Käyttäjä7437

Mulle tuli ihan ensiksi mieleen, että on rassukka tavattoman ujo. Ja, mitä sitten, etta nokki ne fetan palat ? Kai teillä oli jääkaapissa lisaa. Hyvähän se on, että ruoka maistui. En minäkään mitään viininlitkuja joisi. Kyllä kunnon huurteinen olut on hellepäivien aterioilla poikaa.

Jospa vain ihmetteli, etta äitisi on niin edistyksellinen, kun on 70-vuotiaana kasvissyöjä.

Pikkujuttuja nuo kaikki ovat ja muutaman kerran jälkeen sopeutuu joukkoonne. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Anna nyt hyvä ihminen armoa.

Ensin suihkutat viileällä vedellä puutarhaletkusta, kastelukannusta tms. Sitten kiedot sen ympärille paksuja jääkylmään veteen kastettuja pyyhkeitä. Niitä vaihdat puolen tunnin valein.

Vesi valuu turkista, kun koiraa kastellaan, mutta noiden pyyhkeiden kylmyys tunkeutuu sen sisälle ja viilentää sitä sillä lailla.

Sen sydän ei kestä. Raikasta vettä kuppiin ja jotain vaan suolaista syötävää, etta se joisi sitä vettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan enää tuollaisen jälkeen toivoo,  että rakkaus syttyisi uudestaan ja kaikki palautuisi ennalleen. Sinua käytetään häikäilemättä hyväksi ja olisit vielä valmis rakastamaan moista ällötystä. Muutat nyt samantien toiseen huoneeseen, teet ruoat vain itsellesi ja lapsille, samoin pyykki. Kasvata nyt herranjestas edes sen verta selkärankaa ja katso asiaa ulkopuolisen silmin. Se sattuu, mutta mitä nopeammin aloitat surutyön, sitä nopeammin pääset siitä yli. Arvosta pliis itseäsi edes sen verran, ettet annan miehen pompottaa sinua ja pitää löysässä hirressä ja takaisin et moista kuvotusta halua!

Tässä voi piillä totuus siinä mielessä, et jos annat itseäsi kohdella miten vain, et arvosta itseäsi. Miksi miehesi arvostaisi?

Kiitos tästä viisaasta ajatuksesta :"Jos annat itseäsi kohdella miten vain, et arvosta itseäsi. Miksi miehesi arvostaisi ?".

Se on niin kristallinkirkas. Ainakin minulle selkisi paljon.

Nyt me murheelliset, eron keskellä olevat. Muistetaan helliä itseämme. Nyt kaikki rajoitukset pois. Jos tekee mieli suklaata tai leivoksia, niin nyt nautitaan niitä. Käydään kahviloissa, leffassa ja koetetaan saada muuta ajateltavaa. Kampaaja, kosmetologikaynnit, uusi hajuvesi kohottavat itsetuntoa ja tekevät hyvää. Surun aika on myöhemmin. Mitä kauemmaksi pystytään siirtämään suremista, sitä vaimeampana se sitten joskus iskee. Voi, voi siitähän on jo pari vuotta, mitä minä vanhoja muistelemaan.

Se on kuule ap nyt niin, että vaikka ero tällä kertaa peruuntuisi sen aiheuttama pelko, että se uusiutuu on aina läsnä. Särjetty ruukku ei vettä pidä, on henkistä väkivaltaa pitää sinua löysässä hirressä.

Tunnen tuskasi, koska koen parhaillaan sitä samaa. Minun mieheni taas ei ole niin reilu, että kertoisi kaiken olevan ohi. Han vain matkusti ja ilmoittu matkallaan sairastuneensa. On kuulemma edelleenkin niin sairas ettei pystyisi, kuin kuulemma ambulanssikyydillä matkustamaan. Itsenäisyyspäivästä lahtien ollut kipeä.

Olen jo luovuttanut toivon. Kun kysyn, jäätkö sinne tai tuletko vielä joskus tänne kotiisi, niin ei vastaa.

Koen olevani, kuin ne "Gabriel, tule takaisin" leffan ikäneidot.

Olisit laittanut kuvat. En jaksa googlettaa.