjannut kirjoittamaan tänne vähään aikaan, ja teen aina sen mitä intuitio sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että ymmärrän senkin että tapahtumien tasolla elämäni ei ole ollut mitenkään erityisen raastavaa. Monilla on ollut pahempaakin, omalla kohdallani on kyse siitä, että koko ajan odotan että jotain pahaa tapahtuu. Ja erityisen raskaalta se tuntuu, jos on hetkenkin ollut iloinen ja levollinen. Parempi siis olla olematta?

Sinulla on valta oman mielesi yli, kaikilla on. Mieli on yhtä lailla työkalu kuin keho. Ei kehokaan lähde kävelemään vaikka kauppaan silloin kun päätät että vietät koti-iltaa, eikä tanssimaan kun haluat istua rauhassa paikallasi. Ei mielenkään pitäisi, vaan sen pitäisi olla yhtä lailla alamainen omistajalleen ja totella, jos omistaja sanoo että tuollainen ajatuskuvio ei ole terve eikä mitenkään hedelmällinen joten luovun siitä.

Valitettavasti ihmisiä ei kasvateta siihen, että myös mieli on instrumentti, vaan he tavallisesti uskovat olevansa mielensä, ja niinpä mielen hallinnasta on tullut vaikeaa. Se on kuitenkin taito joka on kaikkien opeteltavissa: jokainen voi oppia pois niistä haitallisista ajatusmalleista joita on elämänsä varrella omaksunut. Ne ovat kuin pimennysverhoja ikkunan edessä: ulkona paistaa aurinko, mutta ihminen istuu pimeässä huoneessa ja valittaa pimeyttä, rukoillen valoa. Mutta valo on koko ajan, aurinko on koko ajan, ongelma on vain että pitäisi avata pimennysverhot omassa kodissaan. Sama on elämän täyteyden ja Jumalan laita: ne ovat koko ajan, mutta ihminen ei koe niitä koska mielessä on kaikenlaisia uskomusrajoittimia.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, tarvitsisin rukouksen.

Olen manifestoinut yhden asian, ja synkronismi on ollut valtavaa. Tarvitsisin vielä viimeisen uskonrippeen, että uskallan päästää toiveeni irti ja toteutumaan.

Kiitos, ja rakkautta :)

Onneksi rukoukset eivät ole riippuvaisia ajasta ja paikasta. Vaikka en ollutkaan ihmisenä lukemassa tätä kun sen kirjoitit, niin se että olet ottanut tietoisen yhteyden minun ihmismieltä laajempaan tietoisuuteeni, on itsessään tuonut sen mitä etsit. 

Vierailija kirjoitti:

Henkisen avautumisen myötä aloin nähdä jonkinlaisia auran kaltaisia ilmiöitä. En siis mielestäni näe auroja, koska olen tietysti selvittänyt mitä niiden näkeminen on sen jälkeen kun omat näkemiseni alkoivat. Ne ovat kuitenkin saman tyylisiä, kuvailematta nyt asiaa sen tarkemmin, tärkeää tässä nyt on vain periaate. Tätä on jatkunut jo yli 10 vuotta ja olen edelleen terveiden kirjoissa. Lisäksi se mukava piirre noissa on, että niiden näkeminen tuo aina hyvää elämääni.

Hullultahan se kuulostaa, siksi en enää puhu asiasta kenellekään. Alussa oli tarve kertoa läheisille, ihmiset eivät reagoineet positiivisesti vaan joko luulivat minun valehtelevan tai antoivat neuvoja silmälääkäriin menosta aina Jeesuksen nimen käyttämiseen. 

Nuo ovat tosiaan asioita, joista ei yleensä kannata ihmisille kauheasti puhua, ihan siitä käytännön syystä että se ei hyödytä ketään. Itselle se aiheuttaa vain omituisen maineen, ja ne toisetkaan eivät hyödy mitenkään siitä että ylimielisesti toteavat mielessään, että siinäpä on höyrähtänyt tyyppi. Sama koskee hengellisiä kokemuksia yleisemminkin: niiden kertominen kaikille vastaantuleville ei ole hyödyksi kellekään. Käsittäisin, että vertaus helmien sikojen eteen heittämisestä kertoo juuri tästä: ei ole mitenkään hyödyllistä heittää syvällisen hengellisen näkemisen hedelmiä niiden eteen, joiden mielestä ei ole olemassa mitään muuta kuin materiaalinen maailma, ja kaikki muu on hullujen houretta.

"Eikö tätä mekanismia voisi jotenkin muulla keinolla sammuttaa kuin kiinnostumalla henkisestä kehityksestä josta en ole kiinnostunut? Sama koskee meditointia."

Riippuu mitä tarkoittaa henkisellä kehityksellä. Jotain omassa tietoisuudessa ja uskomusmaailmassa pitää muuttua, että tuollaisesta kuviosta pääsee eroon. Mutta sen ei tarvitse olla mitään valaistumisen tai Jumalan tai muun varsinaisesti henkisen tai hengellisen tavoittelua. Työtä voi tehdä myös puhtaasti psyykkisellä tasolla, pyrkien tiedostamaan uskomuksiaan entistä paremmin ja kyseenalaistamaan niitä. Jotkut terapiamuodotkin harrastavat sellaista "uudelleenohjelmointia", ja monelle ne toimivat varsin hyvin. Siis jos tavoitteena on vain tasapainoisempi ja vähemmän tuskaa sisältävä elämä, ei mitään sen yliluonnollisempaa.