Kristitty mystikko

Vai oliko maailma alunperin Jumalan / rakkauden ilmentymä, jossa Jumala halusi leikkiä itsensä kanssa luomalla illuusion itsensä jakamisesta näennäisesti erillisiin osiin ajan illuusioon antaen kaikille vapaan tahdon, jonka puitteissa osat alkoivat ajan kuluessa pitää kaiken järjen vastaisesti illuusiota totena unohtaen alkuperänsä Jumalassa, jolloin heidän uskonsa vääristi Jumalan puhtaan luomistyön erillisyyden näyttämöksi hyvän ja pahan draamalle? Ja nyt leikki on mennyt niin pitkälle, että ihmiset samaistuvat luomaansa draamaan ja roolihahmojensa kärsimykseen, vaikka kärsimys ei Jumalan Pojalle ole mahdollista. Vain ego voi kärsiä ja ihmiset ovat ajautuneet jo niin kauaksi tosiasioista, että uskovat olevansa egoja. Jotkut ovat saaneet tästä kaikesta tarpeekseen kaipaamalla takaisin Jumalan yhteyteen omaksi itsekseen. Alkuperänsä muistaminen on mahdollista, kuten kristitty mystikko on osoittanut. Tarvitsee karistaa vain erillisyyden suomut silmistään ja nähdä viattomuutensa Jumalan Poikana.

Raamatussa Jumala sanoo kaiken luotuaan, että katsoi luomakuntaa ja näki että se oli kaikki hyvää. Spirituaalinen todellisuus, Jumalan valtakunta, on se todellinen luomakunta, josta vääristymiä ovat kaikenlaiset illuusiot, toiset lähempänä alkuperäistä luomusta, toiset kauempana siitä. Ihmiskunnan tämänhetkinen ei ole mitenkään erityisen lähellä, on paljon hienovaraisempiakin illuusion muotoja. 

Toisaalta ihminen on kehitysmuoto, jolla on mahdollisuus sitä kaivatessaan nousta täyteen tietoisuuteen asti. Silloin kun samaistumme ihmismuotoon, me olemme aina "Jumalan Poika", Jumala virtaamassa muotoon, Jumala lihassa. Toisaalta voimme tiedostaa myös sen, että olemme myös itse Lähde, joka vain esittää välillä ihmisen roolia. 

Itselleni siihen asti tie oli pääosin iloa, kun kuljettiin kohti Jumalan tiedostamista. Nuoresta asti olin kaivannut Jumalaa, pitänyt tieni päämääränä Jumalaa. Sitä joka on Oleminen, Elämä, Kaikki-Mitä-On - Minä olen. Mutta edes se ei ollut tarpeeksi, ja se mitä on sen jälkeen herätti minussa sanoin kuvaamatonta kauhua. Absoluuttinen tyhjyys, liekin sammuminen, jotain jossa olemisella ja olemattomuudella ei ole enää mitään eroa. Se, mitä oli ennen maailman luomista, ja joka säilyy kun kaikki illuusiot katoavat. Parabrahman joka synnyttää Brahmanin, olemattomuus josta syntyy oleminen. Sen kaiken tiedostaminen on ihmiselle mahdollista, ja kukin kulkee siihen asti mihin tahtoo. Tai mihin tietoisuus vie - itse jos olisin ihmismielelläni valinnut, olisin jäänyt jumaluuden kokonaisuuden tuntemiseen, jossa Olemassaolo, Tietoisuus ja Autuus hallitsee, tietämiseen, mutta minun oli pakko kulkea siitäkin läpi Tyhjyyteen.

