KisuKameli75

Laiskuuksissani jatkan tähän pinoon, ku ei ollu vielä uutta alulla...



Onki menny taas hetken aikaa lähinnä taustaillen, mut ahkerasti oon koittanu käydä pinot lukemassa, kirjottamiselle vaan ei oo tuntunu olevan aikaa.



Mielenkiintoista sukupuolikeskustelua täällä on käyty, musta on tosi hienoo, että keskustelu on pysyny asiallisena, vaikka tietenkin se, että " toivoo" jompaa kumpaa, saattaa ärsyttää monia... Mä muistan kolmosta odottaessani toivoneeni poikaa ihan tosissaan, ja kun ultrassa selvis, että kolmas tyttö tulossa, olin hetken tosi pettyny, ja uskottelin jopa, että ultraaja näki väärin, erehtymisen mahdollisuus kuitenkin on... Mutta niin vaan ku tyttö synty, tuntu se heti alkuun niin omalta ja niin rakkaalta, ettei se olisi kukaa toinen voinu ollakkaa!

Nyt en varsinaisesti toivo kumpaakaa...tai siis toisaalta toivoisin tyttöä (olis ihan kaikki valmiina, ja muutenki " helpompaa" jatkaa samalla sukupuolella) ja toisaalta poikaa (olishan se kiva kokea seki). Että molempi parempi :o)

Rakenneultrassa käytiin viime viikolla, mut ei kysytty sukupuolta (mies ei halunnu tietää). Ite yritin tiirailla, mut en kyllä mitää ollu näkevinäni, että liekö tyttö tulossa??? Tai sit en osannu oikeen edes kattoa.

Kaikki vauvalla ihan ok, ja koko vastas viikkoja, että ihan hyvin eväin jatketaan :o)



Lapsiluvustaki on keskusteltu... Mä en osaa sanoa siihen oikeastaan mitää. Mä kyllä vannoin silloin alkuraskauden pahoinvoinnin kourissa, että mut saa sitte takuuvarmasti tämän raskauden jälkeen steriloida, että mä en tähän enää ala, mut nyt oon vähä pyörtäny sitä päätöstä ;o)

Ei olla kyllä sen kummemmin miehen kanssa asiasta edes keskusteltu, koitetaan ny tämä yks yhteinen saada ensi kunnialla maailmaan, ja katotaan sitte jatkoa (meille molemmillehan tämä kuitenki on neljäs lapsi, ensimmäinen yhteinen). Ainakaa hirmusia ikäeroja en sit haluaisi, että joko pian (jos se onni meille suotaisiin) tai ei ollenkaan.



Omassa olossa ei valittamista. Liitoskivut välillä vaivaa, mut vielä olleet ihan siedettäviä. Supistuksia tulee ja menee (rasituksessa), mut ei niin, että huolestuttais.

Liikkeet on jo tosi tuntuvia ja näkyviä, ja maha on iso. Välillä on jo silleen malttamaton olo, että " olis jo toukokuu" ...kait se vauvankaipuu on niin kova :o)



Mun tytöille kerrottiin tulokkaasta joulun jälkeen, ja ihan innoissaan ovat asiasta. Esikoinen (6,5 v) ylidramaattisesti vaan huokas:" Voi ei, toivottavasti se ei oo poika!" Hehee...suurta draamaa. Ens viikonloppuna olis tarkotus kertoa miehen lapsille, ku tänne tulevat. Sieltä puolelta saapi sit odottaakki melkein mitä vain...ja ainaki silloin, ku äitilleen asiasta kertovat!?! Huih!



Njooh, ny tarvis mennä valmistautumaan töihin lähtöön...



Mukavan talvista viikkoa kaikille!!!



KK ja AlmaElmeri rv22+

Ihan hätäseen tulin täs koneella käymään, ihan vain jouluja toivottamaan...



Eipä mitää uutta tämän auringon alla, että eipä olis kummempia kuulumisia kertoakkaa. Paitsi että taas on hiivan oireita, voi p**ka!!!! Kolmas lyhyen ajan sisällä, yäääh.



HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE TOUKOKUISILLE!!!



KK

Rauhoittunein mielin :o)

Iltapäivällä neuvolassa kuunneltiin ensiksi sydänäänet, ja hieno tasainen jumputushan sieltä kuului. Ja multa tuli poru (noloa). En tajunnukkaa ihan niin paljoa jännittäneeni!?! Täti katteli vielä sit ultralla, ja kyllähän se pikkunen sielä liikehti. Ilmeisesti sit tosiaan on vaan semmosessa asennossa, että liikkeet ei ny tunnu. Istukka mulla on etuseinässä, ja sen jo tiesinki, mut ku oon useemman viikon jo tuntenu liikkeitä, ni siksi huolestuin niin kovasti tästä hiljaisuudesta. Mieski oli ihan liikuttunu, ei tajunnu hänkää niin pelänneensä.

