KisuKameli75

Melkein tekis mieli vähä juksata miestä ja saada se lähtökuoppiin työpaikalta, mut taitais olla liian " julmaa" pilaa... Jos jotain lievempää keksis :o)



Eilen oli sit viiminen työpäivä, mulla oli määräaikainen sopimus ja päätty eilen, virallisesti ä-loma alkaa tietääkseni (Kelan sivuilta katoin) 3. tai 4.pvä, eli eipä täs välis vois edes työttömäksi ilmottautua. Menköön sitte näin.

Vähän oli haikeat fiilikset jäädä töistä pois...mulle on kyllä suusanallisesti luvattu, että töitä olis jatkossaki, jahka oon valmis pienen hoitoon laittamaan. Meillä kylllä mies haluais jäädä sit vanhempainvapaan lopusta kotiin, että jos vain mulle töitä on, niin menisin joskus vuodenvaihteen jälkeen töihin ja mies jäis kotiin hoitaan lapsia. Aika näyttää, miten siinä käy.

Mukavasti jaksoin siis töissä loppuun asti, vaikka täytyy tunnustaa, että ny loppuaikana olin kyllä iltasin töistä tullessa ihan naatti. Ei sitä niin työpäivän aikana huomannu, mut iltaisin ei paljo jaksanu ku sohvalla maata ja rauhotella supisteluja. Eli aiva oikeeseen aikaan tämä loma alkas. Ku ny vain sais tartuttua johonki...hommia olis kyllä.



Tytöt oli kyllä enemmän ku tyytyväisiä, ku saivat jäädä hoidosta pois. Ovat kyllä hienosti hoidossa viihtyneet, mutta tykkäsivät jäädä kotiinki. Eipä tarvi aamusin enää ennen kuutta herätellä, huoh. Ja eskarilainen on onnellinen, ku saa kotoa päin kulkea (meiltä matkaa kouluun 500m). Toki joudun aamusin saattamaan ja iltapäivisin hakemaan, ku täällä ei eskarilaiset saa yksinään mennä. Aamulla mentiin pyörillä, ja taisin olla melkonen näky mahani kanssa pyörän päällä - jalat levällään ja maha siinä välissä " roikkuen" täyty polkea ;o) Mut yllättävän helposti se suju!?!



Vieläkään ei mitää valmiina vauvaa varten... Äitiyspakkaus sentään saatiin postista haettua ja läpi katottua (oli muuten tosi kiva, mä tykkäsin!), mut siihen seki jäi... Ehkä mä tästä vielä intaudun, jahka oon pari päivää ollu kotosalla. Toivossa on hyvä elää.



Monenmoisista lorinoista ja lirinöistä on ollu puhetta... Mulla kans tota valkovuotoo tulee välillä ihan järkyn paljon, housuista läpi asti. Kiusallista, mutta tuttua edellisistäkin raskauksista. Ja mä oon kans tosi huono käyttään mitää suojia, mieluummin pesen sitte housupyykkiä tämän tästä. Virtsanpidätysongelmaa ei onneksi oo ilmaantunu (liekö siitä kiittäminen ratsastusharrastusta, joka vahvistaa lantiolihaksia).



Eipä tänne kummempia. Yritän nyt opetella nauttimaan näistä kotopäivistä...vielä tuntuu vähä oudolta.



KK ja AlmaElmeri ja rv:t taas ihan hukassa...olisko 34+jotain...

Hyppäänpäs vielä tähän " vanhaan" pinoon, kun ei uutta aloitusta vielä ollut...



Mielenkiintoisia keskustelunaiheita täällä on ollut, ja pakko ottaa osaa ainakin tuohon seksiasiaan...

Kyllähän sitä on, alkuraskaudessa oli enemmänki taukoja ku ei huonolta ololtaan voinu edes kuvitella, saati että olis tehny niin kauheesti mielikää :oP Mutta siitä pahoinvoinnista päästyä on ollut vähäsen aktiivisempaa. Meillä tosin rajoittavana on ollut nää mun jatkuvat hiivatulehdukset (ÖTTINEN - kohtalotoveri!!!), mutta niiden välissä ollaan kyllä koitettu olla touhukkaita ;o)

Rupeehan toi masu vähä rajoittamaan asentojen suhteen, mutta mielikuvitusta kehiin vaan, niin löytyyhän sitä useampiaki asentoja... Melkoista taitovoimistelua välillä :o)

Mulla kyllä kans käy niin, että oon sitte ku persiiseen ammuttu karhu, jos on liian pitkä tauko... Ja sit ikäänkuin etäännyn muutenki, en halua minkäälaista läheisyyttä, päinvastoin! Ei kylläkää kovin loogista...



Täältä myös ensimmäistään odottaville varoituksen sana siitä " ekasta kerrasta" synnytyksen jälkeen - saattaa olla tosissaan ankea kokemus... Mutta kyllä se siitä sitte taas tasaantuu ja alkaa maistumaan.



