Käyttäjä7437
Seuratut keskustelut
Onko lapsellista päättää tapailu miehen kanssa siihen, että mies jatkuvasti seurailee ja tykkäilee vähäpukeisten naisten kuvia?
Sellaisia bikinikuvia, joskus täysin yläosattomissa. Pääasiassa tykkäilee vain tällaisista kuvista, mistään normaaleista ei. Minua rupesi niin oksettamaan, kun huomasin tämän toiminnan, etten näe miestä enää samalla tavalla kuin aiemmin. Koko mielikuva on muuttunut ja olen tosi pettynyt ja tunnen itseni riittämättömäksi. En ole yhtään saman näköinen kuin ne naiset, joita mies seurailee ja joiden kuvista ja videoista tykkäilee..
Olenko herkkä tai lapsellinen kun en pystynyt jatkamaan vaan lopetin suhteen tähän? Kerroin myös rehellisesti tämän olevan syyn takana ja näkeväni että meidän arvomme ja näkemyksemme parisuhteesta ovat liian erilaiset jatkaaksemme.
Mulla on tosi paha olla nyt, mutta nyt ainakin pääsee työstämään tätä eroa.
84Onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi?
Lapseni, ja heidän puolisonsa, ovat oikeastaan hylänneet minut. On kiire, eikä heitä huvita keskustella kanssani. Tietääkseni en ole loukannut, enkä tahallani ainakaan, mutta eihän sitä kukaan täydellinen ole. Molemmat miniäni ovat koppavia minua kohtaan, jotenkin ylimielisiä. Näin on ollut jo yli kymmenen vuotta, näemme vain harvoin joissain juhlissa.
Eli, olisiko törkeää jättääkin perintöni jollekin, joka oikeasti minulle on tärkeää. Hoitajani (olen vammainen): jokin kodittomien koirien yhdistys toki lapseni saisivat hakea lakiosaansa jos kehtaisivat.
102Kun nykyisen miehen ex ottaa yhteyttä ja varoittaa... Kannattaa ehkä uskoa!
Ystäväni oli todella näreissään siitä, kun hänen uuden "unelmamiehensä" exä laittoi hänelle toistuvasti varoituksia siitä, että ystäväni nykyinen mies on väkivaltainen hullu, joka on saanut ehdollisia vankeusrangaistuksia lähisuhdeväkivallasta. Kuulemma hakannut tämän varoittaneen exän teholle.
No, joskus nämä exät ovat oikeasti hulluja, mutta ei aina. Kannattaakin olla hieman varuillaan ja selvitellä hieman asioita. Käräjäoikeuteen (nykyisen ja entisten asuinpaikkojen) soittamalla saa kyllä tietää mahdollisesta rikoshistoriasta. Pitää vain uskaltaa soittaa ja kysyä. Käräjäoikeudesta saatu tieto saattaa olla jotain sellaista, mitä ei toivoisi saavansa, mutta se saattaa pelastaa hengen tai ainakin terveyden.
Ystäväni ei näitä hullun äijänsä exän varoituksia ottanut kuuleviin korviinsa kertoihan unelmamies exänsä olleen "hullu", "mielipuoli" jne.
En halua mennä sen enempää yksityiskohtiin, mutta sanon vain tämän: tiikeri ei pääse kauhean helposti raidoistaan.
82Mitä kumppanina voi tehdä toisen haluttomuudelle?
Meillä tilanteena on se, että olemme olleet parisuhteessa nyt kolmisen vuotta. Viimeisen puolentoista vuoden ajan seksi on kiinnostanut miestä koko ajan vähemmän. Meillä sitä on tällä hetkellä n. kerran tai pari kuukaudessa, ja aloitteita mies ei ole itse tehnyt varmaan pariin vuoteen. Tällä hetkellä hän hermostuu kaikista minun aloitteistani tai edes vihjailusta seksiin liittyen, mutta vika ei kuulemma ole minussa. Hänen ei vaan tee mieli.
Miehen itsensä mukaan syynä on stressi, ja stressaavia asioita hän ei oikein tarkemmin osaa määritellä. Kuulemma kaikki stressaa maailmantilanteesta alkaen. Naiivina toivoin, että nyt rennolla kesälomalla meillä aktivoituisi elämä myös peiton alla, mutta kolmen lomaviikon jälkeen voin todeta, että mitään ei ole tapahtunut. Yritän tukea, kuunnella ja auttaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta millään ei tunnu olevan vaikutusta.
Miehen haluttomuus alkaa ottaa pahasti oman itsetunnon päälle. Koko ajan on sellainen olo, että teen jotain huonosti, kun toista ei lainkaan kiinnosta läheisyys. Urheilusta ja itseni laittamisesta on tullut lähes pakkomielle, ja silti tunnen oloni rumaksi. Kun meillä on seksiä, olen se aktiivisempi osapuoli ja keskityn 100 % miehen tyydyttämiseen. Jossain takaraivossa on ajatus, että jos vain olisin puolisona parempi, mies ei olisi niin haluton. Ja tietysti huoli on suuri myös kumppanin terveydestä, koska jos syynä oikeasti on stressi ja paha olo, ajattelen ettei se voi hyväksi olla hänellekään.
Onko kukaan saanut puolisoaan kiinnostuneeksi seksistä uudelleen, vai johtavatko tällaiset tilanteet vääjäämättä eroon? Mitä puolisona voi vielä tilanteelle tehdä? Toista ihmistä ei voi oikein muuttaakaan eikä mies ole innostunut esimerkiksi terapiasta.
