Käyttäjä358

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää sit antaa ne kellonajat. Sano. Menen ostoksille aamusta klo ae ja se. Tule tänne klo XX ja hae ruokaa sieltä. Ja sit menemme kävelylle ruuan jälkeen.

Mies ei lue sun avoituksia. Siksi nainen puhu.

Onko tää enää suhde? Että minä kerron kaiken mitä ja milloin tehdään? Onko liikaa odottaa että miehelläkin olisi toiveita?

Yöksi menon tiesin etukäteen. Ehkä odotan sitten liikoja. Odotin mukavaa rentoa yhdessäoloa. Nyt oli odottamista, parin velvollisuuden suorittamista ja kiire pois. Ehkä odotan liikaa muilta. Mutta jäi niin kurja mieli etten yksin jäätyäni osannut enää piristyä ja ainut yö jonka olisin saanut viikkoihin nukkua rauhassa, niin ylensöin ja selasin nettiä.

Huhuu, ketään paikalla? Tää yksinäisyys vituttaa äärettömästi, kun kuitenkin olevinaan on poikaystävä, oma lapsi, ystäviä ja lapsuudenperhe. Miksi vitussa mun silti pitää enimmäkseen olla yksinäinen? Eikö täälläkään ketään hereillä?

Ap jatkaa, että ei edes olla mitään nuoria enää tai lapsettomia, joten mä ainakin arvostan sitä vähäistä rauhallista yhteistä aikaa. Oisko muilla kokemuksia tms?