KirkkoSisko

Hei ap.

Kirjoitit jo jokin aika sitten. Mietin, olikohan sinulla silloin jokin ohimenevä alhon tunne vai yhäkö tuntuu samalta?

Mitä elämä siis on? Kuinka paljon muovaamme siihen muiden odotuksia, yleistä mielipidettä, ihanteita ja sosiaalista painetta? Kuinka paljon kysymme itseltämme, mistä oikeastaan minulle riittävän hyvä elämä koostuu?

Kerrot lyhyessä viestissäsi paljon miehesi asenteista. Mutta entä sinun omasi? Jokainen on itse vastuussa viime kädessä omasta elämästään, sen mielekyydestä ja täyteydestä. Vaikka sitoutuu perheeseen ja vauvaan ja puolisoon, silti kukin itse kantaa oman itsensä. Jos haluat tavata ihmisiä tai opiskella, sinun täytyy itsesi ottaa asia haltuun ja askeleita haluamaasi suuntaan.  Kerroit, että ennen olit perhekeskeinen ja sinulla oli ystäviä: kuinka voisit saada nämä ihmissuhteet enemmän osaksi nykyistä elämääsi, koska ne vaikuttavat olevan sinulle tärkeitä? 

Kerrot myös toiveistasi, että kumppanisi kehuisi ja kannustaisi sinua. Entä, jos varaisitte ajan vaikka parisuhdekurssille tai perheterapiaan ja miettisitte rauhassa, mitä toiveita teillä kummallakin on sekä toisianne, perhettä että myös omaa itseä kohtaan? Mitä muutoksia elämäänne toivoisitte, että se olisi vähemmän tylsää ja enemmän antoisaa?

Hei ap.

Lomaa kohti ihmisillä on yleensä suuret odotukset omien tarpeiden pohjalta. Kompromissien teon taidon sijasta usein estradille astuu valtapeli.  

Valtapelille ei kannata kuitenkaan lavaa antaa. Nyt kuulostaa, että tästä on tullut sellainen. Lisäksi puhutte oletuksista ettekä avoimesta keskustelusta. 

Ainoa aikuinen, reilu ja tasaväkinen tapa on puhua asiat avoimesti. Jokaisen toiveet, myös siis lasten, kuullaan, mutta ristiriitaisia toiveita on mahdotonta täyttää. Aivan kuten vaikkapa työpaikalla ei voida jokaista ehdotusta toteuttaa, vaan luodaan jokin malli, jossa edes joku asia menee jokaisen mukaan.  Jo se, että on saanut tulla kuulluksi, on iso asia. Sen jälkeen omasta kannastaan voikin joustaa, kun tietää, että se on kuitenkin kuultu.

Vanha sanonta sanoo, että on parempi olla onnellinen kuin oikeassa. Yleensä fiksu joustaa ja etsii sen jälkeen ratkaisusta itselleen myönteiset tai ainakin siedettävät puolet. 

Hei ap.

Kerrot tilanteesta, jossa sinulla on kiusallinen olo, kun ystäväsi some-esiintyminen on muuta kuin mitä hän sinulle kertoo.

Ystäväsi valintoihin et voi eikä sinun pidäkään vaikuttaa.  Jokainen päättää itse, miten somessa itseään tuo esille: useimmat tuovat sinne vain positiiviset hetket.  Et myöskään voi vaikuttaa siihen, jatkaako hän suhdettaan vai ei.

Sen sijaan voit vaikuttaa jonkin verran siihen, miten suhtaudut näihin hänen sinulle avautumisiinsa. Koetko, että ne ovat sellaisia keskusteluja, joissa haluat olla mukana, siis haluatko tukea ystävääsi hänen pohtiessaan suhdettaan?  Mikäli haluat, ei sinun roolisi siltikään ole ratkaista sen suhteen asioita tai 'pelastaa' ystävääsi. Minusta vähän kuulostaa, että koetat hallita ystäväsi elämää ja ohjailla häntä. Se ei ole ystävän rooli.

Sen sijaan: Muutamalla avoimella kysymyksellä voit ilmaista, että välität ystäväsi hyvinvoinnista silti lähtemättä ruotimaan heidän parisuhdettaan. Kuten: Mitä toivot elämältä XX kanssa? Mitä hyvää suhteessanne on?  Miten tyytyväinen olet elämääsi tällä erää?

Avoimet kysymykset, joissa ei tentata yksityiskohtia eikä oteta kantaa, vaan haastetaan toinen osapuoli itse miettimään elämäänsä, tukee ihmistä enemmän kuin neuvominen tai oman uteliaisuuden vuoksi kysely. 

Miltä kuulostaa?

 

Hei ap.

Kyselet, mistä oikein kiikastaa, kun kumppanisi mollaa työpaikkaasi. 

Vaikka työpaikkasi haukkuminen ei ole suoraan sanallisesti sinun haukkumistasi, se kuitenkin loukkaa sinua. Työ ei ole ihmiselle merkityksetön elämänalue. Työpaikallesi annat ison osan ajastasi, osaamisestasi ja persoonastasikin. Se, että toinen ei arvosta sinulle tärkeää asiaa on mielestäni ihan perustava kysymys. 

Kerrot, että suhteessanne on paljon iloa ja rakkautta mutta samalla kuitenkin ilmaiset kokevasi riittämättömyyttä puolisosi edessä. Minusta tuossa on aikamoinen ristiriita. Eikö juuri rakkaus ole asia, jossa pitäisi kokea kelpaavansa sellaisena kuin on?

Mitä, jos pohtisitte asiaa yhdessä pariterapeutin kanssa. Koska suhteessanne on sitä hyvää, se on pohja myös vaikeiden asioiden käsittelylle.  Ulkopuolisen ammattilaisen kanssa on turvallista käsitellä suhdettanne ja sen vuorovaikutusta. Kahdestaan usein keskustelut vievät samaan uraan. Mainitsitkin ottaneesi asian puheeksi useamman kerran. Et ole tullut kuulluksi, vaan sama jatkuu. Mikä on se muutos, mitä suhteenne nyt tarvitsisi voidaksesi hyvin? Sitä kannattaa tarkastella.

Hei ap. Kirjoituksesi oli lyhyt, mutta sisälsi ison kaipuun seuran löytymisen suhteen. On ymmärrettävää, että  kaipaat sosiaalista kanssakäymistä.

Vaikka nyt monet festarit ja tapahtumat on peruttu, kannustan silti rohkeasti lähtemään ihmisten ilmoille niihin tapahtumiin mitä kuitenkin on. Vaikka itse asia ei niin kauheasti kiinnostaisikaan, voit silti osallistua vaikkapa kaupunkisi järjestämille linturetkille, roskienkeruutalkoisiin, pieniin konsertteihin, uimarannoille yms.  Eri paikkakunnilla on tietenkin hyvin erilaisia häppeninkejä, mutta jotain varmasti löytyy omasta tai lähikunnista.  Itse tapahtuman sisältö voi olla toissijainen, jos sattuukin mukava ihminen vierelle rupattelemaan, josta voi alkaa mahdollinen tutustuminen ja kaveruussuhde.   Se vaatii vaivaa, uskallusta ja varmaan pettymystenkin sietoa, mutta kannattaa silti lähteä avoimin mielin liikkeelle. 

Toivottavasti saat mukavaa kesäseuraa.