Niin, öttiselle vielä... Mä oon kans kärsiny ihan toistuvista hiivatulehduksista jostain raskauden ekan kolmanneksen jälkipuolelta saakka :o/ Tosi inhottavaa joo. Nyt oon jonku aikaa käyttäny sitä Canestenin voidetta lähestulkoon päivittäin (oli oireita tai ei), ja oon saanu vähä pidempään oltua oireettomana. Ja sit jos on tullut kutinat kehiin, oon käyttäny puikkoja, joko yhden tai sit kolmen päivän kuurin.

Kyllähän siitä neuvotaan, että sokerit pois, vaalea leipä pois ja muuta semmosta, mut ei mulla ainakaa auttanu ruokavalion muutokset tähän vaivaan... Toivon vaan, että kierre katkeaa, kunhan vauva syntyy. Tsemppiä sulle!!!!



Omaa napaa sen verran, että viime viikolla oli neuvola, ja kaikki ihan ok. Paitsi niin kuin oon epäillykki - kaveri istuskelee tyytyväisenä perätilassa :o/ Oon epäilly sitä siks, että mun oikeat kylkiluut on välillä ihan tulessa, ja ku oon sit yrittäny tunnustella siitä luiden alta, niin oon ollu tuntevinani pään... Ja niinhän se sitte on. Vaan ehtiihän tuo vielä kääntyä, eikä sillä sit kuitenkaa mun tapauksessa oo niin väliäkää, jos synnytystapa on kuitenki se suunniteltu sektio. Synnytystapa-arvioon pitäis tuleman kutsu muutaman vkon päästä.

Seuraava neuvola-aika varattiin vasta neljän viikon päähän, ihan yhdessä sovittiin siitä, ku en kuitenkaa oo ensiodottaja ja kaikki tuntuis olevan ihan mallillaan, niin ei katsottu tarpeelliseksi muutta välejä 2 viikkoon (normaalisti näillä rv:lla siirrytään kahden viikon väleihin neuvolakäynneissä ainakin täälläpäin).



Eipä tänne kummempia, vointi on ihan hyvä ja töihin olis tarkotus tästä taas kohta suunnata... Viimiset 2vkoa alkaa...



Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!!!



KK ja AlmaElmeri rv32+2

Jospa sitä koittais jotain kirjotella, ettei koko pino taas putoo ties miten kauas...



Miehen lapset oli täällä viikonlopun ja mies just lähti viemään niitä kotiinsa - huh helpotusta!?! Ei oo pelkkää ruusuilla tanssimista tämä " uusperhe-elämä" , kaukana siitä... Mutta en vaivaa sillä teitä enempää, sanonpahan vain, että kiva kun tulivat mutta totta tosiaan vielä kivempi ku lähtivät.



Käytiin miehen kanssa tossa päiväsellä vähä hiihtämässä... Se oli vallan nautinnollista ja tuntui jopa suht mukavalta, mutta nyt saa sit siitäki nautinnosta maksaa, korkojen kera - liitoskivut on ihan järkyttävät! En tahdo sohvalta ylös päästä, saati että liikkuminen noin ylipäätään sujuis kovin sulokkaasti ;o) Vaapun ku ankka ja puhisen ku härkä... Eläimellistä menoa siis :oP

Mutta tais olla viiminen mahdollisuus jo noin niinku lumienki puolesta päästä hiihtämään. Että pakko olla silti tyytyväinen...



Raskauteen muuten ei mitää uutta, mukavasti sujuu :o) Töitä olis vielä 3vkoa jäljellä, pää kestää kyllä, mutta fysiikkapuoli vähä välillä mietityttää, mä ku en tee mitää " siistiä sisätyötä" (noin niinku tiivistettynä), niin kyllä se tahtoo välillä työpäivän jälkeen kropassa tuntua enemmän tai vähemmän... Mutta koitetaan jaksaa, voinnin mukaan mennään.



Toisinaan olis hirmu hinku saada vauva jo syliin, ja toisinaan taas haluais nauttia tästä raskaudesta vielä piiiiitkäään...tulee ihan paniikki, että apua, viikkoja on jo näinki paljo ja just vasta plussasin!?! Ja mä ku en vielä edes tiedä, onko tämä ny kenties mun viimenen raskauteni vai vieläkö joskus... Aika näyttää.



Kestoilusta on ollu puhetta... Nolona tunnustan olevani kertisvaippojen ystävä :o/ Hirmusti nostan hattua kaikille kestoilijoille, mut pakko tunnustaa, että oma motivaatio ei piisaisi.



Jooh, jos menis hätyyttämään noita tyttöjä kylpyyn, nii pääsis sit itekki joskus... Meillä ku on poreamme, nii ajattelin mennä kuumaan kylpyyn liottamaan näitä liitoskipujani, jos vaikka helpottais!?! Rentouttaa se ainaki mukavasti.



Illanjatkoja kaikille!!



KK ja AlmaElmeri

No jopas on tilanne Ronnikalla, huih! Kovasti vaan tsemppiä " pakkolepoon" ja toivottavasti tilanne pysyy edes kutakuinkin ennallaan, ettei ainakaan huonompaan suuntaan menis!