Jos koko "ulkopuolinen todellisuus" ja ylipäätään erillisyys on kollektiivisen mielen luomus, niin kuinka se kykenee esim. luomaan ihmisen kehon ja kaikki lainalaisuudet, jotka pitävät sitä hengissä? Ihmisen kehon toiminta on sarja erittäin monimutkaisia prosesseja, joita tietoinen mieli ei nykypäivänäkään ymmärrä kuin pintapuolisesti. Kuinka tämä mieli kykenee tämän lisäksi pitämään yllä koko maailmankaikkeutta rinnakkaistodellisuuksineen ja kaikkia yksityiskohtia siinä? Ihmiset löytävät jatkuvasti uusia eliölajeja, joista eivät ole tietoisia, mutta jotka he itse ovat luoneet. Tämä menee vain ymmärrykseni yli. Käyttävätkö näennäisesti erilliset mielet / egot jumalallista luomisvoimaansa tähän, mutta tekevät sen kaiken egon suodattimien läpi uskoessaan erillisyyteen, syyllisyyteen ym. harhoihin?

Tässä on kaksi asiaa jotka tulee muistaa. Ensinnäkin, kaikki mitä on, on Jumala ilmenemässä. Myös ihminen. Useimmat rajoittavat itseään jatkuvasti rankasti perityillä ja opituilla uskomuksillaan, mutta todellisuudessa heillä on käytettävissään Jumalallinen voima. "Minä olen aina sinun kanssasi", "Minä ja Isäni olemme yhtä". Ihmisen kyvyt siis eivät olekaan alitajuisella tasolla niin rajoittuneita kuin mitä tietoinen mieli uskoo.

Toinen juttu on, että todellinen todellisuus ON olemassa, ja jotain siitä aina heijastuu ihmisten illuusioihinkin. Illuusio on hyvin rankka vääristymä, mutta ei yleensä totaalinen harhanäky jossa nähtäisiin olevainen siellä missä ei ole mitään. Se on enemmänkin vääristymä, jossa siellä missä on ikuinen nähdään kuolevainen, missä on rakkautta nähdään rakkauden ja vihan sekasotku, missä on pelkkää kauneutta nähdään ruman ja kauniin vaihtelua, ainetta siellä missä on henkeä. Mutta illuusio ei pysty useimmilta ihmisiltä, ei ainakaan koko aikaan, täysin peittämään todellisesta säteilevää olemusta. Kollektiivisesti vielä jopa tänä äärimmäisen materialismin aikana, jona pyhän kokemus ei ole sellainen mistä useimmat haluaisivat puhua julkisesti, voidaan jonkin ihmistä suuremman läsnäoloa kuvata ihailemalla esim. maailmankaikkeuden tai luonnon monimutkaisuutta. 

Eikö ihmisiä hallitse kaikki se mistä he eivät ole tietoisia, eli alitajunta? Eikö joukkoilluusio muodostu tällöin ennen kaikkea siitä, mihin ihmiset alitajuisesti uskovat?

On toisaalta yksilön alitajunta ja toisaalta kollektiivinen alitajunta. Nämä vuorovaikuttavat toisiinsa, ja ovat luomassa tätä illuusiota missä elämme. Eikä vain ihmisten tietoisuudet ja alitajunnat vaan kaikkien riittävän samanlaisten olentojen, sellaisten jotka kokevat ajan ja paikan todellisuuden.

Jos ulkoinen todellisuus on kollektiivisen mielen projektio, niin liskoihmisten kullissien takainen hallinta voisi olla teoriassa täysin mahdollinen alitajuinen projektio ihmisten kyvyttömyydestä hallita elämäänsä ohjelmointiensa yli.

Teoriassa, mutta käytännössä riittävä määrä ihmisiä ei projisoi tuollaista asiaa juuri liskoihmisten kautta. Muunlaiset uskomukset voimista, joiden kourissa ihmiset ovat avuttomina ovat tavallisempia. 

Voiko tällaista asiaa selvittää mitenkääm luotettavasti, vai onko kyse uskon asiasta? Mystikkokin sanoo uskovansa, ettei näin ole, mutta hänkään ei sano tietävänsä. 

