Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Hei 1424, ihanaa, että Airan videot kolahtavat! Ehkäpä Ihmeiden oppikurssi voisi olla sinulle se väylä ja väline, jolla lapsuuden toiveesi "olla Jeesus" toteutuu. Kurssihan opettaa, että jokainen meistä on viaton Jumalan poika :)
Itse olen pikku hiljaa tutustumassa kurssiin, ego vain tahtoo panna hanttiin ja haitata opiskelua... Mutta kuten Aira sanoo: "annan tämänkin itselleni anteeksi", tai ainakin yritän :)
t. 1428
Se on hienoa että on olemassa opettajia eri vivahteilla. Itse olen luultavasti pääosin jotenkin kauempana emotionaaliselta ja inhimilliseltä tasolta kuin Aira, mikä on joillekin hyvä mutta joillekin huono asia. Molempia meitä tarvitaan, eri vaiheisiin ja eri tarpeisiin :)
Ihmeiden Oppikurssista kiinnostuneet, mutta sen varsin runollista kirjoitustyyliä vierastavat voivat löytää samantapaista sanomaa Shanti Christo sarjasta "The Way of.." kirjoja. Olen itse tutustunut siihen erinäisten etsijöiden pyynnöstä ja se on aitoa asiaa. Se ei ole kaikille, kaikissa vaiheissa, kuten ei mikään muukaan, mutta se on joillekin juuri nyt se mitä he kaipaavat. Niille, jotka luettuaan tämän googlettavat asiaa ja luettuaan Amazon arvosteluja ja muuta toteavat, että tämän minä haluan lukea!
Vierailija kirjoitti:
Ei sen puoleen, olen kyllä löytnyt tuosta kiusaamiskokemuksesta paljon hyviäkin puolia. Videosta löytyi hyviä työkaluja muiden ja ennen kaikkea itsensä rakastamiseen :)
T. 1424
Tästä täytyy sanoa, että itse olen jälkeenpäin löytänyt kiusaamisesta pääosin hyviä puolia, niin tuskallista kuin se lapsena olikin. En koskaan tullut vietellyksi siihen maailmaan, jossa eletään ihmisten hyväksynnästä. Sitä ei ollut minulle tarjolla vaikka mitä yritin, joten oli pakko oppia tulemaan toimeen ilman. Sain tarkkailla ihmisten käyttäytymistä ja tunnemaailmaa -myös omaani- kuin olisin biologi joka tutkii vierasta lajia ja sen lajinomaista käyttäytymistä, kiinnittymättä ja tuomitsematta. Ei tutkijakaan mieti vaikka apinalajista, että mikä käytös on hyvää ja mikä pahaa, vaan että mitkä on sellaisen käytöksen tarkoitukset evoluution kulussa ja selviämisessä, miksi se on kehittynyt. Samoin minäkin jo koululapsena mietin ihmislaumoista ja niiden laumakäytöksistä, kuten myös omasta jollain tasolla olevasta halustani päästä laumaan ja olla suosittu.
Vierailija kirjoitti:
Älkää harrastako meditaatiota missään nimessä, se on paholaisen eksytystä, googlettakaa kundaliinijooga ja pahat henget! Suosittelen Raamatun lukemista ja rukouksessa Jeesuksen puoleen kääntymistä, Hän vapauttaa! Rukoilen puolestanne <3
Meditaatio ei ole mitään muuta, kuin sitä että tarkkailee oman tietoisuutensa sisältöä. Toisissa tekniikoissa ajattelua pyritään hiljentämään eri tavoin, toisissa taas annetaan kaiken tulla ja sitä katsellaan kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Kumpikaan ei ole mitenkään vaarallista.