Rouvapupulle haluaisin sanoa jotain...vaan en tiedä mitä... Jotenki sitä järki sanoo, että sun täytyis lähteä miehesi luota, jättää hänet - josko hän siitä havahtuisi. Ja jos ei siitäkään, niin silloin tuskin havahtuisi mistään muustakaan. Mutta mä myös ymmärrän, että tunnetasolla se lähteminen ei varmasti oo helppoa... Mutta tosiasiahan on, että sulla on nyt vastuu myös vauvasta, ja varmaan haluat tarjota hänelle parhaan mahdollisen elämän? Ilman väkivallan pelkoa? Kovasti jaksamista Sinulle! Onneksi olet ymmärtänyt hakea apua, mutta loppujen lopuksi se olet sinä itse, joka itseäsi osaat parhaiten auttaa.



Me vietiin eilen mun lapset isälleen ja tarkoitus oli nauttia " vapaasta" viikonlopusta täysin siemauksin, vaan lasten isä ilmoitti aamusta, että kuopus tahtoo kotiin, on kipeä :o( Nyt on sit tuomassa kuopusta kotiin, varasin just lääkäriajan, ku hällä on kuulemma kurkku kipeä ja isänsä on näkevinään sielä punaisia patteja. Riepuraasu, on kyllä ollut kuumeessa pari päivää tällä viikolla, että sitä se sit varmaan teetteli.

Isommat tytöt kyllä matkustaa sit takas isälleen, että nuorin vain jää kotiin. Höh, melkoista autossaistumista, ku välimatka on n.150km suuntaansa, ja just eilen iltasella ollaan tytöt sinne viety... Mutta haluavat mennä isälleen, ni en mä sitä estä.



Eilen kauppareissulla tarttu ensimmäiset vauvahankinnat käteen... Miehelle tosin, ei mulle ;o) Ihasteli jotain bodypakkausta niin kauan, että pakko munki oli mennä kattoon... Sanoin kyllä, että vaatetavaraa meiltä löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin, mut oli niin halukas kuitenki ostamaan, että jäihän se käteen :o) Valkkasin sit koon 50-56cm, ku noista ihan pienistä vaatteista on paremminki pulaa, sit 60cm ja siitä yli löytyy kyllä tosissaan ja paljon. Oli vain niin hellyttävää, ku iso mies hinkuu vauvanvaatteita :o)))) Ihana. Piti vaan valita neutraalit värit, ku siitä sukupuolesta ei oo mitää ajatustakaa.



Eipä tässä kummempia, jos menis hakemaan lisää kaffia ja odottelis kuopusta kotiutuvaksi.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!!



KK & AE (oliskohan rv 30 tasan???)

Vapaapäivää vietän, joten aikaa pinoutumiselle. Kohta pakkaan mukelot autoon ja suunnistetaan mun vanhemmille kylään (syömään, ah, ihana päästä valmiiseen ruokapöytään) reilun 50km päähän.



Jettaneitokos se kyseli synnytystapa-arviosta?? Mä olen käyny kaikista kolmesta: esikoisesta siksi, että olen melko pienikokoinen, niin halusivat ottaa lantiomitat ja muut. Ja totesivat, että alakautta mahtuu tulemaan. Tosin eipä sit tullukkaa, ku synnytys pysähty ja mentiin lopulta kiireelliseen sektioon. Tokasta mentiin arvioon siks, ku se eka pääty sektioon, ja taas päädyttiin alatiesynnytykseen (tällä kertaa arvio oli vain keskustelu lääkärin kanssa). Alakauttahan tuo kakkonen tuliki, mut juuttu hartioistaan kiinni ja tuloksena vasemman käden erbin pareesi, joten taasen kolmannen kohdalla arvioon; ultrattiin ja arvioitiin vauvan kokoa, keskusteltiin synnytystavoista ja lääkäri suositteli minun tapauksessani sektiota (ite sain kuitenkin päätöksen tehdä). Ja nyt on taasen edessä arvio, tosin tällä kertaa se taitaa käsittää vain sen, että päätetään sektiopäivä. Kahden sektion jälkeen tuskin antavat alakautta edes yrittää, vaikkahan onki se alatiesynnytys siinä välissä. Että semmosia arvioita.



Tänne ei mitää kummempaa raskauden saralle kuulu. Kylkiluut on alkaneet väsyyn pidempään istumisesta, sen verran masu jo työntyy luita vasten. Autossa istuminen välillä yhtä tuskaa :o/ Välillä odotan ä-loman alkua jo ihan kärsimättömänä, ja toisaalta taas haluisin olla töissä vielä pitkään... Vaikka fyysisesti alkaa oleen melko tuskaista välillä, niin henkisesti jaksaisin kyllä. Ehtiihän sitä sit taas kotonaoloonki kyllästymään. Kait!?!



Jooh, jos menis hätyytteleen noita tyttöjä pukemaan ja muuta, päästäis lähtemäänki joskus. Jos vaikka ny lopulta saisin ajalliseksi viedä samalla Kelaan noi paperit...



Päivänjatkoja kaikille!!!



KK ja AE