Objektiivisesti ei voi tietää, sillä tavalla että olisi todistetta länsimaiselle materialistiselle mielelle. Subjektiivisesti on mahdollista tulla tuntemaan paitsi oma alitajuntansa, myös kollektiivinen alitajunta. Monen on jopa pakko kulkea sitä kautta, jos haluaa jumaluuden tuntemiseen ja sen tuntemiseen mitä on sen tuolla puolen - tyhjyyteen joka on kohtu jossa ei ole olemista eikä ei-olemista, ja josta silti syntyy kaikki oleminen . 

Idässä tämä on pitkälle metodologisoitukin. Puhutaan ihmisen seitsemästä kehosta, jotka ovat fyysinen, eteerinen, astraalinen, mentaalinen, spirituaalinen, kosminen ja nirvaaninen, ja on erilaisia menetelmiä - joogan muotoja, meditaation muotoja, jotka on tarkoitettu nimen omaan tiedostamaan yhä "korkeampia" kehoja. Kollektiivinen alitajunta on aika lailla yhtä astraalisen tason kanssa. Mutta ilmankin tiettyjä metodologioita ihminen voi oppia tiedostamaan nuo, mutta tie saattaa olla ahdistavampi ja pelottavampi, kun ei ole mitään oppia tai opettajaa joka sanoisi, että ei, et ole sekoamassa, näin pitää olla. Kollektiivisen alitajunnan tiedostamiseen pääseminen ei ole vielä kovin valtava ponnistus, eikä sisällä sellaisia haasteita kuin jotkut myöhemmät "loikat". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän... Kiitos.

Minun spirituaaliselle tasolle nousemista hankaloittaa lapsuuteni. Elin fundamentalistiuskovaisessa perheessä, jossa isä tiesi mm. mm. mm. absoluuttisen totuuden ja puhui aina Jumalan tahdon noudattamisesta.

Sitten kun kuuntelin tarinoita lähetyssaarnaajista, jotka matkustavat uskon voimalla ilman pennin hyrrää, tai tulevat vainotuiksi, tai jotain muuta vastenmielistä...niin ei kiitos... Jumalan tahto on todellakin kyseenalainen, eli jotkut piuhat pitää pitää itsellä...

Ap

Ongelma fundamentalisteilla on usein se, että he uskovat että Jumala on ihmiselle ulkoinen, joku ulkopuolelta määräilevä tahto, silti vaikka itse Raamatusta lukevat että "Minä ja Isäni olemme yhtä" tai "nyt en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Silti he käsittävät, ja syöttävät muillekin käsityksenä, että tuolla jossain on vaativainen olento, joka saattaa pakottaa vaikka lähetystyöhön ja kidutuksia kestämään, vaikka ihmistä pelottaa ja hän ei halua. Sama arvaamaton tyyppi näyttää arpovan rukousvastauksia, ja valitettavan usein jättävän ihmisen pulaan, ilman oikeutta selityksiin. Ihmisen osa on alistua, ja silti kiittää, koska niin kuuluu tehdä. Aivopestä itseään "Jumala on rakkaus, Jumala on hyvä", vaikka se Jumala jonka tuntee vaikuttaisi olevan, jos sen uskaltaisi edes itselle myöntää, kaikkea muuta. Ei sitä tosin helposti uskalla myöntää, koska helvettituomio uhkaa vääristä uskomuksista.

Kaikkein vapauttavin oivallus ihmiselle on ymmärtää konkreettisesti, että minä ja Jumalaksi kutsuttu on yhtä. Jumalan nimi on "Minä olen", ja jokainen meistä tietää olensa "minä". Me viittaamme itseemme sillä sanalla, mutta useimmat eivät ymmärrä kuinka perustavanlaatuinen on yhteys Jumalan nimen ja minän välillä. Näin siksi, että ihmiset on ehdollistettu uskomaan olevansa ajallinen ruumis ja mieli, ja kaikki tietävät ettei katoavainen ruumis ja mieli voi olla Jumala. Egon tyhjyyden oivalluksesta syntyy oivallus, että minä en olekaan ruumis ja mieli, vaan tietoisuus jolla on ruumis ja mieli. Tietoisuus, joka luo ja ylläpitää muotoa. Ja se, että on vain yksi tällainen Tietoisuus, minun "Minä" ja sinun "Minä" on ihan samat...

