Käyttäjä2351

Ohis: Mun isä soitti ja kysyi tarviinko pyykkikonetta. Oisin tarvinnu. Mutta mun kämppään ei saa sellaista laittaa ilman vakuutusta ja mulla ei sitä ole. Otti päähän ja pahasti. Ollaan aikeissa miehen kanssa yhteenmuuttoon, mutta vasta kesällä ja siihen asti konetta ei voi isäni pitää. No, löytyy sitten muualta.

Vaikea olisi kuvitella, että kun saan lapsen joskus, hänestä "puhuttaisiin". Ja muutenkaan meillä ei koskaan ristiäisiä tule olemaan. Jos on juhla nimenannolle, niin ne on vaan kahvit.

Mulle löytyi tosi joustava, ja ihana työntekijä. Piti olla 21.3. näkeminen, ekaa kertaa yli puoleen vuoteen ja mulla iski just vatsatauti (kiitos rakas mieheni, joka aloitti päiväkodissa) ja soitin sitten tietenkin vähän paniikissa te-toimistoon, että mites nyt. No, mun asiat voitiin onneksi hoitaa puhelimessa ja hänkin kuulosti kiittelevän, etten lähtenyt tuossa kunnossa itse toimistolle vaappumaan. Kaikki saatiin kuntoon, minä hyväksyin suunnitelman netissä ja alan sitä toimittaa.

Miesystävän kanssa aikeissa muuttaa yhteen. On ollut melkoista menoa elämä noin niinkuin mielenterveyden kanssa. Meni tuossa useampi vuosi niistä selvitessä. Nyt on tosiaan elämä selkeämpää. On löytynyt hyvä mies ja pahimmat elämänmyrskyt on takana. Olen hakenut kouluihin ja ja oikeasti haluan kouluun.

Samaa kuin eilen, riisiä (johon itse tujautan soijakastiketta) ja kana-pekonirullia. Mulla myös sokeriherneet kuuluu annokseen, mies ei niiden päälle ymmärrä:D