Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Miten mä saan kokemuksen siitä mistä täällä kirjoitetaan? Varsinkin ajan illuusion mä pystyn mielellä ymmärtämään nykyään, mutta muuten nämä asiat ei kyllä avaudu mulle. Tiedän että en ole kehoni koska pystyn ainakin periaatteessa irtautumaan siitä, joskus oli meditaatiossa sellainen kokemus. Välillä on vaiheita jolloin osaan olla pyyteettömästi tyytyväinen ja rauhassa sen kanssa mitä on ja sitten tulee taas ahdistus siitä millaista oma elämä on ja siitä ettei tiedä mitä sen kanssa tehdä.
Valaistuminen tai herääminen ei ole mikään mielen tila tai kokemus, vaikka sellaisia voi seuratakin siitä. Kaikki ajatukset, kaikki tunteet, kaikki mielen ja tietoisuuden tilat, niitä tulee ja menee, kun taas valaistuminen on sen oivaltamista, joka on läsnä läpi kaikkien erilaisten tunteiden ja tilojen ja kokemusten.
On esimerkiksi mahdollista olla valaistunut ja ihmismielen tasolla kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja rauhassa. Silloin sen vaan tiedostaa, että todellinen Minä ei ole se ihmisen rooli- tai unihahmo, vaan minä olen se joka esitän sitä(kin) roolia tai näen sitä unta, vähän kuin loisin omaksi ilokseni fantasiamaailman jonka hahmojen elämää ja edesottamuksia sitten seurailisin. Kuten useimpien ihmisten mielestä olisi tylsää tehdä kirja tai fantasiamaailma, missä kaikki lilluvat ikuisesti paikallaan autuuden tilassa tekemättä tai tuntematta juuri mitään, niin myös siinä jumalallisessa leikissä, Lilassa kuten intialaiset sanovat, jota Sinä leikit maailmankaikkeuksilla, voi olla myös hahmoja jotka on vaikka vihaisia, surullisia tai murhanhimoisia. Mutta koska tiedät ettet ole mikään niistä hahmoista vaikkakin elävöität ne (samaan tapaan kuin jos mielikuvittelet ihmisenä jonkun hahmon, niin sitä ei olisi ilman sinua ja se on tehty sinun mielesi prosesseista ja energiasta, mutta vaikka llopetat mielikuvittelun, sinä olet edelleen täysi sinä), mikään hahmojen tason prosessi ei enää tuota kärsimystä. Kärsimystä on vain, kun samaistuu ajalliseen.
Ongelma on, että näitä asioita ei pysty ymmärtämään mielellä, koska mieli on osa sitä unta tai illuusiota, josta koetaan että halutaan herätä. Toisaalta se on hyväkin asia, koska se tarkoittaa, ettei tarvita mitään ihmeellisiä mielen kykyjä, koska se mikä pitää oivaltaa on kaikilla läsnä koko ajan: Tietoisuus, Olemassaolo. Se haluaako sen jälkeen kun tietää mitä on kehon ja muodon tuolla puolen, kokea toisia todellisuuksia tai sitä mikä on ajan tuolla puolen vielä ollessaan myös ihmisen valepuvussa, vaihtelee henkilöittäin. Se on kuitenkin silloin mahdollista, jos se kiinnostaa. Mutta voi olla myös valaistunut ilman että kiinnostaa muu kuin tavallinen ihmisen arkinen elämä, eikä välitä mielellään tietää mitään tuonpuoleisista. Sitä ei voi kyllä välttää, että mielen tason tuolla puolen tuntee, miten kaikki mitä on, on olemassa Minussa ja Minusta.
Vierailija kirjoitti:
KM, minulla on itsepäinen uskomus ns. kaksoisliekistä, joka on jumittanut tämän henkisen matkani melko pahasti. En ole niinkään lukenut näitä new age-teorioita vaan intuitiiivisesti tunnen ja luulen tietäväni että tämä kohtaamani ihminen jakaa minun sieluni. Tunnen merkillisen peiliin katsomisen tunteen katsoessani häneen ja valtavan tuttuuden ja halun sulautua yhdeksi. Energiatasolla aistin hänet lähelläni koko ajan. Mutta en tiedä petänkö tässä itseäni ja miksi riipu niin itsepäisesti hänessä. Tämä matka on ollut melko tuskallinenkin, maallisella tasolla. Nouseeko sinulla mitään neuvoja tähän?