Minun on joskus itseni vaikea muistaa että ihmiset eivät tiedä tätä. Joskus olen sanonut rukousta pyytänellle, että ole rauhassa, minä olen heti sinun kanssasi. Koska henkilö oli fyysisesti kaukana, hän oli ajatellut että minulla on joku erityiskyky, että voin jotenkin astraaliruumiina tulla leijumaan sinne ja rukoilla siten hänen puolestaan. Mutta en minä sitä tarkoittanut ollenkaan! Minä tarkoitin että MINÄ on siellä. "Hänen oma" minänsä. Kaikkien yhteinen minä. Ei i

hmismuoto vaan Oleminen, Tietoisuus, Kristus jonka ruumiin osia kaikki muodot ovat. Ei kukaan tarvitse minun tai kenenkään muun ihmismuotoa luokseen rukoilemaan, kun hänen oma Minänsä on koko ajan itse Jumala! Se täytyy vain huomata, eikä samaistua ajalliseen muotoon pelkästään ja luulla, että Jumala on jokin erillinen olento jossain kaukana, tai syvällä (osahan sanoo että Jumala on syvällä sisimmässä, ja syvälle voi olla yhtä vaikea ulottua kuin kauas). Jos ihminen voi sanoa ilman ajatuksia kehosta ja mielestä "Minä olen", tiedostaa olemisensa, niin siinä on Jumala läsnä.

Pidän lihan mausta.

Eikö Jumala ole antanut eläimet meille syötäväksi?

Perimmäisessä todellisuudessa kukaan ei syö eläimiä, eikä kasvejakaan, sillä kaikki ovat spirituaalisia olentoja jotka eivät tarvitse aineellista ravintoa. 

Mutta tässä Aatamin unessa, tässä illuusiossa, elämänmuotojen pitää syödä toisiaan voidakseen itse elää. Tämä illuusio on oma luomuksemme, ei se maailma jonka Jumala loi ja sanoi sitä katsottuaan että se oli hyvä. Me olemme itse tämän illuusion jumalat ja luojat, eikä siksi lopulta ole ketään muuta säätäjää sille mitä täällä tehdään. Jos joku tavoittelee hengellistä, on toki erilaisia lakeja ja sääntöjä, joilla tämän harhan vaikutusta voi yrittää keventää elämässään, ja niitä sellaisia sanotaan Jumalan laeiksi, mutta pohjimmiltaan Jumalan laki ei koske aineellista ja ajallista olemassaoloa vaan ikuista.

Tällä ajan ja materian tasolla lihan syönti on omantunnon kysymys itse kullekin, eikä siitä pidä tehdä henkistä tai hengellistä kysymystä. En syö itse lihaa, mutta en toisaalta mitenkään paheksu niitä jotka syövät enkä kehota ketään kasvissyöntiin ellei oma sisin sitä halua. Lopulta myös kasvien syöminen on tässä illuusiossa elämän tuhoamista, sillä kasvit ovat Jumala ilmenemässä yhtä lailla kuin eläimet ja ihmisetkin. Monet pitävät kasvien syöntiä parempana kuin lihan siksi että kasvit eivät vaikuta niin korkeasti tietoisilta kuin eläimet ja siksi kykeneviltä kärsimään esim. tehokasvatuksen oloista, pelkäämään kuolemaansa tms. Moni myös kokee että esim. mieli rauhoittuu rukousta tai meditaatiota varten paremmin jos syö kasviravintoa. 

