Käyttäjä358
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
No minä ja mies. Olen kaupungista, ainoa lapsi, lapsuuteni oli keskimääräistä vauraampi, mutta olin henkisesti melko yksin, en harrasta juuri mitään, olen pikkutarkka ja joustamaton.
Mies on maalta, suurperheestä, lapsuus oli aineellisesti niukkaa, heillä oli hyvää yhteisöllisyyttä, mies on suurpiirteinen ja joustava.
Meillä on eri musiikkimaku, harrastukset...you name it.Meitä kuitenkin yhdistää tietty ihmisrakkaus, suhteemme on melko syvä, en ajattele koskaan, että miehen on täytettävä jotkut kriteerit, jotta minä voin olla tyytyväinen, vaan olen tyytyväinen kun saan olla oma itseni. Se on minulle kaiken a ja o. Ja se, että mies kohtelee hyvin. Mies myös on vain sellainen, että sitoutuu ihan kympillä ja koska on joustava, osaa olla kanssani, vaikka en ole helppo kumppani.
On meillä kriisejä ollut tai oikeastaan minulla on ollut eikä tämä ole helppoa, mutta ulkoisilla samanlaisuuksilla ei ole niin paljon merkitystä, kuin sillä, että toisen kanssa kun pystyy olemaan oma itsensä ja ylipäätään pystyy olemaan (minä heitän hanskat tiskiin aika helposti, jos en voi hyvin toisen seurassa) niin silloin sitä yrittää oppia ymmärtämään toista, vaikka ollaankin osin kuin yö ja päivä. On myös kiinnostavaa oppia toisen erilaisuutta. Kunhan ensin pääsee yli siitä, että se ei ole uhka vaan rikkaus.
Kiitos, teki hyvää lukea kirjoituksesi :). Olen sen verran nähnyt, että osaan arvostaa rehellistä , luotettavaa, lämmintä miestä, jonka seurassa saa olla rauhassa. Kaipaan lisäksi sellaista keskusteluseuraa, jota mies ei voi tarjota ja se harmittaa ajoittain enemmän ja vähemmän. Mutta joskushan eri tarpeita varten on lähimmäisinä eri ihmiset ja olenkin yhdessä olomme ajan miettinyt, että ehkä siinä parisuhteessa ei tarvitse kaikki asiat olla kohdallaan. Vaan esim. ystävien kanssa juttelen sitten tietyistä asioista.
Aloin tänään varmaan miettiä tätä taas, kun on miehen kanssa ollut niin hieno päivä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Äitisi lääke voi todella väsyttää joitain ihmisiä vielä pitkään seuraavaan päivään. Ärtymys ja kiukku on voinut johtua ihan siitä väsymyksestäkin. Ja jos kerta äitisi kokeilee ekaa kertaa voi olla ettei hän itsekään ihan tunne vielä lääkkeen vaikutuksia itsessään. Voi olla että lääke sopii pidempään käytettynä, tai sitten ei. Puhu äidillesi huomenna että pelkäsit häntä ja että sinä tai kissasi ette saa olla hänen pahan olonsa purkuväylät. Ja muutoin, anna äitisi itse etsiä itselleen sopivat lääkkeet ja hoitomuodot. Se ei missään tapauksessa ole sinun vastuullasi. Sinun tehtäväsi on huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
Hei, huomasin tuon että lääkkeiden vaikutus ei ole ohi sillä kiljuu ja huutaa enemmän nyt aamulla. Uhkaa nyt että jossei kissa ole myyty viikossa niin myrkyttää sen. Valitti minunkin olemassa olosta ja kysyin että onko todella niin ettei sitä haittaa jos minut annetaan jollekkin sijaisperheelle, ei haittaa mukamas "voisin elää kuin sinua ei olisi ollutkaan" sanoi äiti. Sanoin sille että se on vielä lääkkeiden vaikutuksessa ja väittää ettei ole ja että on oikeasti sitä mieltä. Jos sanon sanaakaan alkaa huutaa mulle, haastaa riitaa asioista joihin minulla ei ole edes vaikutusta.
Ehdotin lääkärille soittoa ja lääkkeiden vaihtamista mutta vaan suuttui ja huusi.
Mietin tosissani että mitä jos se tänäinen ei olekkaan lääkkeistä vaan on oikeasti tota mieltä, soittaisin varmasti huomenna/sanoisin terkalle että antaa minut sijaisperheelle. Suuttuisi minulle varmasti eikä puhuisi enään ikinä ja väittäisi pettäjäksi ja samanlaiseksi kuin isää.
Voiko olla että tänäinen on lääkkeiden syy vai pitääkö mun harkita huomenna terkalle meneo ja kertoa kaikki? Äitini rakastaan hirveästi enkä haluaisi häntä menettää tai mennä toiseen perheeseen.
App
No ei se lääke muuta äitisi ajattelua sentään, vaikka ärtyisäksi tekisikin. Äidilläsi on todellakin vakavia ongelmia ja suosittelen suuresti ulkopuolisen avun pyytämistä tilanteeseenne.
Äitisi lääke voi todella väsyttää joitain ihmisiä vielä pitkään seuraavaan päivään. Ärtymys ja kiukku on voinut johtua ihan siitä väsymyksestäkin. Ja jos kerta äitisi kokeilee ekaa kertaa voi olla ettei hän itsekään ihan tunne vielä lääkkeen vaikutuksia itsessään. Voi olla että lääke sopii pidempään käytettynä, tai sitten ei. Puhu äidillesi huomenna että pelkäsit häntä ja että sinä tai kissasi ette saa olla hänen pahan olonsa purkuväylät. Ja muutoin, anna äitisi itse etsiä itselleen sopivat lääkkeet ja hoitomuodot. Se ei missään tapauksessa ole sinun vastuullasi. Sinun tehtäväsi on huolehtia itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
Koita saada selville miehen lähipiiriltä onko mies ollut aiemmin toimintakyvyttömänä, jättänyt asioita tekemättä, siis tärkeitä asioita, ollut pitkiä aikoja huolehtimatta itsestään. Jos on, niin mieti tarkkaan jaksaisitko hoitaa toista aikuista.
Ja joka tapauksessa, älä Edes aloita tuota pohtimista että miten sinä vaikutat miehen mielialaan. Se on loputon suo, jossa pahimmillaan itse sairastut.
En siis miettisi asiaa miehen vaan sinun kannalta. Pystytkö olemaan suhteessa ja silti pitämään suhteen kahden aikuisen välisenä. Ei potilas-hoitaja-suhteena.
No siis tätä pelkään. Siis että onko tämä vain tällaista järki-yhdessäoloa sitten kuitenkin lopulta. Että yritetään kovasti vaikka tiedetään että yksi osa-alue ei oikein toimi.
Ap, myös 9:ap