Käyttäjä358

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää sit antaa ne kellonajat. Sano. Menen ostoksille aamusta klo ae ja se. Tule tänne klo XX ja hae ruokaa sieltä. Ja sit menemme kävelylle ruuan jälkeen.

Mies ei lue sun avoituksia. Siksi nainen puhu.

Onko tää enää suhde? Että minä kerron kaiken mitä ja milloin tehdään? Onko liikaa odottaa että miehelläkin olisi toiveita?

 

Minulla on sen tyyppinen mies, joka ei ole aloitteellinen siinä mielessä, että ehdottaisi elokuviin menoa, teatteriin menoa, päivän suunnitelmasta ei tietoakaan. Työssään johtaa ja orgniseeraa. Mutta kotona havahtuu siinä kohtaa kun tulee nälkä, kurkkaa jääkaappiin, ja jos en ole selkeästi sinne ostanut jotakin päivälliseksi sopivaa, niin SITTEN ehdottaa syömistä ulkona. Matkoilla ei ole toiveita siitä, mihin mennään ja mitä tehdään. Minä olen meidän parisuhteessa matkanjohtaja ja ohjelmatuottaja.

Joskus olen kilahtanut, kun en itse aina jaksaisi laatia ja suunnitella. Mutta pakko on, jos haluan jotakin kokea ja tehdä. Itse olen kumppanini valinnut, ja valitsen edelleen jatkaa hänen kanssaan, tästä yhdestä puutteesta huolimatta. Olen päässyt asian yli ajattelemalla, että olen etuoikeutettu kun saan valita, että mitä kiinnostavaa tänään nähdään ja tehdään. Hän kuitenkin mielellään jakaa kokemuksia ja asioita kanssani.

Ap:lle ei voi sanoa muuta kuin että puhu miehelle, että koet asian ongelmaksi. Sitten jos tilanne ei muutu, täytyy sinun miettiä, että haluatko hyväksyä asian, vai siirtyä seuraavaan mieheen.

Ehkä ongelma on minussa. On vain koko ajan olo, että haluaako tämä ihminen ylipäätään olla kanssani, kun ei ole kiire luokseni, ei ole mitään toiveita jne. Vaikka toisaalta hän kyllä sanoo ja osoittaa että haluaa olla. Teen varmaan kärpäsestä härkäsen. Minulla vain oli niin kauhean mukava perjantai ja tuo lauantai yksinäisyys lävähti kasvoille, kun sen piti olla se viikon ihana parisuhdepäivä...

Up

Lääkäritkin ovat ihmisiä ja erehtyväisiä, vaikka tarkoitusperät kuinka hyviä olisivatkin. Psyk.diagnoosia voi olla jopa mahdoton tehdä yhden tapaamisen perusteella mutta käytännössä usein pakko. Joku kirjoitti että niitä voidaan vuosien mittaan tarkentaa. Mutta jos koet että sinulla on täysin väärä diagnoosi niin mikset ota yhteyttä ja varaa aikaa diagnoosin tehneelle lääkärille? Jos hän ei kuuntele sinua, niin hän on huono ammatissaan. Voi olla, että saamasi diagnoosi onkin oikea ja sinun hoitosi kannalta hyödyllinen. Mutta siinäkin tapauksessa kyllä sinun pitäisi saada tietää millä perusteilla olet diagnoosin saanut. Mitä oireita lääkäri sinussa näkee, joita et itse ehkä huomaa.

Odotanko siis liikaa, ja minulla itselläni kehittämisen varaa?

Itsetunto on ainoa todellinen ongelmasi.