KirkkoSisko

Nythän onneksi korona näyttää helpottavan ja joitain kesätapahtumia on tulossa. Uskoisin, että ulkoilmahäppeninkejä järjestetään monin paikoin etenkin loppukesästä.  Jospa vain avoimin mielin istuskelet esim. puistokonserteissa ja jos siltä vaikuttaa, heittäydyt juttusille lähistöllä istuskelevien kanssa?  Kenties siitä syntyy tuttavuuksia, jotka saattavat kehittyä kaveruudeksi ja ystävyydeksikin. Liikaa yrittämättä, antaen tilaisuudelle mahdollisuuden?

Hei, voisitko ajatella hakeutuvasi juttelemaan erosta esim. perheasiain neuvottelukeskukseen? Uskon, että kun saa ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan ja ne tulevat hyväksytyiksi, ja asian eri puolia tarkastellaan, alkaa kipu hiljalleen hellittää. Jos vain omassa päässään pyörittää asioita, myös se kipu 'pyörii' siellä mukana saamatta helpotusta. Toisen ihmisen hyväksyvä läsnäolo ja jakaminen auttavat.

Hei ap. Aloituksestasi sain sen käsityksen, että koet miehesi arvomaailman ja käyttäytymisen itsellesi kovin vieraana ja kaipaisit ja tarvitsisit aivan muuta. Minulle tuli myös sellainen tunne, että te ette puhu juurikaan siitä, mitä toivotte toisiltanne, mitkä ovat tämän suhteen yhteiset pelisäännöt ja tavoitteet. Parisuhdeterapiassa voisi saada paljon työkaluja asioista puhumiseen, omien tarpeiden tunnistamiseen ja ilmaisuun sekä toisen kuuntelemiseen ja vastaanottamiseen.  Oikeastaan lähes kaikki parisuhdeasiat liittyvät tavalla tai toisella vuorovaikutukseen, kommunikaatioon. Ja vasta, kun asioista ääneen puhutaan, voidaan nähdä, haluammeko riittävän samaa tältä suhteelta, sitoudummeko siihen ja jos, niin millä reunaehdoilla. Olisiko nyt hyvä aika katsoa suhteenne tilaa avoimesti ja suoraan?

Hei ap.

Uupumus harvoin hellittää pelkästään sillä, että asiat jätetään silleen. Yleensä uupumuksen karkoittaminen vaatii muutosta ja se on mahdollista vasta, kun uupumuksen aiheuttaneita asioita kohdataan avoimin silmin.

Vasta kun ymmärtää, missä on mennyt jokin asia yli sietokyvyn, voi alkaa tehdä asioita toisin. Joskus se vaatii radikaaleja toimenpiteitä, kuten työpaikan vaihto tms, joskus riittää, että opettelee itse toimimaan toisin, esimerkikis sanomaan ei ja puolustamaan rajojaan. 

Myöskin omanarvontunto korjaantuu  kohtaamalla asiat, ei niin, että vain odottaa. Pysähtymällä tutkimaan, miten voisi hyväksyä ja arvostaa itseään päivä päivältä. Opettelemalla jämäkkyyyttä, omasta hyvinvoinnista huolehtimista, omia kommunikaatiotaitojaan.

Voisi olla hyväksi käydä asioita läpi ammattimaisessa keskusteluavussa.  Mitä siitä ajattelet?

Hei ap. Kirjoituksessasi huokuu suru ja muitakin tunteita.  Kannustaisin olemaan yhteydessä parisuhdeneuvontaan. Voisitte siellä turvallisessa ilmapiirissä käydä tilannettanne läpi: miten tähän on tultu, mitä toiveita, pettymyksiä, tunteita nyt on meneillään ja miltä tulevaisuus näyttää. Joskus asioihin saadaan parempi vuorovaikutus ja tilannetta voidaankin lähteä rakentamaan uusin voimin. Mutta vaikka päätyisitte eroonkin, on se helpompaa ja ehjempää, jos asiat on puitu läpi ja kummallakin on käsitys siitä, miten suhteenne tila on edennyt.