Jos nyt halutaan ajatella että jokin paha voima oikeasti yrittäisi vietellä ihmistä, niin kummanhan kanssa sillä olisi enemmän mahdollisuuksia: sen joka antaa kaikenlaisten ehdollistuneiden ajatusvirtojensa virrata tiedostamatta ja kyseenalaistamatta, vai sen, joka katselee ajatusten ja tunteiden kokonaisuutta kuin ulkopuolelta, ja toteaa: "aika erikoinen ajatus, epätyypillinen minulle, mistähän se tulee?". Todennäköisesti se meditoija, joka tarkkailisi kokonaisuutta, osaisi huomata vieraan energian tuottaman impulssin, ja torpata sen toteuttamisen käytännön tasolla ennemmin kuin se, joka ei omaksu tarkkailevaa asennetta.
Kundaliiniksi taas kutsutaan ihmisen ihan oman energian osaa, joka on tavallisen ihmisen ehdollistumisen takia useimmiten jumissa ja pois ihmisen käytöstä. Kieltämättä, jos se purkautuu yhtäkkiä ja liian rajusti, vaikutukset eivät aina ole pelkästään myönteisiä. Mutta se voi vapautua käyttöön myös harmonisesti ja rauhallisesti, ilman mitään sekoilua.
Vierailija kirjoitti:
Löysin tämän ketjun sattumalta suuren epätoivon hetkellä. Tuntui, että kaikki luisuu käsistä, parisuhde, urahaaveet, terveys. Luin koko ketjun alusta loppuun ja sain siitä suurta lohtua. Tuntui kuin olisin vihdoin löytänyt sen mitä olen etsinyt koko ikäni. Muistan lapsuudessa (varmaan n. 3 vuotiaana) itkeneeni, vähän nolostuneenakin, että haluaisin olla Jeesus. En osannut sitä silloin sen tarkemmin selittää, mutta varsinkin tätä ketjua lukiessa asia selkiytyi itsellekin. En varsinaisesti halunnut olla juuri se Jeesus, joka eli 2000 vuotta sitten, mutta jotain sen kaltaista. Ja se kaipuu on ollut itsessä niin kauan kuin muistan. Olen koittanut olla ns. "perus kristitty" ja välillä olen ollut kiinnostunut new age tyylisistä suuntauksista. Aina on vaan tuntunut siltä, että jotain niistä puuttuu. Tai ei ole tuntunut itselle luonnolliselta.
Minulla on myös taustaa koulukiusattuna ja itsetunto on aina ollut heikonlainen. Kun luin tämän ketjun ja koin muutaman ahaa elämyksen, tuntui, että en olekkaan niin kurja maan matonen. Olo oli suorastaan euforinen useamman päivän. Ja sen jälkeen alkoikin kauhea alamäki :( Olen yrittänyt vain hyväksyä "olot" ja ottaa hetki kerrallaan. Mutta välillä olo käy sietämättömäksi. Ajattelin, että tästä ketjusta voisi saada muutaman lohdutuksen sanan. Ei ole elämässä oikeen ketään kenelle tästä voisi puhua täysin rehellisesti.
Tosiaan tämän huikean onnen tunteen jälkeen iski ahdistus. Se tulee aalloissa, välillä ilman mitään syytä. Kurkkua alkaa kuristaa ja alkaa itkettää. Unet ovat menneet tosi kummallisiksi. Olen aina nähnyt ns selkounia, mutta niissä on yleensä seikkailtu ja lennetty yms. Nyt saatan unessa herätä sohvalta jolla nukun oikeastikkin ja mennä esim juomaan. Unessa huomaan olevani sokea tai liikun jotenkin jäykästi tai en pysty puhumaan, jolloin totean, että "jaa tämä onkin unta". Menen takaisin sohvalle nukkumaan(unessa) ja herään taas samanlaisessa tilanteessa(siis unessa).
