KirkkoSisko

Monien ihmissuhteisiin liittyvien kysymysten taustalla on myös kyse rajoista. Niin tässäkin. Jos ihmissuhteen osapuolilla on kovin erilainen käsitys suhteen laadusta, eli toiselle kaveruutta, toisella on romanttisia toiveita, on ehkä tärkeä olla mahdollisimman selkeärajainen.  Voit sanoa vielä entistä suoremmin, ettet halua minkäänlaisia romanttisensävyisiä viestejä etkä näe suhdettanne sellaisena. Kuten itsekin sanoit, viimeinen vaihtoehto on lopettaa kanssakäyminen, jos yhdessäolo ruokkii toisessa sellaisia toiveita, joihin et voi itse yhtyä. Harmillinen, mutta kovin yleinen tilanne. 

Hei ap.

Kerrot lyhyessä viestissäsi olevasi uupunut ja haluaisit muutosta. Jos epäilet väsymyksen johtuvan terveydentilasta, kannustan hakeutumaan toki lääkäriin.

Mutta muista syistä: Voit kysyä itseltäsi, mihin itse asiassa olet väsynyt? Minkä asian pitäisi muuttua, että olisit elinvoimaisempi? Mitä tarvitset?

Näihin asioihin syventyessään saattaakin syttyä oivallus ja ymmärrys itseä kohtaan. Joitakuita väsyttää ympäristön tuomat paineet, joitakuita ratkaisematon perheristiriita tai työpaikan hankaluudet. Syyn tietämällä voi ehkä vaikuttaa siihen ja muuttaa kyseisessä asiassa jotain.

Silti yksi on, joka auttaa väsymykseen yleensä (ellei ole terveydellistä): Liikunta / ulkoilu. Voit aloittaa käymällä heti vaikkapa tunnin kävelylenkillä ja kuulostella oloasi illalla ja huomenna: tuntuiko se hyvältä. Ulkoilu tuulettaa myös mieltä ja sielua. 

On syvästi inhimillinen ja ymmärrettävä toive ja tarve löytää vierelleen kumppani. 

Silti olen aina kyseenalaistanut yleisesti käytössä olevaa ilmausta 'en saa ketään'? Siitä tulee mieleen jokin ankara ajatusmalli, joka nujertaa.  Ihmissuhteen muodostuminen on aina molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta syntyvää, johon vaikuttaa monenlaiset asiat, oma elämänhistoria, mitä odottaa parisuhteelta, miten avoin on, löytyykö yhteisiä kiinnostuksenkohteita jne.   

Ap, voitko ajatella luopuvasi tuosta 'en saa ketään' -ajatusmallista ja suunnata sen sijaan  itseäsi siihen päin,  että millaisista asioista itse kiinnostut, millaisissa ympäristöissä viihdyt yms, siellä todennäköisesti löytyy myös sinulle sopiva kumppani?  Jotain yhteistä pitäisi ensin olla, jotta voi lähteä eteenpäin? Jonka kanssa yhdessä alatte rakentaa parisuhteen ja kumppanuuden askelia, yksi kerrallaan?  Mitä ajatuksia sinulle tästä nousee?

Hei ap vielä.

Ehkä kyse ei ole pelkästä ajanhallinnasta, vaan siitä kenen odotuksia elät todeksi? Jos lomalla haluaa tehdä itseään virkistäviä asioita, niiden ei kuuluisi väsyttää. Totta kai ihmisen elämässä on myös hetkiä, että pitää tehdä toisten eteen asioita: vaikkapa auttaa yksinasuvaa mummoa tai järkätä sukulaiselle rippijuhlia. Auttaminen kuuluu toki elämään. Mutta noin yleisesti ottaen on tärkeää kuunnella itseään, kuten nyt olet ilmeisesti aloittamassa kuunnella. Hyviä kysymyksiä itselleen voi olla esim. kysyä, mikä on riittävästi ja mikä liikaa, mikä kohtuullista ja mikä kohtuutonta, kenen tarpeesta kysymys ja miten voin palautua, jos joudun käymään läpi väsyttäviä asioita.

Toivottavasti saat hyvää, elvyttävää ja virkistävää aikaa ja löydät itsesi kanssa levon.

Hei ap.

Aloitit provosoivasti kysymällä, miten hiljentää joku toinen ihminen. Usein me toivoisimme toisten ihmisten muuttuvan meille itsellemme edullisempaan suuntaan. Kuitenkin ainoa, jota voimme kukin muuttaa, on oma itsemme. Suosittelen sinua miettimään assertiivisuuden käsitettä. Miten sinä itse voit vaikuttaa omiin vuorovaikutustaitoihisi? Miten opit pitämään puolesi ilman toisen henkilön tyrmäämistä? Mistä löydät oman jämäkkyytesi, joka ei pohjaudu tylyyteen vaan empatiaan sekä itseäsi että  keskustelun toista osapuolta kohtaan? Jos tämä ihminen ehdottaa sinulle leipomista, voit siirtää ensin focuksen häneen ja rauhassa kuunnella, miten tärkeää leipominen hänelle on, kysellä siitä lisää, antaa hänen kertoa lempikakuistaan yms ja samalla keskustelun edetessä itse todeta, että sinulle puolestaan se ei ole niin tärkeää ja mieluummin käytät aikasi toisenlaisiin harrasteihin.   Anna toiselle osapuolelle  tilaa ja sitten kun on sinun vuorosi ottaa sitä, kerro omat ajatuksesi reilusti, suorasti, puolustelematta ja hyökkäämättä: "Kuulostaa, että sulle lahjojen antaminen on tosi tärkeää. Uskon, että nautit siitä, että saat ilahduttaa muita lahjoilla. Itse kuitenkin olen valinnut sen linjan, että annan lahjat vain kummilapsilleni. Se sopii minun taloudelliseen tilanteeseeni ja elämäntapaani." 

Mitä ajattelet tästä?