Käyttäjä7437

Beach Boys

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein parhaiten tulevaa käytöstä ennustaa se miten ihminen on käyttäytynyt aikaisemmin. Kannattaa tietää miehen historia. Ei kysymällä itseltään vaan objektiivisilta ulkopuolisilta tai exiltä. Toisaalta exät eivät aina uskalla kertoa. Pienemmillä paikkakunnilla ihmiset usein tietävät toisensa. Noin yleisesti jos suhde vaikuttaa alussa liian hyvältä ollakseen totta niin se ei useinkaan ole. Oma intuitio tai vaisto myös kertoo paljon. Alkon käyttö miehellä voi kertoa. Samoin se miten mies puhuu muille ihmisille. Suhteen alussa kannattaa sanoa, että nollatoleranssi väkivaltaan. Ja että jos mies löisi niin ei antaisi sitä ikinä anteeksi. Omaa vaistoa kannattaa kuunnella. Ja mies tuntea muitten ihmisten kautta.

Eihän ne usko, jos sanoo, ettet ikinä antaisi anteeksi.

He tietävät osaavansa hurmata sinut takaisin ihan noin vaan.

Menepäs todellakin kyselemään ex-iltä. Se vasta hiveleekin heidän itsetuntoaan, että Wau, nyt muijat puhuu musta. Tietävät hyvin naisten kavaluuden eli mitään negatiivista et tule entisiltä kuulemaan.

Ex:ät siunailevat, etta voi hyvänen aika, kuinkas se nyt tuollainen on sun kanssa. Mikähän sussa oikein on vikana, kun ärsytät sitä ?

Mulle oli niin ihana, niin ihana. Jumaloi minua.

Ja, kun kysyt, että mix sitten erositte, saat kuulla jotain, etta me kuule vaan kasvettiin erillemme. Tai, että MINÄ sen jätin, kun yks komeampi rakastui minuun.

Voi, olisit kuullut, kuinka itki perääni. Ja vieläkin soittelee.

Totuutta et tulecex:iltä kuulemaan.

Ja sen se mies tietää tasan tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkei paras suhde on sellainen jossa ihmiset ovat toistensa parhaat ystävät. Kummallakin on hyvä ja rento olla toistensa seurassa, niin miehellä naisen kuin naisella miehen. Kumpikin voi olla oma itsensä. Nauru menee yhteen. Toisen seurassa ei ole jännitteinen olo. Vaan kumpikin tuntee olonsa kotoisaksi ja mukavaksi. Olla toisen paras ystävä. Kuitenkin antaa toisella omaa tilaa ja omaa aikaa omille harrastuksille. Luontainen luottamus. Ja ystävyys.

Tässä ketjussa ei puhuta sun lässynlässyn ideaalikuviosta.

Jokainen tuon tietää.

Tämä on ketju väkivallasta.

Et mistään voi etukäteen tietää, kuka on tai muuttuu väkivaltaiseksi. Et edes niistä syistä, mitä sun pitää välttää jotta ei kävisi päälle.

Ei edes tarvita mitään syytä, että hakkaa sut.

Ei hänen tai sinun mustasukkaisuutta, ei kummankaan läheisriippuvuutta, ei nalkutusta.

Kuin salamana saat nyrkeistä ja potkuista.

Jälkeenpäin ei pyydä anteeksi, vaan on lähinnä välinpitämätön.

Sellaisia ovat kaikki vakavammat suhteeni olleet.

Hyvin vaikutusvaltaisia, akateemisesti korkeasti koulutettuja komeita Alfa-miehiä, joilla on tuo pimeä puoli.

Naiset saalistivat heitä, mutta he pitivät etäisyyttä.

En tänä päivänä tiedä vieläkään tiedä, miksi ovat tuollaisia.

Aivan ihania muuten, mutta tappajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Francesco Alberonin mukaan rakastuminen tarkoittaa kahden ihmisen välistä vallankumousta, eli sitä, että ihminen on valmis järjestämään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uudelleen. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja haluaa pitää kiinni tutuista asioista, ei hän ole valmis rakastumaan. Rakastuminen edellyttää turhautumista nykyiseen elämäänsä ja samassa moodissa olevan ihmisen löytämistä.

Kannattaa lukea Francesco Alberonin kirja Rakastuminen.

Minulle (miehelle, ikäänkuin sukupuolellani tällä kohtaa olsi mitään merkitystä) ihastuminen ja rakastuminen ovat eriasioita. Sanon näin, vaikka ilman ihastumista tuskin voi olla, ainakaan syvää rakkauden tunnetta. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olsin rakastunut, jokaieen ihastukseni kohteeseen. 

PS: Varmasti muutoin mielenkiintoinen kirja. - Voisinhan tuon vaikka kirjastosta varata. - Varauksessa on jo Emilia Vuorisalmen teos, mutta mikäs sen nimi nyt taas olikaan...

Ihastuminen ja rakastuminen ehdottomasti ovat kaksi eri asiaa. Rakastuminen on paljon syvempi tunne.

Näin minäkin tunnen. - Molempia kyllä yhdistää se, että kumpikin on aika mystisiä, joita on selittää yksinkertaisesti, että mitä ne oikeastaan ovat tai mikä ne saa aikaan (tai on saamatta). 

Ja molemmat menevät ohi aikanaan.