Ei sinun tarvitse yrittää torjua mitään, mikä spontaanisti mieleesi nousee, ei uskomusta kaksoisliekistäkään. Ja jos mahdollisuus on, niin miksipä ei tutkisi mitä siitä seuraa jo pääsee lähempään yhteyteen tällaisen henkilön kanssa. Kokemus on voi olla joko äärimmäisen hyvä tai äärimmäisen huono, harvoin laimea.
Itsehän aikanaan "pääsin" kovalla vaivalla parisuhteeseen sielunkumppaniksi ja jo aiemmista elämistä tutuksi kokemani miehen kanssa, vain todetakseni että suhde oli aivan hirvittävä ja molempia repivä. Joskus sielunkumppanit tai kaksoisliekit ei ole tarkoitettu elämänkumppaniksi tässä elämässä. Meidän tapauksissa ollaan edelleen hyvät ystävät, mutta aina ei niinkään järjesty. Se, mitä ei voi muuttaa, on yleensä järkevää hyväksyä. Ja harvoin sekään, että ihan väkisin manifestoi asian joka ei luonnostaan tahdo manifestoitua johtaa näissä ihmissuhdeasioissa kovin hyvään. Mutta olet vapaa kokeilemaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteitä Jed McKennan kirjoituksista?
Nämä ihmisenä elämisen ongelmat ahdistavat mua. Kun täällä pitää joka tapauksessa ikäänkuin esittää jotain roolia, ei voi vain oleskella jossain puhtaassa olemisessa ilman mitään persoonallisuutta. Muut asettavat roolin jos et itse ota sellaista. En ole koskaan löytänyt täältä mitään paikkaa itselleni enkä pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään työhön, tämä vaivaa. Voinko unohtaa työnteon kokonaan? Voiko niin elää? Ehkä voi, eipä mua mihinkään työhön huolittaisikaan.
Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu täysin turhalta, tyhjänpäiväiseltä ja merkityksettömältä. Miksi olla täällä? Kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin mutta en ole kummoisesti koskaan saanut sellaista. Näen ihmisten uskomukset nykyään todella hyvin.
Haluaisin perua koko tämän heräämishomman mutta taitaa olla liian myöhäistä sille, tunnen selvästi että minussa tapahtuu muutoksia ja jokin sisäinen prosessi etenee, en tosin tiedä minne.
"Heräämishomma" ratkaiseee kyllä lopulta ongelmasi sen kautta, että näet ettet ole ihminen ensinkään vaan se, mitä monessa perinteessä sanotaan Jumalaksi ("minä ja Isäni olemme yhtä"). Ihminen on vain yksi rooli mitä luomisen ilosta esität, ja siitä poistuu kaikki stressi ja paine, kun näet ettet se ole Sinä, eikä Sinun kohtalosi riipu ajallisen mielesi tai kehosi kohtalosta - nämä tulevat joka tapauksessa katoamaan, kuten kaikki ajallisuuden illuusiossa oleva. Samoin yhteyden puutteen ongelma toisiin ratkeaa, sillä kaikki ilmenee Sinussa ja kaikki on tehty Sinusta. Miten voisi olla erillisyyttä, jos kokee olevansa kaiken olemassaolevan substanssi?
Heräämishommaa ei siis kannata vastustaa, mutta toisaalta niin kauan kuin koet olevasi erillinen ihminen yrittämässä pärjätä ajan ja materian maailmassa, heräämistie ei mitenkään rajoita tai estä sinua elämästä täysillä ihmisenä tai käyttämästä kaikkia kykyjäsi. Sinun ei tarvitse pyrkiä olemaan vailla persoonallisuutta tai muuttua kynnysmatoksi, tai hylätä pyrkimyksiäsi ihmiselämän alueella. Elä, mutta tiedosta mahdollisuus että olet jotain muuta kuin olet oppinut ajattelemaan ja tuntemaan, ole avoin heräämiselle. Se energia joka sinut elävöittää, johdattaa kyllä sinut perille siihen, kun on kerran sille tielle johtanutkin.
