Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mua vaivaa taas masennus josta en löydä mitään keinoa päästä eroon tai helpottaa oloani. Välillä olen harhaisella ja "maadoittumattomalla" tavalla optimistinen ja ylipirteä, välillä äärimmäisen pahasti masentunut. Keikun jatkuvasti näiden välillä enkä löydä mitään rauhaa. En haluaisi jatkaa, en löydä syytä siihen. Haluaisin muutosta elämääni mutta en löydä mitään keinoja tehdä mitään sen eteen, mitään ei tunnu olevan tehtävissä.
Olitpa masentunut tai ylipirteä, joka hetki sinä olet syvimmältä olemukseltasi se, joka tiedostaa masennuksen tai ylipirteyden. Ne ovat asioita sinussa, asioita joita voit havainnoida, kuten olet tehnytkin, ei sinä. Sinä olet taivas jolla kaikki pilvet kulkevat, tummat ja kirkkaan valkoiset, hitaat ja nopeasti liikkuvat. Rauha löytyy siitä, että samaistuu tietoisuuden taivaaseen, ei kaikkiin tunteiden, ajatusten ja energioiden pilviin, joita taivaalla aina tulee kulkemaan niin kauan kuin ihmismuodossa elämää kestää.
Mitä tehdä, jos kohtaat tilan jota kerta kaikkiaan et voi olla tuomitsematta vaistomaisesti negatiiviseksi? Parantaa se antamalla sille myötätuntoa, ymmärrystä ja rakkautta. Olla reagoimalla siihen tuomitsevasti tai huolestuneesti, sanomalla vain hyvin myötätuntoisesti, että tässä on kohta joka kaipaa rakkautta ja parantamista, siispä minä hyväksyn tämän tietoisuudessani olevan epämiellyttävän olon kaikella rakkaudella, myöntäen sen olemassaolon oikeuden tällä hetkellä. Sillä se on vain energiaa, ja kaikki energia on pohjimmiltaan neutraalia: ihminen itse antaa sille arvostelmat kielteinen tai myönteinen. Ja jos ei voi olla alunperinkään arvottamatta dualistisesti, niin silti aina voi päättää hyväksyä ja rakastaa ja anteeksiantaa sille, jonka kokee tavalla tai toisella pahaksi.
Yoda kirjoitti:
Heitin tuon Yoda viestin ylle puolihuvikseen, mutta vain puoli..
Kysynkin sinulta nyt Kristitty mystikko muutaman kysymyksen.Motiivini ei ole olla parempi tai huonompi kuin sinä tai kukaan muukaan.
Olet selvästi pitkällä henkisessä kehityksessäsi ja kunnioitan sekä ihailen nöyrästi tietäsi.
Mutta...mutta.. Jos olen oikein tulkinnut Jeesus on suuri oppi-isäsi. Olethan silti tietoinen tähän sisältyvästä "sudenkuopasta" henkisellä tielläsi. Sinua ei ole tarkoitettu menemään hänen "jalanjäljissään", vaan sinun on löydettävä oma tiesi.Mikä se on, sen voit oivaltaa vain sinä. Henkiset oppaat neuvovat: "Tapa tapaamasi guru, vanhempasi ja opettajasi" jne. Tiedät mitä tarkoitan. Et siis voi olla uusi Jeesus. Toistaisit silloin vain jotain jo tapahtunutta, olisit kuollut kuolleiden mukana.
Reagoinnissasi nukkuvaan ympäristöön on minusta huolestuttavia piirteitä: "Kai minun täytyy hyväksyä vähitellen julkisempi rooli, koska muu vaatisi luonnollisen ilmenemisen tukahduttamista ja sullomista väkivalloin sen rajoihin, mitä muut odottavat ja pitävät normaalina." Mitä ajattelet tästä? <3
En minä ajattele Jeesuksesta niin että minun täytyisi erityisesti olla juuri kuten Jeesus. Jeesus on minulle ikään kuin veli, isoveli siinä mielessä että ajallisesta näkökulmasta Jeesus oli ennen kuin minun nykyinen fyysinen ilmentymäni, ja innostuin etsimään hengellisesti Jeesuksen takia - siksi, että jokin hänen tarinassaan vetosi vaikka pitkään aikaan en oikeastaan edes tiedostanut että mikä sai minut kiinnostumaan jostain tuhansia vuosia sitten eläneestä ulkomaalaisesta tyypistä ja hänen tarinastaan.
