Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, pieni kysymys manifestoinninta:
Muistelen sinun kertoneen, että pääsit sen avulla eroon silmälaseista, eli paransit fyysistä näkökykyäsi. Ymmärrän "periaatteen", mutta kertoisitko, mitä teit ihan käytännössä? Millaisia "harjoituksia" teit, miten muutit ajatteluasi jne.
Kiitos, ja kiitos myös koko tästä ketjusta!
Minä käytin hyväkseni jostain lukemaani ajatusta, että iän myötä likinäköisyys voi itsestään parantua kun ikänäköisyys iskee. Olin kuitenkin kolmikymppinen joten voisi ajatella että lähinäkö alkaa huonontua. Niinpä ajattelin usein sitä, että tämä on tieteellinen fakta, että ihmisen näkö kehittyy pois likinäköisyydestä, kaukonäköisyyden suuntaan iän myötä. Joka päivä ajattelin että näen vähän paremmin.
En käyttänyt enää silmälaseja muuta kuin ajaessa, vaikka en nähnytkään käytännössä hyvin, ja vähitellen alkoi tulla välähdyksiä jolloin hetkittäin näin hyvin - ja sitten seuraavalla silmänräpäyksellä kaikki taas sameni. Mutta minä jatkoin sen uskottelemista itselleni, että käynnissä on koko ajan prosessi jossa näkö paranee, ja jokainen sellainen hetkittäinenkin tarkan näkemisen hetki on vahvistus siitä. Lopulta prosessi oli jotenkin niin luonnollinen, että en edes ihmetellyt etten ollut enää aikoihin tarvinnut laseja - totesin vaan, että ai niin, joskus en nähnyt kauas hyvin, ihan kuin se olisi ollut toisessa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Rukoilisitko minunkin puolestani? Järkkymättömän sisäisen rauhan ja ihmismaailman illuusioluonteen olen kyllä omakohtaisesti saanut kokea, mutta jotenkin illuusioon on niin helppo luiskahtaa takaisin. Elämässä on tullut eteen se vaihe, kun kaikki ulkoinen menettää merkityksensä, mutta lopullista oivallusta itsestä ja pysyvää rauhaa en ole saavuttanut. Sinkoilen edestakaisin enkä oikein mihinkään koe kuuluvani.
Kiitos kaikille tästä ketjusta! Todella huojentava huomata, etten ole etsintöineni, ahdistuksineni ja kokemuksineni yksin!
Kyllä rukoilen. Tämä on juuri se vaihe missä tällä hetkellä on hyvin suuri määrä ihmisiä. Entisinä aikoina harva pääsi edes niin pitkälle, mutta nyt on niin että moni on edennyt irti vanhoista "epäjumalista", vanhojen uskontojen vääristä käsityksistä, samoin irti samaistumisesta ihmisegoonsa ja sen tavoitteisiin, mutta moni on vielä välitilassa jossa ei ole kokenut sitäkään mikä on noiden illuusioiden takana.
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, voisitko rukoilla isäni puolesta?
Jo ennen kuin pyydätte, Isä tietää mitä tarvitsette. Samoin toimii rukous: vaikka en ole ihmisenä ollut katsomassa tätä kun kirjoitit, silti rukous on "toiminut".
Vierailija kirjoitti:
Mystikko ja te muutkin, voitteko rukoilla puolestani. Olen ihan loppu tähän pimeään yöhön. Masentunut, tyhjä, onneton, kipeä, väsynyt.
Rukoilen.
En varsinaisesti kysymyksiin enkä etsijöihin, mutta tähän maailmaan, kyllä. Siitä on tullut niin vieras omalle tietoisuudelleni, että vaatii ponnisteluja pysyä siinä. Toisaalta en voi myöskään lähteä tämän haluni vuoksi vielä, koska tässä harhassa elää niin paljon muita Jumalan lapsia, oman mielensä ja ihmisuskomusten vankeina. Se paikka missä minun kuuluu olla nyt on täällä, toisten Jumalan lasten tähden. Tiedän, että sittenkin kun jätän tämänhetkisen kehoni, tavalla tai toisella palvelen edelleen, kunnes kaikki on palannut ykseyden ja rauhan tilaan eikä ole enää Jumalan lapsia jotka eivät tiedä perintöosastaan, taistelemassa erilaisten harhamaailmojen rikkauksien murusista, ikään kuin olisivat itse köyhiä ja puutteessa.