Kuitenkaan sitä mitä ihmisten jumalat ovat sanoneet usein vuosisatoja tai jopa tuhansia sitten ei voi pitää suoraan ohjenuorana nykyaikaan. Silloin ihmisillä huonosti oli edes mahdollisuuksia elää ilman lihansyöntiä. Väestö ei ollut vielä niin suuri kuin nyt eikä lihan tehotuotantoa oltu keksitty (useimmathan pitävät pahempana sitä miten tuotantoeläin elämänsä elää kuin sitä nopeaa loppua teurastuksen yhteydessä), ilmastonmuutos ei uhannut. Eikä ihmisen tietoisuus ollut vielä niin kehittynyt että empatiaa olisi tunnettu eläimiä kohtaan, kun ei sitä usein tunnettu edes naisia tai toisten etnisten ryhmien edustajia kohtaan. Maailma ja ihminen on muuttuneet, eikä vanhat säännöt enää sellaisenaan toimi.

Sulla ei taida olla naista?

Perimmäisessä todellisuudessa kukaan ei ole miehiä , naisia , eikä kasvejakaan, sillä kaikki ovat spirituaalisia olentoja jotka eivät tarvitse yhdyntää.

Mutta tässä Aatamin unessa, tässä illuusiossa, elämänmuotojen pitää panna toisiaan voidakseen itse elää. Tämä illuusio on oma luomuksemme, ei se maailma jonka Jumala loi ja sanoi sitä katsottuaan että se oli hyvä. Me olemme itse tämän illuusion jumalat ja luojat, eikä siksi lopulta ole ketään muuta säätäjää sille mitä täällä tehdään. Jos joku tavoittelee hengellistä, on toki erilaisia lakeja ja sääntöjä, joilla tämän harhan vaikutusta voi yrittää keventää elämässään, ja niitä sellaisia sanotaan Jumalan laeiksi, mutta pohjimmiltaan Jumalan laki ei koske aineellista ja ajallista olemassaoloa vaan ikuista.

Tällä ajan ja materian tasolla seksi on omantunnon kysymys itse kullekin, eikä siitä pidä tehdä henkistä tai hengellistä kysymystä. En itse harrasta seksiä, mutta en toisaalta mitenkään paheksu niitä jotka nussivat enkä kehota ketään panemaan ellei oma sisin sitä halua. Lopulta myös paneminen on tässä illuusiossa elämän tuhoamista, sillä kasvit ovat Jumala ilmenemässä yhtä lailla kuin eläimet ja ihmisetkin. Monet pitävät naisten snussimista parempana kuin miesten siksi että naiset eivät vaikuta niin korkeasti tietoisilta kuin miehet ja siksi kykeneviltä kärsimään esim. , pelkäämään kuolemaansa tms. Moni myös kokee että esim. mieli rauhoittuu rukousta tai meditaatiota varten paremmin jos ei nussi.

Kuitenkaan sitä mitä ihmisten jumalat ovat sanoneet usein vuosisatoja tai jopa tuhansia sitten ei voi pitää suoraan ohjenuorana nykyaikaan. Silloin ihmisillä huonosti oli edes mahdollisuuksia elää ilman nussimista. Väestö ei ollut vielä niin suuri kuin nyt eikä ilmastonmuutos uhannut. Eikä ihmisen tietoisuus ollut vielä niin kehittynyt että empatiaa olisi tunnettu naisia kohtaan, kun ei sitä usein tunnettu edes toisten etnisten ryhmien edustajia kohtaan. Maailma ja ihminen on muuttuneet, eikä vanhat säännöt enää sellaisenaan toimi.

Tämähän on ihan hauska väännös ja pitkälti tottakin. Ikuisina hengellisinä olentoja emme ole "miehiä tai naisia, kreikkalaisia tai juutalaisia, orjia tai vapaita" kuten Raamattu asian ilmaisee, tai "taivaassa ei oteta vaimoa eikä mennä miehelle". 

Toisaalta tässä illuusiossa monimuotoisuus ja Jumalan loputon luovuus ilmentyy lisääntymisen kaltaisten prosessien kautta, kun syntyy aivan uudenlaisia yksilöitä erilaisten perimäainesten yhdistyessä, eikä ole syytä demonisoida seksiä maan päällä siksi, että hengellisessä todellisuudessa sitä ei ole. 