Mutta minä olen oma persoonani ja minulla on oma tehtäväni. Jumala ilmenee lukemattomissa muodoissa, kaikkena mikä on, eikä yksikään niistä ole samanlainen toisen muodon kanssa. Kaikilla on oma tehtävänsä, kaikilla on jokin erityispiirre mitä ilmentääkseen Luoja on päättänyt ilmentyä juuri siinä muodossa. Ei toki kenenkään pidä pyrkiä toisen kaltaiseksi, vaan tulla enemmän itsekseen, sitä myötä kun tulee enemmän syvemmän Itsensä ohjaamaksi, pinnallisemman ehdollistuneen persoonan sijaan. Ainoa mieli missä esim. Jeesuksen tai Buddhan kaltaiseksi tuleminen on tavoiteltavaa on, että tavoittaisi sen saman tietoisuuden tason kuin he - mutta kun sen tavoittaa, se toimii eri ajassa olevan eri kehon kautta aivan eri tavalla kuin näiden ihanteiden, yksilöllisellä tavalla mitä ihminen ei voi ennalta ennustaa eikä varsinkaan ihmisegon tahdolla määrätä.
Tuo kommentti mitä pidät huolestuttavana - se on toki inhimillinen, ajallinen näkemys. Niin kauan kuin valitsen olla tässä ajassa, olen 100% ihminen, sen lisäksi että olen 100% kaikki-mitä-on, se joka luo kaikki ilmentymät. Minun inhimillisellä puolellani on tietty historia: olin fundamentalistinen helluntaiuskovainen, joka yhtä aikaa sekä halusi että kammosi ajatusta julkisesta roolista uskon julistajana. Kun lopulta löysin elävän yhteyden Hengen tasoon, olin helpottunut ihmisenä, että se ei vaatinutkaan minua julistamaan sanaa "Jeesus pelastaa" liivit päällä turuilla ja toreilla, tai lähtemään lähetystyöhön Afrikkaan, vaan sanoi: "ole vaan, pysy korkeimmassa tietoisuuden tilassa mihin pystyt, ja ne jotka on sinulle tarkoitettu, tulevat itse sinun ovellesi ilman että puhut koskaan sanaakaan hengellisyydestä julkisesti". Ja niin on käynyt. Mutta Henki on puhunut julkisemmasta roolista myös, ja tietty inhimillinen osa minua, joka minun on pidettävä jotta voin kommunikoida tämän ajan ja materian ihmisten kanssa, on siitä hämmästynyt ja ehkä huolestunutkin, koska se olisi halunnut olla salainen hiljaisuuden eläjä. Tuon ihmisolemuksen tuolla puolen tiedän toki olevani kokemukseni luoja, ja itse valinneeni sen mitä on ja tulee olemaan.
Vive kirjoitti:
Kristitty mystikko, kuinka näet avioeron?
Ymmärrän että tämä on maallinen murhe mutta en vain osaa olla murehtimattakaan, lähinnä käytännön tasolla ja lasten vuoksi. Mieheni ja minä painimme asian kanssa, kumpikaan ei tiedä mitä tehdä. Emme kai haluaisi erota, mutta tuntuu ettemme oikein yhteenkään enää sovi. Parisuhdetoiveet ovat kai erilaiset, vaikka olenkin pitkälle luopunutkin parisuhdehaaveistani. Tai en ainakaan enää entisellä tavalla sure sitä että todellisuus, joka on siis ilmeisestikin illuusio, ei vastaa inhimillisiä haaveitani. Ehkäpä ajoittain tuntuu että kumpa olisin saanut kokea erilaisen parisuhteen. Mies pohtii eroa yhtälailla, hänelläkin on omat haaveensa ja minusta tuntuu etten kykene niitä toteuttamaan. Kaipaisin johdatusta. Voisitko rukoilla puolestamme? Lapsia on ja taitavat olla syy mikä estää eroamasta.
Itse myös uskovana olen hukassa. Tämä hengellinen näkemyksesi on minulle uutta ja samalla lohduttavaakin, olen lukenut koko keskustelun vaikka en ymmärrä lähellekkään kaikkea, jos vähääkään.
Osaisitko selittää mitä Raamatun Sana avioliitosta tarkoittaa, mitä sana avioerosta? Minä olen vaimo ja vaimon tulee olla miehelle alamainen, mitä tämä oikein tarkoittaa lopulta?
Terveisin tässä maallisessa niin kovin kiinni oleva.
Rukoilen puolestanne.
Itse ajattelen avioeroasiasta melko liberaalisti. Uskon, että Raamatun ohjeet tässä asiassa ovat osin aikaansa sidottuja, koska siihen aikaan varsinkin naiselle miehensä hylkäämäksi joutuminen oli monella tapaa erittäin kova osa. Nainen usein joutui yhteisön pilkkaamaksi, ja asumaan vanhempiensa tai muiden sukulaisten, usein vielä köyhien, nurkkiin vaivoiksi. Naisen itsenäistä elämää ei katsottu hyvällä, ja uutta miestäkään ei voinut oikein löytää koska perinne kielsi hylätyn naimisen. Nykyään tilanne on käytännön tasolta aivan erilainen.
