KirkkoSisko

Hei. Kelan myöntämän perustoimeentulotuen lisäksi joissain tapauksissa voi asuinkunnan sosiaalitoimelta saada täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Sinun kannattaisi joka tapauksessa ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään ja kartoittaa, millaista tukea voisit saada jaksamisesi edistämiseksi. Vaikka olo on turhauttava ja ei jaksaisi, kannattaa se steppi nyt ilman muuta ottaa.  

Hei ap. Elät kipeää tilannetta. Ajattelen, että on tärkeää, että otat asian puheeksi. Sano suoraan, että välität hänestä todella paljon, mutta olet huolissasi ja pyydät häntä menemään lääkäriin tai muuhun ammattimaiseen apuun. Et voi kantaaa toisen ihmisen elämänhalua hänen puolestaan. Tarvittaessa voitte mennä yhdessäkin esim. psykiatrisen sairaanhoitajan tai muun keskusteluapua tarjoavan tahon juttusille. Tärkeä on, että asiaan puututaan, ilmaiset toiveesi hänelle hänen hakeutumisestaan hoitoon ja  myös rakkautesi etkä vain toivo asioiden korjaantuvan itsekseen. On myös tärkeä, että sinä itse voit hyvin ja jaksat. Tarvittaessa voit hakea tukea myös itsellesi.

On selvää, että suhteen päättyminen aiheuttaa tunteita, joiden läpi käyminen uuvuttaa. Oletko ollut juttelemassa jonkun kanssa tilanteestasi? Esim. perheasiain neuvottelukeskuksesta voit saada tukea ja kuulemista. Se saattaa antaa voimaa tehdä päätöksiä. Jossain tapauksissa raskaat elämänvaiheet verottavat voimia niin, että lääkityskin saattaa olla avuksi. On tärkeä, että saisit tuulettaa ajatuksiasi ja tuen avulla siirtyä pettymyksen ja luopumuksen tunteista uudelleenrakentumisen vaiheeseen. Millaista elämää haluat elää, miten voit siirtää itseäsi kohden sitä. 

Hei ap.

Elämän kulkuun vaikuttaa kuuluvan, että lapsuudessa /nuoruudessa läheisiin ihmisiin joskus alkaa kasvaa etääntymistä ja jopa välirikkoa.  Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Tämä aiheuttaa samalla tietenkin surua, koska toisen on oppinut tuntemaan ja hänestä tullut läheinen. Kerrot sinulle ja ystävällesi käyneen näin. Ymmärsinkö oikein, että koet ikään kuin sinut olisi kevyesti heitetty syrjään ja korvattu uusilla kavereilla. Somessa kuitenkin asiat näytetään usein hyvin eri tavalla kuin mitä todellisuus on. Somen perusteella et voi tietää, onko repaleiseksi käynyt ystävyytenne ystävällesikin kipeä asia, kaipaako hän sinua ja läheisiä välejänne. Sen selvittää ainoastaan asiasta puhuminen. Se vain usein on kovin vaikeaa. Voisitko silti vielä yrittää? Minä-viestillä ilmaista, että ikävöit entisiä läheisiä aikojanne ja toivoisit sen vielä olevan jossain määrin mahdollista? Voisiko tällaisesta puheeksiotosta seurata jotain hyvää? Ainakin sinulle itsellesi.

Hei ap.

Jokainen käy luopumisen ja eroprosessin omaan tahtiinsa. Odottaisit vihaa ehkä siksi, että sen avulla uskoisit, ettei irtipäästämisen kipu tuntuisi niin kovalta? Kuitenkin ihmisen tunteet ovat aina 'oikein' - vaikka teot eivät toki aina olekaan. Jos tunnet nyt menettämisen surua, et voi vaihtaa sitä noin vain vihaan.

Sen sijaan voit toki lähteä tutustumaan itseesi nyt ehkä syvemmin ja uudemmin. Miltä sinusta tuntuu, kun rajojasi ylitetään ja joku kohtelee sinua tylysti tai huonosti? Miten voit jatkossa suojata ja varjella rajojasi ikävältä käytökseltä? Miten voisit sen ohella, että puolustelet toisen käytöstä, puolustaa myös itseäsi? Pyritkö siihen, että jos oikein kovasti sallit toiselle huonon kohtelun, saatkin hänet takaisin? 

Ero on  yleensä aina riipaiseva ja rikkova. Mutta se voi olla myös hyvä matka oppia uusia vuorovaikutustaitoja tulevissa ihmissuhteissa ja suhteessa omaan itseen. Toivon sinulle tilaa pohtia asioita, tarvittaessa ammattimaisen keskusteluavun piirissä.