Totta on sekin että kuten lihan syönnin, myös seksin suhteen asiat on muuttuneet paljon siitä mitä ne joskus aikanaan olivat. Suurin muutos on ehkä ollut ehkäisyn keksiminen, niin että ei-aviollinen seksi ei todennäköisesti johda lapsiin joilla ei ole elättäjää ja huolenpitäjää. Ja onhan tuo elättäjäpuolikin kehittynyt yhteiskunnan kehityksen myötä - yhteiskunta viimeistään huolehtii niistä lapsista joista vanhempi tai vanhemmat ei itse pysty. Siksi on ihan luontaista kehitystä ettei seksuaalisuuden sääntely ole nykyään niin tiukkaa kuin se on joskus aikoinaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän... Kiitos.

Minun spirituaaliselle tasolle nousemista hankaloittaa lapsuuteni. Elin fundamentalistiuskovaisessa perheessä, jossa isä tiesi mm. mm. mm. absoluuttisen totuuden ja puhui aina Jumalan tahdon noudattamisesta.

Sitten kun kuuntelin tarinoita lähetyssaarnaajista, jotka matkustavat uskon voimalla ilman pennin hyrrää, tai tulevat vainotuiksi, tai jotain muuta vastenmielistä...niin ei kiitos... Jumalan tahto on todellakin kyseenalainen, eli jotkut piuhat pitää pitää itsellä...

Ap

Ongelma fundamentalisteilla on usein se, että he uskovat että Jumala on ihmiselle ulkoinen, joku ulkopuolelta määräilevä tahto, silti vaikka itse Raamatusta lukevat että "Minä ja Isäni olemme yhtä" tai "nyt en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Silti he käsittävät, ja syöttävät muillekin käsityksenä, että tuolla jossain on vaativainen olento, joka saattaa pakottaa vaikka lähetystyöhön ja kidutuksia kestämään, vaikka ihmistä pelottaa ja hän ei halua. Sama arvaamaton tyyppi näyttää arpovan rukousvastauksia, ja valitettavan usein jättävän ihmisen pulaan, ilman oikeutta selityksiin. Ihmisen osa on alistua, ja silti kiittää, koska niin kuuluu tehdä. Aivopestä itseään "Jumala on rakkaus, Jumala on hyvä", vaikka se Jumala jonka tuntee vaikuttaisi olevan, jos sen uskaltaisi edes itselle myöntää, kaikkea muuta. Ei sitä tosin helposti uskalla myöntää, koska helvettituomio uhkaa vääristä uskomuksista.

Kaikkein vapauttavin oivallus ihmiselle on ymmärtää konkreettisesti, että minä ja Jumalaksi kutsuttu on yhtä. Jumalan nimi on "Minä olen", ja jokainen meistä tietää olensa "minä". Me viittaamme itseemme sillä sanalla, mutta useimmat eivät ymmärrä kuinka perustavanlaatuinen on yhteys Jumalan nimen ja minän välillä. Näin siksi, että ihmiset on ehdollistettu uskomaan olevansa ajallinen ruumis ja mieli, ja kaikki tietävät ettei katoavainen ruumis ja mieli voi olla Jumala. Egon tyhjyyden oivalluksesta syntyy oivallus, että minä en olekaan ruumis ja mieli, vaan tietoisuus jolla on ruumis ja mieli. Tietoisuus, joka luo ja ylläpitää muotoa. Ja se, että on vain yksi tällainen Tietoisuus, minun "Minä" ja sinun "Minä" on ihan samat...

