Käyttäjä358

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae edes KELA:n elarit jos isä ei maksa, tosin ne ulosmitataan häneltä joka tapauksessa jos on rikas. Tuollainen uhrin osa ei auta asiaa yhtään. Pyysit elareita tai et, eivät exäsi sukuineen sinusta sen enempää pidä tai muuta käsitystään sinusta paremmaksi siksi että et pyydä LAPSILLE KUULUVAA ELATUSTA. LAPSILLASI on lain mukaan oikeus saada elatusta MOLEMMILTA VANHEMMILTAAN eli olet polkenut LASTEN oikeuksia sillä että olet ollut liian kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

On todella itsekästä olla hakematta elareita jos niihin on oikeus ; nehän on tarkoitettu lapsia varten! 

Kuinka kukaan voi väittää että on itsekästä yrittää ylläpitää lapsen omien vanhempien välillä edes sivistyneitä välejä jonkun surkean, ikuisesti jatkuvan sodan sijaan?

Ap on jo kertonut että ex-mies tekisi asiat ihan kiusallaan todella vaikeiksi jos joutuisi maksamaan elatustukea.

Lapset eivät ilmiselvästikään "kärsi" rahanpuutteesta - kaikkea on tarjolla, ap pystyy heidät elättämään (vieläpä aika hulppeasti, jos 12-vuotias voi saada kuudensadan euron puhelimen, luulen etteivät omat puhelimeni kautta aikain yhteenlaskettuinakaan olisi noin kalliita) ja isänsä kuljettelee lomamatkoille jne.

Täällä taitaa nyt kirjoitella liikaa käden ojenteluun tottuneita tyyppejä.

Ap:han ei vaikuta lainkaan stressaantuneelta rahatilanteestaan, eikö vain? Hän huolehtii lapsensa ja säästää vaikka puoli vuotta antaakseen mieluisan lahjan. Eikä yhtään tainnut sekään stressata? Ap on lastensa pääasiallinen huoltaja ja on kaikkien etu että ap:kin voi hyvin. Erityisesti kun nyt puhutaan ihan normaalista käytännöstä: kumpikin vanhempi osallistuu lapsista koituviin säännöllisiin kuluihin.

Suosittelisin ap, että menette isän kanssa sinne oikeuteen. Nyt isällä on jatkuva väline uhkailla ja vetäytyä vastuusta. Vähävaraisena saat ilmaisen asianajajan. Tee se oman mielenrauhasi tähden. Puhun kokemuksesta.

Ja ymmärrän ap:ta siinä, että halusi itse tarjota lapselleen jotain ekstrakivaa ja arvokasta. Ettei aina joudu olemaan se köyhä vanhempi. Kuten moni on jo kirjoittanut, lapsi tarvitsee kuitenkin kunnon luennon taloudesta.

Voin jossain määrin samaistua ap:n tunteisiin. Nuo kaksi asiaa ap:n pitäisi nyt vain jaksaa tehdä, niin elämä muuttuu varmasti hieman helpommaksi.

Ja muista ap, että lapsille kuitenkin lopulta tärkeintä on se läheinen aikuinen. Tsemppiä!

Eli ette ole missään tekemisissä ja nyt kiukkuat kun... mitä? Jos haluatte yhteyden miehen siskoon niin voisiko hälle vaikka soittaa tai jotain? En ymmärrä nyt tätä...

Kiva kuulla, että teillä joulu sujui kaikesta huolimatta leppoisasti.

Toivottavasti isäkin lähivuosina aikuistuu, eihän sitä koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

15 vuoden avioliiton jälkeen valitsisin toisin jos voisin palata ajassa taaksepäin. Alussa meitä yhdisti huumori. Mies sai minut nauramaan ja meillä oli hauskaa.

Kun lapset syntyi ja arkea pitäisi pyörittää, olen sitä mieltä että tuo ei riitä. Meillä on hyvin erilainen tausta ja ehkä sen takia olemme eri mieltä kasvatuksesta. Meillä ei ole yhteinen maku missään asiassa, ei musiikissa, ei elokuvissa, ei kodin sisustuksessa... Meillä on aivan erilainen arvomaailma, haluamme elämältä eri asioita, suhtaudumme elämään eri tavoin.

On TODELLA katunut tätä liittoa mutta lasten takia en voi lähteä. Olen omalle tytölleni usein jutellut että yhteinen arvomaailma kumppanin kanssa on ehkä kaikkein tärkeintä. Jos arvot on samat, silloin tähdätään suunnilleen samaan maaliin. Sinne päästävistä keinoista voi sitten varmaan neuvotella ja päästä sopuun.

Miten arvonne käytännössä eroavat? Entä toiveet tulevaisuudesta?