On siinä toki sekin puoli että täydellisessä maailmassa, tai taivaassa, avioeroja ei olisi. Siinä mielessä ero, lupauksen rikkominen on synti. Mutta tämä maailma on sellainen, että joskus ei ole käytännön tilanteessa valittavissa täydellisen puhdasta vaihtoehtoa. Jos tilanne on jo kovin paha, ihminen voi aiheuttaa itselleen ja toisille paljon enemmän kärsimystä jäämällä kuin lähtemällä. Ja myös toisten satuttaminen on synti, ei vain avioero.
Inhimilliseltä tasolta minä tai kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa mitä teidän tapauksessanne pitäisi tehdä. Kun kaipaat johdatusta, voit kysyä sitä oman sisimpäsi hiljaisuudelta, siltä mikä on ajattelevan, ristiriitaisia ajatuksia täynnä olevan mielen tuolla puolen ja takana. Minä voin rukoilla, mikä voi auttaa sinua saamaan yhteyden siihen paikkaan sielussasi ja mielessäsi, jossa Pyhä Henki tekee tahtonsa tiettäväksi. Ja se tahto ei ole koskaan vastoin sinun perimmäistä luonnettasi ja tahtoasi, koska syvin minäsi on yhtä Jumalan kanssa. Jopa ristiriitatilanteisiin liittyvä kipu voi lopulta kääntyä siunaukseksi, johtuipa kipu sitten siitä että valitsi jäädä vaikka sitten joutuu luopumaan jostain haaveistaan ja sopeutumaan asioihin joista ei pidä, tai siitä että katsoi rakkaudellisemmaksi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksellinen tunne siitä, että kaikki on hyvää ja järjestyksessä valtasi minut tänään kotimatkalla. Ympäröivä ulkoilma ja kaikki mitä siellä on tuntui äkkiä "puhuvan" minulle sanatonta kieltä. Pienimmätkin yksityiskohdat viestittivät jonkinlaista henkilökohtaista tyynnyttelyä ja kaikki tuntui olevan järjestyksessä. Kasvoihini osuvat lumihiutaleet tuntuivat kuin hyväilyiltä. Tiellä oleva lumi näytti ja tuntui ylelliseltä. Taivas oli kuin ihmeellinen sininen sametinpala jonka omistin lapsena, mutta jättisuurena. Samalla lailla sen silloinen kauneus ja ihmeellisyys oli nostettuna johonkin suureen mittakaavaan. En ole mokomaa tilkkua muistanut vuosikymmeniin. Samalla kun koko maailma avautui ympärilläni tuollaisena ilmeisesti rakastavana ja hyväksyvänä niin sisimpäni myös tuntui olevan portit auki muistoihin ja rikkauksiin aivan äärettömyyksiin asti. Kaikki oli yksityiskohtaista ja järjestyksessä ja tuntui, että olen osa sitä kaikkea.
Miksei aina voi olla tuollainen olo!
Kyllä se voi. Koit satorin, välähdyksen perimmäisestä tietoisuudesta, mutta siitä voi tulla myös pysyvä olotila ja se on juuri valaistukseen tähtäävien hengellisten polkujen tavoite. Toki sen ihmeenomaisuus arkistuu sitten aikanaan, ei sitä voisi edes maailmassa toimia, jos jokaisen lumihiutaleen ja sadepisaran kauneus koko ajan imisi huomion hämmästyneeseen Pyhyyden ihmettelyyn. Arkistuminen ei kuitenkaan tarkoita ettei enää huomaisi aineenkin ytimessä olevan sitä samaa kauneutta ja pyhyyttä, se ei vaan hämmästytä enää.
Uskon. Lähinnä se elähdytti kaikkein eniten, että henkinen kamppailu oli poissa. Kamppailulla tarkoitan sitä, että arjessa on paha olla, koska työelämä on kauheaa. En ole koskaan pitänyt työstä, tuntuu, etten ymmärrä isoa osaa asioista ja etenkään en ymmärrä ihmisiä koska he näyttävät nauttivan ja onnistuvat siinä missä itse en ole mitään. Töissä minun pitää aina rakentaa itseni alusta ja olo on jatkuvasti haparoiva. Henkisessä elämässä taas kaikki tapahtuu luonnostaan. En tiedä nimityksiä monillekaan asioille, mutta koska ne tapahtuvat oikealla ajallaan, minun ei tarvitse tavoitella eikä nimetä niitä. Selviytyäkseni kuitenkin täytyy tehdä työtä ja kokea se loputtoman epävarmuuden mankeli joka päivä. Tiedänhän minä tosin, että ei ole olemassa erillistä työelämää henkisen olemisen ulkopuolella. Osaisinpa siirtää satorin töihin.