Mutta kaikki siis hyvin!

Ja maha tosiaan on iso, täti mittas ny eka kerran sf-mitan, ja kaikkien käyrien yläpuolellehan se meni :oP Noh, ehkä se siitä tasaantuu.



Nyt ei kauheesti ajatus luista, etten tiedä mitä kirjoittaisin. Pitkästä aikaa ihana keli ulkona, taidan painua koirien kans mettään. Tulin just töistä ja jotenki on niin levoton tai ylienerginen olo... Outoa!?!



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!



KK ja AlmaElmeri rv18+

Ei saanu puoli pannullista kaffia eikä puoli levyä suklaata minkäämoista vipinää masussa aikaan :o((((

Oli sit pakko soittaa neuvolaan, täti ymmärsi mun huoleni hyvin, ja pääsen vielä tänään näytille. Ajat oli ihan täynnä, mutta ottaa mut sit varsinaisen työajan jälkeen neljältä vastaan.

Miehellekki laitoin viestin, ja soitti heti takas, lupas tulla aikaseen töistä ja tulee mun tueksi sit neuvolaanki.



Mä oon yleensä sellanen, että otan asiat semmosina, ku ne vastaan tulee, enkä juurikaa stressaa mistää, mut nyt on kyllä niin ankea olo, että voi itku. Ja verenpaineet nousee. Itku silmässä, parasta toivoen ja pahinta peläten...



KK

Plääh, miks kaikilla on jo rakenneultra ja mulla ei... :o/ Mulla on vasta tammikuun alussa, sinne tuntuu olevan aiva ikuisuus. Paitsi noh, niinhän jouluunki tuntui olevan ikuisuus vielä joku aika sitte, ja nyt tuntuu, että se tulee nopeemmin ku kuvitteliskaa!?! Ja kaikki vielä tekemättä... Noh, lahjat on sentäs suurimmaksi osaksi hankittu. Mites muiden jouluvalmistelut?



Mä oon aiva huolesta soikeena täällä... en oo tuntenu liikkeitä pariin päivään :O( Lauantaina vielä tunsin, mut sunnuntaista en oo ollenkaa niin varma. Ja eilen rupesin illalla miettiin, että enpä oo tainnu tuntea liikkeitä koko päivänä. Nyyh. Nyt yritän urakalla kitata kaffia ja katon, saako se mitää aikaan... Huomenna olis neuvola, että josko sinne malttaisin odotella, vaikka inhalta tuntuuki.

Maha kyllä on jo viikkoihin nähden ISO!!!



Mites teidän muiden miehet on mukana raskaudessa?

Musta välillä tuntuu, että vallan yksinkö mä tätä pientä odotan, mut sit mies aina toisinaan innostuu silittelemään masua ja kyselee mun vointia ja onko tuntunu liikkeitä yms. Ja välillä tuntuu olevan oikeasti ihan täpinöissään tulevasta perheenlisäyksestä :o) Ja sit koko asia tuntuu taas painuvan täysin taka-alalle... Et vähä niinku on/off -meininkiä. Mut emmä oikeesti voi ainakaa valittaa, ehkä se siitä konkretisoituu, ku liikkeet alkaa tuntumaan uloskipäin ( ku ny tuntuis edes sisäänpäin...) ja noin.

Sehän meillä on vähä vaikeaa (???tai jotain), ettei kauheesti viitti ääneen muistella aikasempia raskauksia, ku ollaan molemmat koettu ne eri kumppanin kanssa. Noh, mun on vähä helpompi puhua niistä, nehän koskee kuitenki enemmän mua, ku mun exää, mut mies kyllä onneksi ymmärtää olla vertaamatta oman exänsä raskauksiin... Siitähän se riemu repeis :oP

Että tämä raskaus on meille ainutlaatuinen.



Ootteko muut vielä nimee miettineet, edes puolitosissaan? Me aina välillä asiasta keskustellaan, ja ollaan kyllä molempia miellyttävät nimet löydettykki, vaan eipä sitä tiedä, ennenku pienen näkee, että miltä se oikeesti näyttää...



Jooh, mä haen lisää kaffia ja koitan kohta rauhoottua tohon sohvalle hetkeksi, jos vaikka jotain rupeis tuntumaan. Toivottavasti.



KK *huolesta heikkopäisenä* ja AlmaElmeri rv18+