KirkkoSisko

Hienoa, että ajattelet ystäväsi vointia. Voihan olla, että hän käy jossain juttelemassa, muttei ole kertonut siitä. 

Yhden kerran mielestäni voit kysyä: hei, haluatko kertoa miten jaksat kaiken tämän? Kuuntelen mielelläni. mutta jos hän sanoo: ei kiitos, en halua, niin sitten sitä on kunnioitettava. Vielä voit toki tarjoutua käytännön avuksi vaikka kauppareissuja tms hoitamaan, jos se sinulle olisi luontevaa. 

Hei ap.

Ymmärrän ristiriitasi. On inhimillistä tarve, että voisi vastata toiselle kyllä. Ein sanominen on usein voimiaviepää ja sen seuraukset pelottavat. Rajojen vetäminen on kuitenkin todella tärkeää, etenkin sellaisen ihmisen suhteen, joka itse on vaikeuksissa rajojensa pitämisen kanssa. Olet jo päättänyt, ettet lainaa. Se on helpompi tilanne kuin, jos et olisi varma. Nyt voit vain rauhallisesti todeta, että sinä et lainaa rahaa kellekään etkä keneltäkään, mutta voit auttaa häntä löytämään yhteiskunnan tukimuodot (esim. velkaneuvonta, Takuu-säätiö, toimeentulotuki jne). Tällöin et toimi hylkäävästi mutta et myöskään lähde tuohon rahaoneglmaan mukaan. Toki voit tarjota esim. lounaan jossain jne.

Parisuhteessa ihminen asettuu eri lailla kuin muissa, etäisemmissä ihmissuhteissa. Läheisyys tuo esiin niitäkin oman itsen piirteitä, jotka etäisemmässä kanssakäymisessä pystyy jättämään kontrolliin ja peittämään. Olisikin ehkä hyvä oppimiskokemus ja sisäinen tutkimusmatka tarkastella niitä tunteita, mistä niissä on kysymys? Miltä sinusta tuntuu, kun olet 'hirviö'? Mitä sinussa aktivoituu: pelkoja, tarpeita, odotuksia? Mistä ne kertovat? Voisiko niistä olla hyvä keskustella ammattilaisen kera?

Vaikka tunteet ovat aina totta ja okei, käyttäytymisensä voi kuitenkin aina valita.  Käytös pitää silti olla asiallista ja toista kunnioittavaa ja siinä täytyy olla rajat, vaikka sisällä kiehuisi. 

 

Jos 'mitä kuuluu' -kysymys on vain kohteliaaksi heitetty tervehtimisfraasi, voi siihen vastatakin samalla kepeydellä, kiitos hyvää tai ei erityistä. Mutta usein keskustelua käydään tiiviimmin ja pidemmin ja toinen kysyy seurustelutilanteesta tavalla, joka edellyttää vastaamista. Jos et halua hänen kanssaan asiaa puida, voi olla hyvä opetella rajaamaan, ettei tilanne toistu seuraavalla kerralla..  Jotain vastausmalleja voi miettiä etukäteenkin. Usein auttaa, jos keskustelu siirretään toiseen osapuoleen. Tähän tapaan:  "Kiitos kysymästä, kerron sitten jos on kerrottavaa.  Muuten, tulikos siitä teidän keittiöremontista onnistunut (tms). Onko sulla kuvia?".   Yleensä ihmiset kokevat kohteliaaksi jos heidän asioitaan muistetaan ja otetaan puheeksi. Tällä tavalla  ystävällisesti voi osoittaa, että on yleensä valmis jatkamaan keskustelua ja välittää keskustelukumppanista, mutta kuitenkin rajaa sen, ettei ole valmis omista seurustelukuvioista kertomaan. 

Hei ap. 

Monilla paikkakunnilla mielenterveyspalveluihin pääsee matalalla kynnyksellä ilman lähetettä. Katso oman terveysasemasi/sotesi sivuilta. Usein on olemassa päivittäinen soittoaika tai vastaanotto, johon ensikertalainen voi ottaa yhteyttä ilman viivettä ja jatko sovitaan sitten.

Myös  muilla toimijoilla, kuten esim. Mielenterveysseuralla on päivittäin puhelinpalvelua. Myös seurakuntien diakoniatyöntekijän tai papin kanssa voi sopia keskusteluaikoasioiden selvittämiseksi ja läpikäymiseksi, mutta se ei toki ole psykiatrista sairaanhoitoa, vaikka onkin keskusteluapua.

Toivottavaasti löydät helposti itsellesi ammattimaisen kuuntelijan.