98En suostu lähtemään miehen kanssa enää risteilylle
Eka ja viiminen kerta. Veti hirveet lärvit ja kompastu kärrynsä kanssa ulos mentäessä.
On se ihme ku ei keksi muuta tekemistä ku juomista.
Miten 2v5kk pojan saa uskomaan, että kissaa ei saa ei saa kiusata?
Poika on jo useamman kuukauden ajan kiusannut kissaa esim. vetämällä sitä hännästä ja korvista, lyömällä sitä leluilla, heittelemällä sitä esineillä, yrittämällä kiskoa tai työntää alas esim. sohvalta ja kerran hän jopa yritti pissata sen päälle. Miten pojan saa lopettamaan sen kun mitkään kiellot ja rangaistukset eivät auta? Pari kertaa kissa on jopa raapaissut poikaa ja poika on itkenyt kovasti kun hän on saanut naarmun mutta ei usko silti, että kissaa ei saa kiusata. Toisella kerralla kun kissa raapaisi poikaa, niin poika jopa huusi, että "Tyhmä kissa pitää tappaa" ja yritti lyödä sitä isänsä sählymailalla.
36Kommentit
Mulle tuli ihan ensiksi mieleen, että on rassukka tavattoman ujo. Ja, mitä sitten, etta nokki ne fetan palat ? Kai teillä oli jääkaapissa lisaa. Hyvähän se on, että ruoka maistui. En minäkään mitään viininlitkuja joisi. Kyllä kunnon huurteinen olut on hellepäivien aterioilla poikaa.
Jospa vain ihmetteli, etta äitisi on niin edistyksellinen, kun on 70-vuotiaana kasvissyöjä.
Pikkujuttuja nuo kaikki ovat ja muutaman kerran jälkeen sopeutuu joukkoonne. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Anna nyt hyvä ihminen armoa.
Ensin suihkutat viileällä vedellä puutarhaletkusta, kastelukannusta tms. Sitten kiedot sen ympärille paksuja jääkylmään veteen kastettuja pyyhkeitä. Niitä vaihdat puolen tunnin valein.
Vesi valuu turkista, kun koiraa kastellaan, mutta noiden pyyhkeiden kylmyys tunkeutuu sen sisälle ja viilentää sitä sillä lailla.
Sen sydän ei kestä. Raikasta vettä kuppiin ja jotain vaan suolaista syötävää, etta se joisi sitä vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan enää tuollaisen jälkeen toivoo, että rakkaus syttyisi uudestaan ja kaikki palautuisi ennalleen. Sinua käytetään häikäilemättä hyväksi ja olisit vielä valmis rakastamaan moista ällötystä. Muutat nyt samantien toiseen huoneeseen, teet ruoat vain itsellesi ja lapsille, samoin pyykki. Kasvata nyt herranjestas edes sen verta selkärankaa ja katso asiaa ulkopuolisen silmin. Se sattuu, mutta mitä nopeammin aloitat surutyön, sitä nopeammin pääset siitä yli. Arvosta pliis itseäsi edes sen verran, ettet annan miehen pompottaa sinua ja pitää löysässä hirressä ja takaisin et moista kuvotusta halua!
Tässä voi piillä totuus siinä mielessä, et jos annat itseäsi kohdella miten vain, et arvosta itseäsi. Miksi miehesi arvostaisi?
Kiitos tästä viisaasta ajatuksesta :"Jos annat itseäsi kohdella miten vain, et arvosta itseäsi. Miksi miehesi arvostaisi ?".
Se on niin kristallinkirkas. Ainakin minulle selkisi paljon.
Nyt me murheelliset, eron keskellä olevat. Muistetaan helliä itseämme. Nyt kaikki rajoitukset pois. Jos tekee mieli suklaata tai leivoksia, niin nyt nautitaan niitä. Käydään kahviloissa, leffassa ja koetetaan saada muuta ajateltavaa. Kampaaja, kosmetologikaynnit, uusi hajuvesi kohottavat itsetuntoa ja tekevät hyvää. Surun aika on myöhemmin. Mitä kauemmaksi pystytään siirtämään suremista, sitä vaimeampana se sitten joskus iskee. Voi, voi siitähän on jo pari vuotta, mitä minä vanhoja muistelemaan.
Se on kuule ap nyt niin, että vaikka ero tällä kertaa peruuntuisi sen aiheuttama pelko, että se uusiutuu on aina läsnä. Särjetty ruukku ei vettä pidä, on henkistä väkivaltaa pitää sinua löysässä hirressä.
Tunnen tuskasi, koska koen parhaillaan sitä samaa. Minun mieheni taas ei ole niin reilu, että kertoisi kaiken olevan ohi. Han vain matkusti ja ilmoittu matkallaan sairastuneensa. On kuulemma edelleenkin niin sairas ettei pystyisi, kuin kuulemma ambulanssikyydillä matkustamaan. Itsenäisyyspäivästä lahtien ollut kipeä.
Olen jo luovuttanut toivon. Kun kysyn, jäätkö sinne tai tuletko vielä joskus tänne kotiisi, niin ei vastaa.
Koen olevani, kuin ne "Gabriel, tule takaisin" leffan ikäneidot.
Ole varovainen niiden sossujen kanssa. Mitä vähemmän kerrot heille, sitä enemmän olet turvassa. Pelaa aikaa ja katso, miten asiat kääntyvät.