Minun on joskus itseni vaikea muistaa että ihmiset eivät tiedä tätä. Joskus olen sanonut rukousta pyytänellle, että ole rauhassa, minä olen heti sinun kanssasi. Koska henkilö oli fyysisesti kaukana, hän oli ajatellut että minulla on joku erityiskyky, että voin jotenkin astraaliruumiina tulla leijumaan sinne ja rukoilla siten hänen puolestaan. Mutta en minä sitä tarkoittanut ollenkaan! Minä tarkoitin että MINÄ on siellä. "Hänen oma" minänsä. Kaikkien yhteinen minä. Ei ihmismuoto vaan Oleminen, Tietoisuus, Kristus jonka ruumiin osia kaikki muodot ovat. Ei kukaan tarvitse minun tai kenenkään muun ihmismuotoa luokseen rukoilemaan, kun hänen oma Minänsä on koko ajan itse Jumala! Se täytyy vain huomata, eikä samaistua ajalliseen muotoon pelkästään ja luulla, että Jumala on jokin erillinen olento jossain kaukana, tai syvällä (osahan sanoo että Jumala on syvällä sisimmässä, ja syvälle voi olla yhtä vaikea ulottua kuin kauas). Jos ihminen voi sanoa ilman ajatuksia kehosta ja mielestä "Minä olen", tiedostaa olemisensa, niin siinä on Jumala läsnä.

Pidän lihan mausta.

Eikö Jumala ole antanut eläimet meille syötäväksi?

Perimmäisessä todellisuudessa kukaan ei syö eläimiä, eikä kasvejakaan, sillä kaikki ovat spirituaalisia olentoja jotka eivät tarvitse aineellista ravintoa. 

Mutta tässä Aatamin unessa, tässä illuusiossa, elämänmuotojen pitää syödä toisiaan voidakseen itse elää. Tämä illuusio on oma luomuksemme, ei se maailma jonka Jumala loi ja sanoi sitä katsottuaan että se oli hyvä. Me olemme itse tämän illuusion jumalat ja luojat, eikä siksi lopulta ole ketään muuta säätäjää sille mitä täällä tehdään. Jos joku tavoittelee hengellistä, on toki erilaisia lakeja ja sääntöjä, joilla tämän harhan vaikutusta voi yrittää keventää elämässään, ja niitä sellaisia sanotaan Jumalan laeiksi, mutta pohjimmiltaan Jumalan laki ei koske aineellista ja ajallista olemassaoloa vaan ikuista.

Tällä ajan ja materian tasolla lihan syönti on omantunnon kysymys itse kullekin, eikä siitä pidä tehdä henkistä tai hengellistä kysymystä. En syö itse lihaa, mutta en toisaalta mitenkään paheksu niitä jotka syövät enkä kehota ketään kasvissyöntiin ellei oma sisin sitä halua. Lopulta myös kasvien syöminen on tässä illuusiossa elämän tuhoamista, sillä kasvit ovat Jumala ilmenemässä yhtä lailla kuin eläimet ja ihmisetkin. Monet pitävät kasvien syöntiä parempana kuin lihan siksi että kasvit eivät vaikuta niin korkeasti tietoisilta kuin eläimet ja siksi kykeneviltä kärsimään esim. tehokasvatuksen oloista, pelkäämään kuolemaansa tms. Moni myös kokee että esim. mieli rauhoittuu rukousta tai meditaatiota varten paremmin jos syö kasviravintoa. 

Kuitenkaan sitä mitä ihmisten jumalat ovat sanoneet usein vuosisatoja tai jopa tuhansia sitten ei voi pitää suoraan ohjenuorana nykyaikaan. Silloin ihmisillä huonosti oli edes mahdollisuuksia elää ilman lihansyöntiä. Väestö ei ollut vielä niin suuri kuin nyt eikä lihan tehotuotantoa oltu keksitty (useimmathan pitävät pahempana sitä miten tuotantoeläin elämänsä elää kuin sitä nopeaa loppua teurastuksen yhteydessä), ilmastonmuutos ei uhannut. Eikä ihmisen tietoisuus ollut vielä niin kehittynyt että empatiaa olisi tunnettu eläimiä kohtaan, kun ei sitä usein tunnettu edes naisia tai toisten etnisten ryhmien edustajia kohtaan. Maailma ja ihminen on muuttuneet, eikä vanhat säännöt enää sellaisenaan toimi.