Käyttäjä358
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin otin "ihan kivan miehen". Ei yhtään ns. tyyliseni, mutta sitä jalkoja alta vievää saisin ehkä odotella lopun elämäni - mistä voin tietää. Paljon mieluummin olen onnellinen tässä hetkessä ja saan läheisyyttä. Minä ainakin kaipasin sinkkuna ollessani ihan hirveästi fyysistä läheisyyttä ja myös seksiä. Ei kai se nyt mikään synti ole, tämä teille jotka heti huudatte läheisriippuvaisuudesta.
Eikö tuossa ole se ongelma, että "se oikea" tulee vielä vastaan ja sä oletkin varattu? Tulee rumaa jälkeä...
No mä olen aikuinen joten ei tartte tulla. Tokihan olen tuota miettinyt mutta mä nään asian näin: mulla on hyvä elämä tämän ihan kivan miehen kanssa enkä halua sitä kaataa koska kuviossa on lapsiakin. Jos satun tapaamaan jonkun "sielunkumppanin" yhtäkkiä, niin me voidaan olla ystäviä, kehittää vaikka jokin työprojekti yhdessä. Seksin, läheisyyden ja arjen saan kotoa.
Niin ja toivon mukaan kun aika kuluu niin tämä ei vaikka parin vuoden päästä enää ole ihan kiva mies vaan mies jota rakastan suuresti vaikkei sielunkumppani olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Avoimesti on asioista kyllä puhuttu. Lapset riitelevät paljon, tilaa on vähän, ei omia huoneita, vaan majailevat olohuoneessa. Nämä pitkät lomat ottavat eniten heroin. Ap
Minusta miestä valitessa valitaan ne lapsetkin. Ei nyt niin, että uh oh suuresti rakastaa kuin omia lapsiaan, mutta kyllä niistä on vähän pakko lähtökohtaisesti jonkin verran pitää. Jos lähtökohtaisesti miehen lapset inhottavat, niin miten kuvio voisi toimia?
Ja sitten tää lomailu, riitely, ja hampaiden kiristys. Teidän talo, teidän säännöt. Ainakin minun luonani, vaikka olisi kyseessä naapurin kakarat, niin minä määrään säännöt. Erityisesti tälläiset vakiovieraat, niin etsikää yhdessä (tai sinä yksin tai isän kanssa) sellaiset tavat olla ja elää, ettei tarvitse jatkuvaa riitelyä kuunnella. Kyllä varmasti löytyy kun aikaa ja vaivaa siihen käyttää. Sitten ei sinunkaan hermoasi kiristä, kun miehen lapset kyläilevät, kun tiedät että asiat soljuvat ja jos eivät solju, niin sinulla on keinot puuttua. Haen tällä siis varmaan ihan peruskasvatusta. Ja ainakin minun kotonani on toiminut myös ystävien lapsiin. He tietävät meidän kotimme säännöt ja enimmäkseen käyttäytyvät sen mukaan. Ja jos jokin ei toimi, tulee vaikka sitä riitaa, niin tulevat minun luokseni ja asia selvitetään, ja siitä taas etiäppäin.
Jos toinen osapuoli ei halua maksaa elatusmaksuja tai haluaa alkaa hankalaksi, niin hän todellakin voi niin tehdä. Täällä on nyt niin moneen kertaan tästä huudeltu, että elarit vain lankeaisivat lähin käteen ilman mitään ongelmia. Se ei ole totta. Isä voi lastenvalvojalla olla suostumatta maksamaan niitä. Isä voi oikeussovittelussa olla suostumatta mihinkään tiettyyn summaan -- siis edes siihen minimiin, jos hän haluaa olla hankala. Hän voi oikeudessakin olla hankala. Toisaalta oikeudessa - oli kyseessä sovittelu tai oikeudenkäynti - tuomari määrää jonkin tietyn summan isästä huolimatta. Tällöin voi sitten jo hakea KELAlta niitä maksuja, mitä isä ei lopulta käytännössä välttämättä maksa. Mutta ei tuo elareiden saaminen hankalalta ihmiseltä, tai edes KELAn elatustukeen oikeuttavan paperin saaminen, ole mikään yksinkertainen ja helppo juttu jos etävanhempi niin haluaa. Ja tosiaan etä voi myös käyttää elareita kiristämiseen, kuten tässä ap:n tapauksessa. "Jos maksan elatustukea, niin sitten alan todella hankalaksi lapsen tapaamisten sun muiden suhteen."
Siksi suosittelen vakavasti -- kuten kirjoitin jo aiemminkin ketjussa -- että AP menisi miehen kanssa oikeuteen. Sopisivat joka ikisen asian elareita myöten niin, ettei etä pysty kiristämään muutenkin lapsista päävastuuta kantavaa lähivänhempaa.
Mua häiritsee kun en vieläkään ole ymmärtänyt. Voisko joku selittää mullekin?
Joillainhan tuo voi toimia ainakin jos ei haluta lapsia. Lasten kanssa tiiviimpi sitoutuminen on käytännön pakko, jos ydinperheen haluaa muodostaa. Tietty sehän on ohimenevä vaihe elämässä.