Olen meditointia harrastanut aikaisemmin suht satunnaisesti. Aika vahva intuitio minulla on ollut aina. Olen saanut ohjeita esim. mitä tulee kohta tapahtumaan ja osannut varautua tilanteisiin etukäteen. Välillä päähäni on saattanut tulla jotain lohdutuksen sanoja, jotka on osoitettu jollekin tietylle henkilölle. Ja kun tämä tilanne on ollut oikeasti käsillä, niin sanat on olleet jo valmiina. Mutta nyt tuntuu, että meditoinnista on tullut aivan mahdotonta. Olen kireä kuin viulunkieli ja mieli huutaa ties mitä kaameuksia. Mitä enemmän yritän jättää sen vain huomiottaa, sitä kovemmaksi käy meteli. Se saattaa esim huutaa "KUOLET, KOHTA KUOLET, SULLA ON SYÖPÄ". Tällaista ei ole ennen ollut. Lisäksi tuntuu, että intuitio loistaa poissaolollaan, enkä saa enää mistään otetta. Osaisiko KM tai joku muu kokeneempi neuvoa, millä saisin tilanteen rauhoittumaan? Vai annanko vain olla ja odotan, että menee joskus ohi? Tai jos joku osaisi sanoa mitä tämä tämmöinen on?
Pyytäisin myös KM:ltä rukousta puolestani.
Tietysti rukoilen puolestasi.
Mutta tuo ei ole vaarallista mitä koet. Se on egon vallan kuolinkamppailua. Se on sitä, kun egon täytyy hyväksyä jatkossa toimeenpanijan, ei hallitsijan rooli, eikä se tahdo sitä, koska se on tottunut sanomaan, että se on sinä, se on se joka päättää. Se luuli olevansa kuningas, mutta nyt sen täytyykin olla kuninkaan käskynhaltija, joka on toki ylhäinen ja arvostettu, ei halveksittava saati tuhottava, mutta kuitenkin alamainen ylemmälleen.
Intuitio ei toimi, koska sinun pintatietoisuutesi ja syvimmän tietoisuutesi, josta intuitio kohoaa, välissä oleva mielen taso meluaa niin paljon kaikilla noilla ahdistuksillaan ja valituksillaan. Anna olla, hyväksy se mitä on, ja luota että kaikki menee sitä kohti mitä pitääkin. Muistan itse joskus vaiheen jossa aivan kaikki meni pieleen. Oli ahdistusta, masennusta, tarkoituksettomuuden tunnetta. Yritin kääntyä enemmän henkisyyden puoleen, Jumalan puoleen. No mitä tapahtui: loukkaannuin, luita murtui, jouduin leikkaukseen, jonka jälkeen meinasin kotonani tukehtua kipulääkkeeseen jota olin nielemässä. Kaikin tavoin elämässä kaikki meni pieleen. Mutta minua vain lopulta nauratti, että mitä väliä, kyllä minä mielelläni täältä jo lähdenkin, jos kerran aika näyttäisi olevan, toivoisin vain että seuraava lääkkeeseen tukehtuminen ei jäisi melkein tukehtumiseksi. Silloin tajusin että vaikka en kokenut edelleenkään tietoisesti hengellisesti mitään, niin jokin oli hyvin syvästi muuttunut: en pelännyt enää kuolemaa enkä kärsimystä ollenkaan, mikä yllätti itsenikin täysin.
Tietyssä vaiheessa vastaus on: ei mitenkään. Sillä se on Jumala itse, joka haluaa esittää sitä ihmisen roolia, joka on dualismin ja egon vallassa, kokea kaiken sen minkä "ihminen" kokee erillisyyden kokemuksen tilassaan. Sillä se mitä Jumalaksi kutsutaan on kaiken olemassaolon ja elämän tanssin tanssija, ei ole erillisyyttä... Jos siis etsii Jumalan tahtoa muttei löydä, ei auta kuin elää parhaansa mukaan, luottaen että ok, nyt Tietoisuus tai Jumala tahtoo minun kauttani ilmaista tätä mitä nyt elän. Tulee aika, jolloin se tahtoo ilmaista jotain muuta, ja se vanha ego-ehdollistuminen on vain väsyneitä ajatuksia päässä, mutta silloin ei enää ole useimmissa tilanteissa erityisen vaikeaa erottaa egon ja syvemmän tietoisuuden ääniä. (Toki niin kauan kuin ihmisen muodossa on, voi olla erilaisia psyykkisiä tiloja ja fyysisiä tiloja, joissa se on vaikeaa, mutta se on vain ihmisyyttä, se ei ole ongelma)