Blade Runner kirjoitti:
KM, kiitos! Itse asiassa tämä kivikkoinen ajanjakso antoi uuden oivalluksen tässä sipulinkuorintaprosessissa; olin edelleen samaistunut unihahmoni kognitiiviseen puoleen. Nyt tavallaan otin taas askeleen taaksepäin ja totesin, että älyni ja persoonallisuuteni on myös osa Mayaa, kuuluu tietokonepeliin. Minä Olen on täysin vapaa mistään tieteellisestä tai älyllisestä. En tiedä, mihin sipulin kuorinta johtaa, oletettavasti täydelliseen ei-mihinkään.
Mutta miten operoida tässä maailmassa ei-mistään käsin? Pystyn olemaan sellaisessa Minä Olen tilassa, mutta sitten kun alkaa esim työt, niin ikään kuin puen egon päälle ja toimin sieltä käsin. Välillä pystyn jopa toimimaankin sellaisessa ajattelemattomassa tilassa, mutta hyvin harvoin. Voisiko tätä jotenkin vahvistaa?
Näen asiat niin, että elän äärettömässä meressä, jossa jokapuolella on yhtä lämmintä ja mukavaa, mutta silti tuntuu, et pitää kroolata kovaa vauhtia jonnekin. Aina jonnekin.
On aivan totta, että erillinen, itsenäinen persoonallisuus, joka sisältää ajattelevan mielen, on myös osa Mayaa. Mikä toki ei ole mikään negatiivinen asia - se on kaikkiallinen Energia tai Tietoisuus sitä roolia näyttelemässä, sen voisi siis sanoa olevan Jumalan tahto.
Tuo tarve omin voimin touhuta maailmassa vähenee sitä mukaa, kun vähenee tunne siitä että on erillinen yksilö muiden samanlaisten erillisten yksilöiden kansoittamassa maailmassa. Oma asenteeni on enemmänkin: "Mitähän Tietoisuus tai Jumala tahtoo tänään tehdä minun kauttani". En koe että ihmisenä teen kauheasti mitään, sen kun katselen miten kehoa ja mieltä käytetään työkaluna, ja nautin olemassaolemisen ja energian tunteesta. Stressiä ei ole, kun ei ole yksilöllistä vastuuta mistään, ja pystyy luottamaan siihen että se sama Voima jonka johdosta kaikki ilmenevä ilmenee, pystyy kyllä hoitamaan tehtävänsä myös "minun" elämässäni, eikä se tarvitse siihen apua ihmismieleltä. Joskaan ei se mielikään ole erillinen siitä mikä on Kaikki-Mikä-On - lopulta myös kaikki ajatukset nousevat kaikkiallisesta elämänenergiasta, jonka tämän hetken suunnitelma on siis esiintyä myös sinä roolihahmona joka ajattelee.
Eli kaikki on aina lopulta hyvin: todellinen Sinä olet jo herännyt, olet Yhtä kaikkiallisen kanssa. Mutta jos koetkin olevasi jotain muuta, niin olet silti siinä missä pitääkin, koska jos ei olisi sen Kaikkiallisen tahto että olet siinä missä olet nyt ja ajattelet niin kuin ajattelet nyt, asiat olisi toisin. Kun nyt kuitenkin olet herännyt muistamaan todellisen olemuksesi muotojen tuolla puolen, siitä voi ihmismieltään aina välillä muistuttaa, jos se tahtoo palata vanhaan tällle maailmalle tyypilliseen uskomukseen siitä, että olet pieni erillinen olento tässä maailmassa, taistelemassa paikastasi ja olemassaolostasi ja pärjäämisestäsi. Sanoa mielen hätäilyille, että mitäpä minä tässä murehtimaan, katsotaan miten Tietoisuus aikoo asian hoitaa minun kauttani.
Meni kyllä. Jeesuksen ilosanoma oli Jumalan lapseus ja että Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä koskee yhtä lailla kodittomia ja syntisiä kuin rikkaita ja pyhiäkin. Kaikki he ovat Isän ilmentymiä ja lapsia, ilmentymässä tämän kaikkiallisen Elämän tahdosta. Kaikkien heistä Elämä ja Olemassaolo on Jumala itse, joten heidän ydinolemuksena on Pyhä.