Henkinen tiesi tulee auttamaan myös työsi asiassa. Tällä hetkellä koet, että joudut rajallisilla ihmiskyvyilläsi pärjäämään jossain, mikä on liian vaativaa tai ehkä ainakin sinulle ja kyvyillesi vääränlaista. Mutta henkisen heräämisen kokemus on että "Kaikki mikä on Isän, on myös minun", tai "minulla on leipää, josta te ette tiedä" - sitä että ihminen ei enää koe olevansa olento, jolla on biologiansa, koulutuksensa ja harjoittelunsa takia tietyt rajalliset kyvyt ja taidot joilla hän yrittää pärjätä maailmassa vaan itse Luojan ilmenemiskanava, jonka kautta ja Kaikkivoiva ilmaisee itseään.
Moni ajattelee, että tämä ilmentäminen koskee vain ns. hengellistä tehtävää, mutta se koskaa ihan yhtä lailla arkista leipätyötä. Se että olet tällä hetkellä tehtävässäsi on siksi, että juuri nyt tämä on sinun paikkasi ja palvelutehtäväsi. Se ei tarkoita että niin olisi aina, mutta tällä hetkellä on näin, ja niin on juuri siksi että vähän pakonkin edessä löytäisit yhteyden Henkeen tai Suurempaan Itseesi, hätääntyneen ihmismielen sijasta.
Henkinen tiesi tulee johtamaan siihen että lopulta voit olla kuin sivustakatsoja asioille, joita sinun kauttasi tehdään, ja itse saat olla täydellisessä rauhassa ja levossa. Tällä hetkellä voit tehdä joitain asioita, jotta et enää olisi uskomiesi rajoitusten armoilla. Ota tavaksi työssä useinkin kääntyä hiljaisuudessa oman sisimpäsi puoleen, varsinkin ahdistuksen tai ongelmien tulleen, mutta muutenkin. Ole vain hiljaa ja odota. Ei haittaa, jos mitään selkeää ideaa tai vastausta ei tule hiljaisuuden itsensä aikana - tämä kuitenkin auttaa sinun luonnollista mieltäsi ratkaisemaan ongelmia ja selviämään sitten, kun alat taas ajatella ja toimia, sillä yhteys intuitiivisella tasolle on vahvistunut. Tällaiset hetket voivat olla vain 10-20 sekuntia pitkiä, ja ne voi suorittaa kenenkään huomaamatta työn ohessa, aina kun tarve on. Vapaa-ajalla sitten voi harjoittaa pidempiä meditaatioita jos haluaa, ja nekin auttavat oivaltamaan sen, mikä Minä on nimen ja muodon tuolla puolen.
Tämän maailman näkökulmasta kiinnittymättömyys tai neutraalius voi olla valheellista, koska tämä maailma pitää niin tavattoman totena tavanomaisia arvostelmiaan siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Mutta pohjimmiltaan silti, kaiken hyväksyminen on yksi tie vapauteen.
Täydellisin tie on tiedostaa alunperin mekanismi, millä illusorinen (kolmiulotteinen, fyysinen) todellisuus luodaan, yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Ja sen jälkeen valita itse mitä ajatuksia ja emootioita tietoisuudessaan viljelee tuottamaan satoa ulkoisena projektiona.
Mutta tämä on monelle hyvin vaikeaa jo siitä syystä, ettei pohjimmiltaan pysty uskomaan olevansa joka hetki oman todellisuutensa luoja. Kuitenkin silloinkin on vielä yksi mahdollisuus: olla arvottamatta ja vastustamatta sitä, minkä kokee. Sillä kaikki on neutraalia, se on vain energiaa, se ei ole hyvää eikä pahaa. Vain ihminen itse antaa sille halutessaan arvon. Parasta olisi olla arvottamatta ollenkaan, mutta jos ei voi, on parempi arvottaa rakastettavaksi, parantamista kaipaavaksi ja olemassaolon oikeuden omaavaksi kuin sellaiseksi, mistä pitäisi päästä eroon. Antautumisen ja hyväksymisen energia auttaa sitten tehokkaammin muuttamaan tulevien hetkien olemusta, ja lopulta jopa siihen, että voi katsoa kaikessa rauhassa luomiaan olosuhteita tietäen, että kas, minä olen luonut nyt tällaisen projektion - se ei ole varsinaisesti hyvä eikä paha,vaan neutraali, ikään kuin kokeilu ja prototyyppi, mutta nyt taidan luoda jotain erilaista!